Kadonnut loppukuu

Syyskuun loppupuoli vilahti ihan ohi blogia päivittämättä. Mutta ehkä se vaan on niin, että kun elämässä tapahtuu, ei tarvitse heilua täällä virtuaalimaailmassa.

Kuun loppupuolella ehti kuitenkin pariinkin merelliseen kaupunkiin - työn parissa Kristiansandiin ja vapaa-ajalla Helsinkiin. Kumpaisestakin löytyi katseltavaa sisustusjuttujen osalta. Kristiansandin sisustusputiikit olivat enempi tai vähempi merellisiä ja norjalaishempeitä. Helsingissä Design Weekin aikana ehdin piipahtaa Katajanokanlaiturilla katsastamassa selkeälinjaisempaa suomalaista ja tanskalaista designia. 

Sujuvaa matkustusta

 

Jos nyt ei ole matkailu Norjassa, tai ainakaan Oddan seudulla kovin sujuvaa, niin ei se ole Suomessakaan. Tällä kertaa VR tarjoilee pysähtynyttä maisemaa (vasta puolentoistatunnin ajan) junan ikkunasta Hyvinkään eteläpuolella. Alkaa tuntua, että eilisaamuinen puoli kuudelta startannut bussimatka Bergenin lentokentälle oli oikein sujuva. Vaikka sekin myöhästyi lauttayhteyden takia Bergenistä reilu 5 min, minkä seurauksena ehti nähdä kahden kenttäbussin takavalot. Piti sitten odotella seuraavaa lentokenttäbussia puoli tuntia, mutta olipahan tehokas kentällä olo, juuri ehti läpi kulkea.

Onneksi sentään kahvikupeissa on usein matkavirikettä. Nautin omani suomalaisessa hengessä, ilman paineita ihan itsekseni :) Mutta eipä ollut kovin seurallista porukkaa viereisillä penkeilläkään toisen nukkuessa ja käytäväseuran työskennellessä koneella.

Vielä yksi Suomesta

Loma meni kyllä nopeaan, mutta niin on mennyt ensimmäinen viikko loman jälkeenkin. Vaikka tuntuu, että töissä ei ole mitään saanut aikaan. 

Kesäloman kaksi viimeistä viikonloppua kuluivat kavereiden seurassa. Tyttöporukalla Imatralla, sekä loman viimeinen päivä aurinkoisessa Helsingissä. Imatralla käytiin kaverin suosittelemilla blineillä Nuotassa. Ihan ok blinit, mutta palvelu ja aikataulutus kyllä kaikkea muuta. Ja tottakai viikonlopulle ajoitettiin myös koskinäytöksen katselua. 

Helsingissä vietettiin päivää ensin piknikillä Suomenlinnassa mm. Madam Whiten ja J:n kanssa, ja myöhemmin kierrellen kuppiloita. Kesäinen Helsinki on kyllä niin kaunis :) On se kumma, kuinka täällä vuononpohjassa asuessa kaipaa kuitenkin niin kovasti avomerta. Tai ainakin aavaa järvenselkää, jonka yli voisi tuijottaa auringonlaskua.

Kesäinen Tampere

Kesäloman toinen viikonloppu kului siskon luona Tampereella. Kaupunkiviikonloppu oli oikein mukavaa vaihtelua mökkeilyn vastapainoksi. Eivätkä alkaneet kesäalet vähentäneet kiinnostusta kierrellä kaupungilla. 

Vaikka Tampere ei ole ehkä maailman kaunein kaupunki, pidän kyllä itse sen selvästä teollisesta leimasta vanhoine punatiilisine tehdasrakennuksineen. Kaupungin ravintolatarjontakin taitaa olla Suomen parhaiden joukossa. Meidän perjantai-ilta kului herkutellessa Inez:n tapaksilla, Minetti-jäätelöllä ja istuskellessa viimeisien auringonsäteiden valossa terassilaivalla.

Sunnuntaikävely tehtiin Pyynikin maisemiin ihailemaan Tamperetta kattojen yltä. Vaikka aamupalasta ei ollut kuin muutama tunti aikaa oli kuuluisia munkkikahveja pakko maistaa. Ja toki juuripaistettu kardemummainen munkki hyvältä maistuu! Tampereen "pakollisia" kohteita jatkettiin vielä Metson kulmilla Muumi-kaupassa.

Männikössä

Blogi viettelee hiljaiseloa, sillä loma on alkanut mökkeillessä ensin juhannuksena Päijänteellä kaveriporukalla ja sittemmin porukoiden mökillä.

Perinteisiä puutöitä ja muuta mökin huoltoa suoritettiin tällä kertaa aurinkoisissa ja lämpimissä keleissä. Kiva näin, sillä viime vuoden kesälomakeleissä ei ollut juuri hurraamista. Viime vuonna hankitun mökin savusaunan kattokin korjattiin syksyn aikana, joten pääsin vihdoin kokeilemaan löylyjä myös siellä. On kyllä ihana :) Toki tavallinen saunakin järven rannalla on jo melko luksusta. Etenkin kun uimavesi on yli 20 asteista. Kumma kyllä, kun en Norjassa ollessa ole juuri saunaa kaivannut, mutta nyt taas tuntuu niin kivalta päästä saunomaan.

Tasamaalla

Pidennetty pääsiäisloma yhdistettynä "työreissuun" antoi mahdollisuuden niin Suomen kuin Lontoon visiitillekin.

 

Mitäpä sitä muuta aurinkoisena kevättalven päivänä, kuin järvenjäälle hiihtämään. Aika paljon tasaisempaa täällä, kuin nykyisissä Oddan kotimaastoissa. Tekee lykkimisestä aikalailla helpompaa, vaikka alla olikin lainasukset kulki meno yllättävänkin hyvin, vaikka lähivuosina useinmiten on tullut hiihdettyä luitellen perinteisen sijaan.

Pikavisiitti Suomeen

Tällä kertaa Suomessa käynnistä oli tosiaankin pikainen, 30 h Suomessa olo vaati lisäksi kutakuinkin vuorokauden matkustuksen. Mutta, elämä on.

Kannettavani ei taaskaan tykännyt matkustamisesta ja on kiukutellut. Blogipäivitykset saattavat siis olla taas hyvin epäsäännöllisiä. Samanlainen simahdus tuli Bergenin kentän jälkeen edellisellä Ruotsin reissulla. Mutta ei oikeastaan tietoa mikä virran syötössä mättää, onko se akku vai jotain muuta. Eli ehkä seuraavalla Suomen reissulla läppäriostoksille. Norjalaisella näppiksellä en konetta ajatellut ehkä kuitenkaan ostaa.

Edellisenä viikonloppuna ostetut tulppaanitkin (joita alkaa muuten näkyä taas joka blogissa - kevät tulee!) alkoivat olla parhaat päivänsä nähneitä. Mutta jotenkin omalla tavallaan aika kauniita rypistyneine reunoineen.

Itsenäisyyspäivän ilta

Kuten todettua, itsenäisyypäivän viettoon olin kutsunut muutamia kavereita. Sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, niinkun harvemmin Suomessakaan iltaa viettäessä. Vaan ilta sujui Yle Areenan kautta linnanjuhlia katsellessa, tai pikemminkin niiden taustalla pyöriessä ja rupatellessa. Ikkunalla toki paloi myös kaksi kynttilää. Jos olisin muistanut Suomessa käydessä, olisin voinut kyllä ostaa ihan oikeanlaisetkin. Nyt vain kaksi valkoista korvasi asian.

Tarjolla oli palttoonappeja savulohi-moussella, karjalanpiirakoita munavoilla, joulutorttuja ja pipareita. Perinteisen glögin sijaan keittelin omenamehusta glögimausteilla glögiä (tai jotain sen kaltaista). 

Valmistautumista itsenäisyyspäivään

Huomisiltana olen kutsunut muutamia kavereita itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Luvassa pientä suomalaishenkistä purtavaa. Siksipä tämä ilta onkin mennyt enempi ja vähempi keittiön puolella. Valmistelussa on ollut niin kylmäsavulohitäytettä palttoonapeille kuin riisipuuron keittelyä ja karjalanpiirakoiden pyörittelyä.

Tovi onkin siitä, kun piirakoita on viimeksi leiponut. Joku karjalainen mummo saisi olla iloinen kuinka nykynuoret (joo nuori, mutten sanoisi kuitenkaan nykynuoriso...) osaa kuitenkin pulikoida paperinohuita kuoria ja rypyttää piirakoita. Tai sitten se samainen mummo olisi kauhuissaan kuinka väärää tekniikkaa tähän käytettiin tai että rypytykset eivät ole ihan tasavälisiä.

Huomenna sitten paistellaan ja täytellään kunhan töistä ja pilateksesta kotiin selviää, Norjassa kun Suomen itsenäisyyspäivä ei yllättäin ole vapaapäivä :) Toivottavasti valmisteluiden ja illanvieton puitteissa istuu kamerakin käteen, niin tulisi ainakin yksi postausaihe tälle viikolle lisää.

 

Ja mikä parasta

Se mikä lomasta on jäänyt ihan mainitsematta, ja toisaalta mihin lomalla käytti jokseenkin jopa yllättäin aivan liian vähän aikaa - ystävät! 

Onneksi ensimmäisen viikonlopun mökkikeikalla näki useampaa ihmistä kerralla. Kööpenhaminassa ehti nähdä Helenaa, Hämeenlinnassa suunnattiin Elinan kanssa Wanajafestivaaleille (montakohan kertaa on jo mietitty, että ei ehkä enää..) Ja polttarisuunnittelut Helsingissä jatkuivat ruokailulla ja sittemmin vielä terasseilulla Janican kanssa. Ah, ensimmäinen aurinkoinen terassi-ilta tähän kesään.

Ehkä kuun lopussa olevien häiden jälkeen voisi koittaa vielä tutustua WDC-Helsinkiin hieman enempikin. Neljän viikon lomalla tulin pääkaupunkiseudulla viettäneeksi suunniteltua vähempi aikaa. Osin johtuen parin ekan viikon flunssailusta.

Viimeisenä lomaviikonloppuna olikin vielä edessä polttarit, jotka niin morsiamen (kuin itseni) iloksi keräsivät useita tärkeitä ihmisiä kasaan. Viikonloppu oli aivan ihana niin ihmisten, auringon hellimisen kuin herkuttelun myötä. 


Vaaka ei ihan hirveästi tosin tykännyt lauantain skumppabrunssialoituksesta sunnuntain brunssiaamiaiseen asti jatkuneesta syömisestä ja skumpan juomisesta. Mutta nestettähän ne pari kertynyttä kiloa vain ovat, eikö. Ja onneksi kaapista löytyy pari muutenkin väljää mekkoa :) Eikä vieraiden tarvitse suorittaa morsiusdieettejä.

Kotoilua

Pikkuisen on loman jälkeen arkeen paluu tökkinyt, joten kiva muistella nyt lomajuttuja. Kuvia kun ei ehtinyt silloin läpi käydäkään. Saati tosiaan oikein mitään tänne kirjoitella.

Kotoilun merkeissä tuntuu olevan ihan kiva viettää tätä tasailuviikkoakin. Tosin kakkukahviteltiin eilen Agnesin luona hänen synttäreitään. Kuitenkin niin töissä kuin eilenkin tuntui vähän siltä, että kielitaso on kuukauden suomen käytön jälkeen taantunut ehkä puolisen vuotta. Vaatii taas hurjasti keskittymistä. Mutta eihöhän se siitä taas pian palaudu.

Lapsuuden kesät muistuivat kyllä mieleen visiitillä mummolassa. Yläkertaa siivoillessa löytyi jostain kätköistä myös Postipankin säästöpossut. Pyyhejoutsenten ja muiden hotellikoreiluiden puutteessa olivat siskon toimesta aseteltuina meidän sängyn päälle :) 

Lisäksi uusia kokemuksia pihapiirissä pääsi syntymään kun lämmitettiin pellonlaidan pihasaunaa. Ennen niitä on jopa ollut kaksikin, mutta en oikeastaan muista kummassakaan saunoneeni.

Kai sitä on kyllin aikuistunut, kun kesän kivoimpiin juttuihin alkaa lukeutua äidin kasvimaasta mansikoiden syönnin, ja sienestyksen lisäksi jo marjastuskin. Mustikoiden poimintakin olikin kyllä tänä vuonna aika helppoa, kun mökin pihaa pidemmälle ei tarvinut lähteä täyttääkseen ämpäriä. 

Niistä tosin ei ole oman pakasimen täytteeksi, joten täällä Oddassa joutunee tekemään jonkun uuden keikan. Vielä kun tietäisi mistä poimia Muutama vadelma päätyi mukaan jo kävelylenkin varrelta. Tosin paras aika niiden suhteen taitaa vielä olla edessä.

Ensimmäinen lomaviikko

Aika on hujahtanut hurjan nopeasti perinteisissä kesätunnelmissa, mökkeillessä alkuun kahden raatiporukan voimin Nummi-Pusulan maisemissa.

Kotiin siirryttyä piti ottaa takaisin syntymäpäivänä väliin jääneet herkuttelut vaihtoehtoisen "perinteisen mansikkakakun" voimin. Sekä siskon nimipäiväksi tehdyllä Key lime pie:lla. Nams.

Ensimmäisellä mökillä päästiin mökkihommiin maisemoimalla kaatunutta kantoa. Omalla mökillä Orivedellä raivauksen alla oli kaadettua metsäalaa oman tontin vierestä. Ja perinteisiä puutöitä. Lainavaatteissa :) 

Auringonlaskut kyllä kumpaisellakin järvellä olivat hurjan kauniita keskikesäisen Suomen tunnelmia mukailevia.

Kotiin päästyä kesän parhaat herkut odottelivat takapihalla. Ehkä parasta ikinä on päästä poimimaan mansikoita omasta pihasta suoraan suuhun. Tosin mökillä olon jäljiltä niitä oli kyllä kertynyt ihan enempikin kuin vain suoraan suuhun poimittaviksi. Toivotaan, että muutama olisi vielä kypsymiskuntoisia kunhan tulevalta Kööpenhaminan (ja pääkaupunkiseudun) reissulta tulee kotiuduttua.

Matkamuistoja

Ah, ihanaa oli päästä vierailemaan Suomeen puolen vuoden jälkeen! Vaikka nyt on ollut aika laiska ja saamaton viikko täällä, kaiken muun kuin työn osalta. Joskin tuntuu, että ei ole lomaa edeltäviä asioita saanut oikein hoidettua kun viikon aikana on tullut pari uutta projektia.

Vuorimiespäivät oli kyllä juurikin niin Suomeen matkaamisen arvoiset kuin olettaa saattoi! Lomasta ei alkuosalta juuri kuva- tai kerrontamateriaalia ole, mutta muutama kuva sentään tuli viimeiseltä viikonlopulta räpsittyä. Kiitos osaltaan Pipsan :) Tuleepahan itsestäkin jotain kuvia talteen.

Perjantaina syötiin Jussin ja Pipsan seurassa illallista ja iltaa jatkettiin Otaniemessä, ihan vanhaan malliin. Vähänkö kätevää, että keittiötä voi kuvailla lasin takaa - tosin sumentaa näemmä otoksia. Ja kätevää sekin, että joku muu kokkaa. Toiset voi sitten keskittyä skumppapullon availuun :)

Jälkkärinä syötiin Janican mumminsa reseptillä tekemää vadelmapiirakkaa vaniljakastikkeella. Ja kahvia jallun kera, kuinkas muutenkaan. Tai pitäisikö sanoa, että kerta se on ensimmäinenkin, kahden tähden kera.

Kotimatka kesti tovin välilaskuineen Kööpenhaminassa. Joka oli kyllä miljoonasti parempi vaihtokenttä kuin Oslo! Ja hotelliyöpymisineen Bergenissä, koska viimeinen bussi Oddaan lähtee 20.30 on turha kuvitella edullisilla iltalennoilla ehtivänsä bussiin. Toisaalta oli kiva syödä lomapäivänä hotelliaamiaista sen sijaan, että olisi pitänyt tyytyä jääkaapin valoon. Ja hassua - tuntui ihan kivalta palata Oddaankin arjen pariin. Ehkä tänne on siis alkanut jokseenkin kotiutua...

PS. Ennen en ole oikeastaan pitänyt punajuuresta, ehkä johtuen perus etikkasäilöttyjen punajuurten mausta. Mutta syötyäni ensin Vuorimiespäivillä ja sitten Köpiksessä salaattia jossa oli punajuurta, totesin, että ehkä on opeteltava itsekin käyttämään sitä. Vaikka taitaa olla hieman sotkuista puuhaa. Oisko jollain jotain hyviä reseptejä vaikka salaattipunajuuriin?