Tämän vuoden Russet

Lucky dropsin Laura oli kirjoittanut hyvän koosteen Russeista, Norjan abeista. Heidänkin aktiivinen russekuukausi loppui nyt 17. main viettoon. Sulassa sovussa viimeisen yönsä bilettäneet abit liittyivät täällä Oddassa kulkueeseen.

Viime vuoden tapaan ei Russet ole Oddassa olleet kyllä ihan niin näkyvissä. Tai sitten se vaan on niin, että asioihin tottuu, eikä kiinnitä samalla tavoin huomiota. Tosin parit Vinmonopoletiin hiihdot olen tässä parin viikon aikana päässyt todistamaan :) Tai ainakin tehtävälistan ja sijainnin perusteella oletan sen olleen kohteena.

Viimeinen kuva lainattu.

Barnetoget

17. main juhlinta täällä Oddassa alkoi klo 8 kunnianlaukausten herättämänä. Ja sittemmin katselemalla lasten kulkuetta, joka suuntasi keskustasta sairaalalle ja takaisin. Meininki on vähän toki pienimuotoisempaa kuin viime vuonna Bergnissä, mutta kyllä tämän paikkakunnan kokoon nähden paikalla oli ihan paljon porukkaa.

Päivän mittaan tulossa on vielä erinäisiä kulkueita ja tapahtumia. Perinteiseen tapaan 17. mai:na tulee syödä jätskiä (tämä oli ainoa vinkki, jonka yhdeltä kollegalta saatiin kysyessä mitä Oddassa kannattaa tällöin tehdä). Ulkomaalaisena toki kansallispukujen (bunad) bongailu ja on ihan hauskaa puuhaa, sillä täällä Norjassa ne ovat todellakin aktiivisessa käytössä. Oddassa on tapana, että konfirmaation yhteydessä lapset saavat bunadinsa, jota sitten pitäisi käyttää lopun ikää. Ehkä siinä onkin syy, miksi norjalaiset ovat perinteisesti hieman hoikempia ;)

Keskimääräinen norjalainen

Muutama viikko takaperin lueskelin Hesarin nettisivuilta kuukausiliitteen juttua keskimääräisestä suomalaisesta.

Samalla tulin miettineeksi, että millainenkohan on keskimääräinen norjalainen. Joku tutkimus on varmasti tehty, mutta tässä ihan vaan muutamia omia mielipiteitä "keskimääräisestä" norjalaisesta. Ainakin sellaisia seikkoja, jotka eroavat siitä miten määrittelisin keskimääräisen suomalaisen. Toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Keskimääräinen norjalainen on positiivinen, harrastaa vaellusta/hiihtoa/muuta luonnossa liikkumista. Hänen mielestään on kummallista syödä lämmintä lounasta. Lounas tarkoittaa leipää ja päivälliseksi voi syödä lihaa/kalaa sekä lisukkeena perunaa. Hänen mielestään myös rusinapullat ja vohvelit soveltuvat täysin leivän korvikkeeksi ts. vaikka sunnuntailounaaksi ja niitä voi yhtä hyvin höystää voilla ja juustolla kuten leipiä.

Keskimääräinen norjalainen nukkuu kylmässä makuuhuoneessa, ja ainakin kesäaikaan ikkuna auki. Eikä lämmitä asuntoa yli 18 asteiseksi. Auton lämmittämistä ei tunneta ja ajotavatkin ovat melko vapaita (tosin en yhtään ihmettele 1½ kaistaisilla mutkateillä). 

Kauppaan mennessä et löydä kaikille tuotteille hintoja, koska niillä ei oikeastaan ole väliä, sillä norjalainen ostaa tuotteen hinnasta huolimatta. Kaupoille ei myöskään mennä vain hypistelemään tuotteita, tai shoppailemaan aikaa kuluttaakseen, vaan ostamaan.

Keskimääräinen norjalainen arvostaa vapaa-aikaa ja tekee töitä lähinnä rahoittaakseen vapaa-aikansa. Hän matkustaa ainakin pari kertaa vuodessa etelään, tyypillisesti kohteena Kanaria tai Thaimaa. Keskimääräinen norjalainen myös arvostaa ja on ylpeä kotimaastaan ja tuo tämän esille, olipa kyseessä urheilu, tai muu mittelö, jossa Norjan voi "todistaa" olevan loistava tai ainakin muita parempi. Isänmaallisuus näkyy myös siinä, että keskimääräinen norjalainen omistaa kansallispuvun ja käyttää sitä.

Blogia lukevat norjansuomalaiset, voitte varmasti helposti täydentää listaa?! :)

Fårikålens dag

Fårikålille, eli suomalaisittain kai lammaskaalille, omistettua päivää vietetään syyskuun viimeisenä torstaina. Tämän bongasin sattumalta. Kyseessä on kuitenkin yksi Norjan kansallisruoista, joten tapaus ansainee blogipostauksen. Reseptejä on toki monia, hieman ainsesosien suhteita vaidellen, mutta mistään huipputieteestä ei kyllä ole kyse.

Fårikål neljälle

1 ½ kg fårikål-lihaa (lampaan luista niskaa)

1 ½ kg valkokaali

4 tl kokonaisia pippureita 

2 tl suolaa

3 dl vettä

Valkokaali lohkotaan ja asetelleen kerroksittain lihan kanssa pataan. Suolaa ja pippuria ripotellaan kerrosten väliin (pippurit voidaan sijoitta myös erilliseen "pippurinpidikkeeseen"). Tämän jälkeen pataan lisätään vesi ja kiehautetaan, jonka jälkeen padan annetaan muhia meidolla lämmöllä 1-2 h. Jos padasta haluaa hieman sakemapaa voi sitä saostaa vehnäjauhoilla. 

Lisukkeena toimivat, kuinkas muutenkaan, flatbrød ja keitetyt perunat. Joskus myös porkkanat.

Norjalaiset tuntuvat olevan fanaattisia tiettyjen ruokien ja ruoka-aineiden osalta. Nimittäin myös pannukakuille löytyy oma päivänsä. Tämä oli ainakin tänä vuonna 21.2. En osaa kyllä sanoa, onko silläkin joku kiinteä viikonpäivänsä, vai päivämäärä. Itsehän en asiaa pannareita tekemällä muistanut juhlistaa, mutta muistan kyllä kuuleeeni radiosta töihin ajellessa kyseisestä juhlapäivästä :)

Oma lukunsahan ovat sitten lounas(ja muiden aterioiden korvikkeina toimivien)leipien päälliset, påleggit. Niitä kaupasta löytyy vaikka muille jakaa. Oma leivänsyönti on kyllä parin-kolmen ensimmäisen leipälounaskuukauden jälkeen jäänyt melkolailla olemattomiin.

Rosendal Fjellstreif

Sunnuntaina suuntasimme Rosendaliin katsomaan NutenOpp-ylämäkijuoksukisaa. Ja kuten kuvista näkyy, emme olleet ainoita. Meillä taisi kestää pari tuntia kivuta rinnettä ylös (melko rauhalliseen tahtiin tosin, ja kerrankin itse en ollut se hännänhuippu..)

Kilpailijat vetivät kyllä hirmu suorituksia. Ihan kävellenkin tuntuu kiipeäminen yhä jaloissa. Ja naisten voittaja (kuvassa oikealla) oddalainen May Britt Buer juoksi matkan aikaan 42:23, miesten voittaja seitsemisen minuuttia nopeammin.

Ei tosin ihmekään, jos juoksu ylämäkeen sujuu ollessaan kotoisin tällaisesta ympäristöstä. Ja kahvipöytäkeskusteluista ymmärrettyäni May Britt on asunut täällä Buerbreen jäätikölle vievän tien viimeisimmällä maatilalla, eli jokapäiväistä koulumatkaa on aina taitettu ylämäkeen! Pitkäjänteistä harjoittelua siis.

Vaikka matka oli jyrkkä, niin ylös kuin alaskin tullessa, oli huipulla pilvikerroksen yllä sen verran huikeat näkymät ja auringonpaiste, että kannatti kiivetä. Tällaisina hetkinä tulevat kyllä ehdottomasti ne Norjassa asumisen parhaat puolet esiin :)

17. mai

Pikaraportointi 17. main eli kansallispäivän vietosta Bergenissä. Huomenna suuntaan Young Professionals ohjelman myötä Ruotsiin, joten blogihiljaisuutta luvassa.

Kansallispäivänä perinteisesti järjestetään kulkue taikka pari. Näitä kutsutaan nimellä "barnetoget" - periaatteessa kai lapsille tarkoitettu alunperin. Mutta ainakin Bergenissä mukana oli kaikenikäisiä, kokoisia ja näköisiä. Oli niin kansallispukuihin pukeutuneita, russeja (heidän viimeinen päivänsä), urheilu-, harrastus- ym. seuroja.

Kulkueen jälkeen keskustassa oli jonkin verran muutakin tapahtumaa, mutta paljon vähemmän kuin olin olettanut. Kuunneltiin ja katseltiin muutaman ylioppilasorkesterin (tyyliin Humpsvakar) keikka sekä katseltiin hieman tivolin tunnelmaa.

Ehkä sää, joka nyt Bergenissä arvattain oli sateinen, verotti juhlintaa jonkin verran. Toisaalta tyypillistä kai lienee, että alkupäivä ollaan ulkosalla, syödään polseja, jäätelöä ja juodaan ehkä terassilla olut. Illemmalla siirrytään monesti kotiin suuremmalla porukalla syömään illallista. Tai varataan pöytä ravintolasta.

Itsellä jäätelöt ja nakit jäivät väliin. Sen sijaan käytiin pastalounaalla ja myöhemmin tavattiin Sam terassilla, joten yhden oluen verran tuli päivää juhlistettua perinteisin menoin. 

Russefeiring - eli kolmen viikon penkkarit

Russefeiring, eli toisen asteen koulutuksen loppumisen juhlinta alkaa virallisesti 26.4. mutta vasta tänään itse huomasin täällä Oddassa jotain liikehdintää. Hieman tuntui, kuin vappu olisi siirtynyt tännekin, kun haalarikansaa vaelteli kadunkulmassa. Juhlinta päättyy 17. toukokuuta, kansallispäivänä. Tällöin (wikipedian mukaan) myydään myös russelehtiä, eli kovin samankaltaisia perinteitä silläkin saralla. 

Haalariperinne ei niinkään kuulu Norjassa yliopistomaailmaan, vaan niihin pukeudutaan russeviikkojen aikaan. Tähän juhlintaa ottavat osaa kaikki videregående skolen, eli toisen asteen koulutuksen läpikäyneet, niin lukiolaiset kuin ammattikoululaiset. Haalarien värit erottavat sitten, mitä kukakin on lukenut. Oddassa bongasin vain punaisia (yleisaineet, eli kai normaali lukio) ja mustia (ammattiaineet) haalareita. Myös hatut ovat samanväriset kuin haalarit.

Valitettavasti russet ehtivät hävitä kulmilta nopeammin kuin ehdin kameran kanssa alas, joten kuvamateriaalia ei nyt ole kovinkaan mairittelvasti. Meinasin käydä kaupan edessä pyörineitä tyttöjä kuvaamassa ja kyselemässä juttuja, mutta eipä onnistunut. 

No, tehän nyt olette nähneet haalareita ennenkin. Norjalaisen haalarikansan näkeminen toi myös mieleen, että Anun ja Päivin kanssa ollessamme Trondheimin ISW:llä luultiin meitäkin 18-vuotiaiksi haalareissamme ja teekkarilakeissa.. imartelevako?!

Kolmen viikon juhlinnan aikana kierrellään russebilillä ja kokoonnutaan erinäisiin paikkoihin juhlimaan. Steinar töissä kertoi, että nykyään kuitenkin  myös päättökokeita on sijoitettu tähän ajanjaksoon, joten propsit heille, jotka ne juhlinnan ohessa kunnialla suorittavat.

Aurinkoa

Eilen jopa suunnattiin täällä Oddassa vähän istumaan iltaa poikien kanssa. Tosin kovin pitkälle ei tarvi suunnata, kuten kuva osoittaa. Aika on kyllä mennyt taas pääsiäisen jälkeen aika hurjaa tahtia. Arkea, arkea.

Huolimatta muutamista pakkasasteisista aamuista on tällä viikolla kelit olleet kivan aurinkoisia. Senpä vuoksi oli aiheellista suunnata myös katsastamaan Oddan pyörävalikoimat. Jo joitain viikkoja sitten laitoin kyllä ilmoitukset kauppojen ilmotauluille, että ostaisin käytetyn pyörän työmatkapyöräilyyn, jos joku myy. Toisesta lapusta on yhteystietolappuja lähtenytkin 3 kappaletta, mutta en ole mitään yhteydenottoja saanut.

Lopputuloksena kiertelystä oli kuitenkin asian siirtyminen torstaille. Koska toisesta kaupasta sanoivat, että silloin heille tulee toinen miettimäni vaihtoehto. Mieluusti jotenkin ostaisin sen pyörän joka tapauksessa niin, että sillä ensin pääsee testiajelulle.

Aurinkoisen sään saattelemana tuli mieleen, että aurinko ja rusketus tuntuvat olevan aika iso juttu norjalaisille. Etelänmatkoille on suunnattava vähintään pari kertaa ruskettumaan vuosittain. Tosin hytteillä ollessaan olivat aika monet saaneet ainakin kasvoille pääsiäisrusketukset myös. 

Mutta rusketuksen merkitystä jotenkin korostaa, että täältä Oddan kokoisesta paikasta löytyy useampikin solarium. Tai sitten täällä ollaan vaan jääty kovasti ysikytluvulle :) Pari putiikkia on kyllä pistetty kiinni, mutta tietääkseni ainakin kaksi toimii.. toinen tosin uimahallilla. Se kai lienee vielä yleinen yhdistelmä Suomessakin. 

Arjen monsterit

Joskus syksyllä jo aikoinaan näitä kuvailin, mutta koko juttu jäi sittemmin unholaan. Ajattelin kuitenkin että arkipäiväisistä jutuistakin ja tavoista Norjassa olisi kiva jotain kirjoitella. Sellaisia toki huomaa helpoimmin muualle muutettuaan, mutta toisinaan ihmetyttävät pitkänkin aikaa.

Nyt Oddan sisäisen muuton lähestyessä on taas aika karsia omaisuutta.. Joskaan sitä ei ole nyt puolen vuoden aikana niin hirveästi ehtinyt kertyä. Lehtiä on kyllä hyllyssä vino pino, kun viikossa postilaatikkoon on kilahtanut Tekniikka ja Talous, Talouselämä ja norjalainen Teknisk Ukeblad. Sen lisäksi toki kuukausittainen Olivian ilmestyminen on ilahduttanut kovasti eloa.

Norjankieliset lehdet jäivät alkusyksystä täysin lukematta, mutta odottelemaan suurimmalta osin hyllyyn josko ne joskus jaksaisi selailla. Nyt alkaa kielitaito olla sen verran karttunut, että jaksaa ainakin selata otsikot ja lukea pari kiinnostavinta juttua. Eli pikavauhdilla kaikki numerot läpi ja kierrätykseen.

Norjassa roskislajittelu toimii vähän eri tavoin kuin Suomessa, vaikka sielläkin kaupunkien välisiä eroja löytyy. Karkeasti jakeet menee ruoka&paperi, kartonki-/juomapakkaukset, muovipakkaukset, lasi&metalli ja sekajäte. Sen lisäksi on joissain paikoissa toki pelastusarmeijan tms. laatikoita. Ja ehkä jotain muuta, jota en vain ole bongannut näiden lähimpien kierrätyspisteiden ulkopuolelta.

Eniten jotenkin ihmetytti ainakin aluksi tuo, että sekä ruoka ja paperi menevät Mat Monsin ja Paper Tigerin seuraan samaan laatikkoon. Ilmeisesti kaikki siis menee johonkin mädätettäväksi energiaksi. Eikä esim. suoranaiseen paperinkierrätykseen kuten Suomessa. Ja sama lasin- ja metallin yhteiskeräys. Eikö olisi ihan yhtä helppoa pistää kuluttajat erottelemaan kahdenlaiset pakkaukset?

Toisaalta muovipakkausten osalta mulle on edelleen aika epäselvää, että mitä kaikkea muovia sinne pitäisi tai saisi laitta, joten olen ottanut sen linjan, että jos pakkaus on selvästi muovia, olis sitten enempi tai vähempi kovaa, se menee mulla samaan pussiin.

PS. Tänään suunnataan viikonlopunviettoon Vossiin. Sieltä tullee jotain matkakertomusta ensi viikolla.

Autoa ja autoilua

Joulunaikaisia postauksia muista blogeista lukiessani törmäsin Kalastajanvaimon kirjoitukseen Suomen reissusta. En yhtään ihmettele, että suomalaiset autoilijat ärsyttävät. Ettei Suomessa juuri pysähdellä, vaikka suojatielle yrittäisi astua ihan selvästi.

Norjassa oikeasti riittää kun vilkaisee taaksepäin olan yli, että mahtaako autoja olla tulossa, ja suunnilleen kaikki pysähtyvät. Hävettää välillä itseä, kun ei vaan jostain syystä huomaa. Vaikka kyllä luulen, että musta on tullut huomaavaisempi autoilija kevyttä liikennettä kohtaan täällä ollessa. Koska kaikki muutkin on, ja silloin kun on itse liikkeellä kävellen, on tosi mukavaa kun autoilijat ottavat huomioon. 

Toisaalta en voi kyllä sanoa, että norjalaiset olisivat kovin varovaisia autoilijoita. Ja ainakin äidin vieraillessa syyskuussa se oli sitä mieltä, että mutkateille olen itsekin ottanut ralliautoilun mallia paikallisista. Ensimmäiset pari viikkoa ratissa täällä kyllä jännittikin! Suomen tiet kun on suoria ja leveitä näihin baanoihin verrattua. Sama tuli kyllä huomattua Amerikassa, siellä kaikki on suurta! Niin autot kuin tiet ja kaistat. 

 

Mutta oikeastaan postauksesta tuli mieleen myös, että lupasin esitellä mun bilikkaa jo aikapäiviä sitten. Joten nyt parilla kuvalla, jotka on kyllä myös otettu jo toinen syyskuussa.. toinen varmaan tässä talvella auton tultua pesusta. Joten ei ihan kaikkea totuutta kerro, sillä suurimman osan aikaa sivut on olleet aikamoisen kuran peitossa :( Ei auta näillä keleillä. Eniveis, tämmöinen pieni Hyundai Getz on alla täällä Oddassa.

Kevyttä sadetta

Tänään aamulla meidän osastopäällikkö mainitsi, että viikonlopuksi on luvassa aikamoista myrskyä Länsi-Norjaan. Eilen ulkoillessa kyllä huomasi, että tuuli on kova. Ja koko viikon ollut epävakaista, joten ei ollut tullut aiemmin kiinnitettyä niin paljon huomiota sateen millimetrimääriin. Harmitellut toki välillä, että miten olenkin sattunut valitsemaan tällaiset paikat, kuin Delftin ja Oddan, missä sataa harvasepäivä. 

Mutta kyllä, viikonloppuna sataa, ja paljon! Normaalit määrät täälläkin varmaan pyörii 10 mm paikkeilla mutta viikonlopun aikana luvattu 5-10 kertaisia määriä.

Onneksi pahin sade ajoittuu ainakin tämän hetkisen ennusteen mukaan lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Nyt viikollakin on öisin ikkunoiden takana humissut aikamoinen myrskysade. Päivällä voi siis uskaltautua kuitenkin ulos hankkimaan sen pienen hetken auringonvaloa (tai no sitä ei kai tule tuollaisen pilvipeiton läpi, mutta edes päivänvaloa) mitä sitä tänne nykyään siunaantuu reilun tunnin ajan. Sitäpaitsi norjalaisella asenteella "ei ole huonoja kelejä, on vain vääränlaisia asusteita" voi ulkoilla millaisessa kelissä hyvänsä.