Ei aina oo niin helppoo...

14 tunnin matkustuksen jälkeen viimein perillä Oddassa. 

Ajomatka tuntui melkein siltä, kun olis tullut juuri autokoulun penkiltä. Ei oma ajonopeus ole ihan sellaista, kun paikallisilla ajajilla näillä mutkaisilla ja kapeilla vuononreunoilla. Vuokra-autossa tullee sitten harjoteltua myös kytkinjalan käyttöä parin vuoden automaattivaihteistoajelun jälkeen. Mäkilähdöt onkin aina olleet mun suosikkeja...

Ensimmäinen yö on varattu hotellille, mutta tulevaa asuntoakin tuli käytyä katsomassa. 'Grishus' kuten se taloa näyttänyt setä puhelimessa talkkarille sanoi! Siellä oli muuttotouhut ihan vaiheessa, eikä siis varmasti ole huomenna mulle muuttokunnossa :( 

Tosin se Agnar, kuka mulla asuntoja nyt näytti, oli itse vastaavasta asunnosta juuri muuttamassa pois, eli jos hyvin käy, niin se asunto tulee sitten mun käyttöön. Ilmeisesti oli väärinymmärrys talovastaavalla, kun jostain syystä kuvitteli, että tuun nyt vaan katsomaan taloa, ja muutan ehkä joskus viikon päästä. Vaikka kuinka olin varmistanut samaisessa puhelussa, että voin muuttaa elokuun 1. päivä sisään.

No, kai tähänkin pitää koittaa suhtautua sillä, että tää on tätä rentoa norjalaista menoa. 

Samoin tuntuu olevan työnaloituskin, kun ei kukaan ole vaivautunut vastaamaan kyselyihin ensimmäisen työpäivän aloituksen aikataulusta. Heinäkuu kun näköjään vaan lomaillaan...

Enää viikko Suomessa

Niinpä kului ne muutamat vapaakuukaudet yllättävän nopeasti. Eiliset läksiäiset oli oikein kivat, kun vielä näki monia kavereita ennen lähtöä :) 

Tosin kaikkien kanssa ei oikein ehtinyt paljoa jutella. Kiitos kuitenkin kun olitte paikalla!

Tästä nyt ei siis ole tulossa mitään kalastajanvaimonumerokakkosta (vaikka se onkin aivan koukuttanut mut ja tälläisia toiveita ilmoille heiteltiinkin). Tarkoitus on koittaa kertoa tätä kautta, miten elämä Norjassa sujuu, jotta Suomessa olevat tärkeät ihmiset pysyisivät kärryillä. Mutta katsotaan tosiaan, millainen sielunelämä tälle blogille ajan myötä kehkeytyy.