Hauskaa Joulua!

Viimeisiä viedään tämän vuoden osalta. Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomailemaan siirtymistä :) Sitä kyllä kaipaakin, ja että saa nähdä perhettä! Tuntuu, että ainakin tänään oli ihan jumituspäivä, eikä työasiat oikeen edenneet.. alla huonosti nukuttu yö ja pientä matkakuumeilua. 

Tänään päivällä paikallistin popituksen alakerrasta ja kävin pyytämässä, että soittaisivat musiikkia vähän hiljempaa. Tulee vähän mummo-olo kun valittaa musiikista kerrostalossa (mutta silloin se on liian kovalla ja väärään aikaan, jos tarvii nukkuessa korvatulppia) ja lauantai-iltana tyttöjeniltaa viettäessä kudotaan sukkia (joo, tiedän se on neulomista..). Vaikka kyllä me syötiin Agnesin ja Henrietten kanssa oikein hyvää italialaishenkistä ruokaakin :D

Eilen tultuani kotiin epäilin jo saaneeni salaisen ihailijan, kun kotiovesta löytyi tuossa vieressä olevan puutarha-/kukkamyymälän tarra ja yhteydenottopyyntö :) Ajatuksen takana oli kuitenkin työpaikka, ja kaikki pomot olivat rustailleet ihan omakätiset nimikirjoitukset korttiin. Muutoin kun säästölinjalla mennään, ei suurempia joulujuhlistuksia ole ollut/ole luvassa. Torstaina niille, jotka silloin vielä töissä ovat on työpaikalla joululounas. 

Mutta mun mieltä ainakin ihan lämmitti tällainen yllättävä joulumuistaminen. Ja tuo kukka (atsalea? google auttaa..) on ainakin kivempi ja kestävämpi ratkaisu kuin joulutähti, jonka ajattelin sieltä paljastuvan. Pääsee toivonmukaan nauttimaan sen kukkimisestakin, kun kaikki kukat on vielä nupullaan :)

Vuoden toinen Julebord

Keskiviikkona otettiin taksi alle ja suunnattiin Tyssedal hotelliin syömään Julebordia insinööri-/lääkäriseurassa. Kaikkiaan meitä taisi olla kahdeksantoista, valitettavasti monia ihmisiä en ollut edes ennen tavannut, mutta toisaalta kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja joitain ihmisiä taas ei ollut nähnyt pitkään aikaan, joten mukava niinkin.

 

Meidän seuruetta odotellessa viimeisiä paikalle. Henriette ja Elen alimmassa kuvassa.

Juletallerken sisälsi tällä kertaa sekä pinnekjøttiä sekä ribbeä, oheistettuna hapankaalilla (joka maustetaan kyllä aivan erilailla kuin suomessa, olisiko kuminan siemeniä..) ja lanttulaatikon kaltaisella muhennoksella, ja perunalla. Jälkiruokana oli riskremiä, siis kylmää riisipuuroa joka on vatkattu kerman sekaan ja marjakastiketta.

Illallisen jälkeen siirryttiin hotellin sohville vähän rennompaan ympäristöön. Myöhemmin osa jatkoi vielä Vertshusetiin, mutta aamun herätys töihin jätti omalta osalta tämän väliin. Nyt sen huomaa, että ei enää keskellä viikkoa vietetäkään samanlaisia iltoja kuin Otaniemessä.

 Henriette ja Ingrid. Sekä Truls, ensimmäinen Bolidenin ulkopuolelta johon tutustuin Oddassa. Ingrid valitettavasti lähtee helmikuussa muualle harjoitteluun kun fysioterapeutin turnuspaikkaa ei vapautunutkaan Oddan sairaalaan.

Kiireitä

Kiirettä on pitänyt reilu viikon, täysin vapaita päiviä ei viikkoon oikeastaan ole mahtunut. Paitsi maanantai, jolloin lentistreenit oli taas vaihteeksi olematta.. Olin sen kuitenkin aikatauluttanut omaan ohjelmaani ja menin paikalle. Onneksi tosiaan kävelymatka ei ole pitkä.

Viikkoon on mahtunut hiihtämistä, illallisia viime torstaista lähtien 4 kpl, ja tänään yksi lisää, kahdet kuoroharjoitukset ja yksi konsertti, ja sunnuntaina vielä toinen. Että tekemistä on kyllä piisannut.. vaikka todellisia joulukiireitä ei millään tavoin ole ollut. Korttien askartelun ja postittamisen kanssa tuli vähän kiirus, mutta toivottavasti ehtivät osoitteisiinsa ajoissa perille..

Tällä viikolla saapui perille pari oikein mukavan makeaa joulupakettia Suomesta. Kiitos rakkaat <3

Ikävintä kyllä Norjassa olossa on se, että ei näe tärkeitä ihmisiä! Ja tuntuu, että yhteydenpito muutenkin on jäänyt aivan liian vähäiselle. Eikä täällä olevista työkavereista nyt oikeen kunnon ystävyyssuhteita ole kehketynyt, vaikka heidän kanssa vapaa-aikaa pääosin tuleekin vietettyä.

Edelleen tuntuu myös raskaalta, ettei voi käyttää omaa äidinkieltään kommunikoinnissa, tai edes kieltä, jonka hallitsisi kyllin hyvin. Moni asia jää sanomatta tai tulee sanottua sinne päin, koska ei vain ole sanoja. Ja jos jossain istutaan iltaa, niin aina pitäisi olla hirmu skarppina (samoin kun töissä aina kokoustettaessa, ja muutenkin) koska muuten norjankielinen puheensorina menee ohi korvien. 

Olisi hurjan kivaa vaan istua tyttöjeniltaa ja rupatella. Tai kahvitella. Ihan Steinarin ja Matteuksen kahvitteluseura ei aja teidän asiaa (sori vaan pojat), vaikka kahville pari-kolme viikkoa sitten Tyssedalin voimalaitosmuseokierroksen jälkeen vanhan Smeltverkin alueen Smeltkafe:en päädyttiinkin. Museosta voisinkin pistää pienen postauksen myös, jos ehdin ja muistan..

Illallisia

Tällä viikolla, tai loppuviikosta on tullut syötyä. Torstaina Agnes oli kutsunut mut, Steinarin ja Matteuksen luokseen muuttoillalliselle. Muutettiin pari viikkoa sitten tavarat uuteen asuntoon, kun alkuperäisen asunnon talon omistaja halusi tehdä kylppäriremontin. Ei Agnes nyt ihan muutoinkaan niin hyvin talossa viihtynyt.. ja totta, että se oli remontin osalta vähän keskeneräiseksi jäänyt. Listoja puuttui sieltä täältä ja ikkunalaudat oli eri puusta kuin pielet, katossa kahta erilaista panelia yms. Että voin ymmärtää, että uudelle asunnolle oli tarvettakin. 

Itsekin oon kyllä muutamaan otteeseen miettinyt, että laittaisinko lehteen ilmoituksen, jos löytyisi asunto vähän kivemmalla sijainnilla ja kivemmasta talosta. 

Torstaina ruokalistalla oli kala/äyriäis-perunalaatikkoa. En tiedä mikä olisi oikea termi.. reunolle oli tehty perunamuusia ja keskellä katkarapuja, turskaa ja herkkusieniä ja päällä kastike. Oli kyllä hyvää! Jälkkärinä omenapaistosta, tosin siinä oli ehkä vähän liian vähän sokeria, tai omenat ei olleet oikeanlaisia.. Agnes itse sanoi, että maistoi kalan siinä.

Kerrankin oli kamera mukana jossain arkipäiväisemmässäkin.. tosin monet kuvat ei ihan onnistuneet :( Teelle löytyi Muumimukit. 

Perjantain illallisvuoro oli meidän lähimmän pomon, tai no ei virallisesti meidän pomo, mutta jotain sellaista.. Agnarin luona. Hän oli tehnyt pitsaa ja tarjoili sen ohessa itse pantua olutta ja hyviäa italialaisia punaviinejä. Illallisen jälkeen vielä kuunneltiin ja katseltiin kaikenlaista musiikkia, sekä pätkä norjalaista mykkäelokuvaa, joka on kuvattu täällä Oddan seudulla joskus 20-luvulla.

Viikon kolmas illallinen oli eilen Zakirin luona, jossa tarjolla oli ensin glögiä oheishärpäkkeineen, ruokasi alkuun lohta, perunoita ja vihanneksia majoneesin ja piparjuuren kera. Ja oikeastaan toisena pääruokana riisiä ja vihreää thai-kanacurrya. Sekä jälkiruokasi jäätelöä, ja lisää glögiä tai kahvia/teetä. Oli kyllä aikamoinen ähkyilta, Zakir vielä tuputti kovasti kaikkea vaikka oltiin varmasti kaikki kylläisiä. Steinarkin, joka normaalisti syö kolme kertaa muiden verran, koska treenaa tosi paljon, sanoi vielä tänäänkin, että ei ole varmaan vuoteen ollut yhtä täynnä.

Tähtitorttuja

Itsenäisyyspäivä tiistaina sujui hyvin arkisissa merkeissä, vajaa yhdeksän tunnit työpäivä vapaan sijaan (pitää keräillä plussia joulunajan vapaita varten). Ja illalla 3,5 h kuorotreenit, joten eipä tullut edes netin välityksellä Linnan juhlia seurattua. Tosin tää mobiililaajakaista on usein niin hidas, että ei olisi varmaan pelittänytkään.

Polttelin sitten parvekkeen puolella ikkunalla kahta kynttilää, koska en voinut olla kotona niitä valvomassa. Sen pienen hetken kun oikeaan aikaan olin kotona, paloi kyllä kaksi kynttilää ikkunan sisäpuolellakin :)

Töihin tosiaan leivoin joulutorttuja, koska ovat aika suomalainen juttu. Taikinaa tai luumuhilloa/-marmeladia ei kaupoista löytynyt ainakaan helpolla etsinnällä, joten kaikki alusta alkain itse väännettynä.. Kerta se on ensimmäinenkin :)

Torttutaikina syntyi suunnilleen seuraavalla ohjeella:

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

200g voita

2 dl maitorahkaa/kermaviiliä

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Nypi pehmeä voi jauhojen joukkoon. Lisää kermaviili ja sekoita. Koveta taikinaa jääkaapissa pari tuntia. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kaulitse taikina taitellen sitä useita kertoja, muotoile tortut. Kypsennä 10-15 min.

Torttutäytteeseen blendasin pussillisen kuivattuja luumuja, vajaa 1 dl keitettyä vettä johon sekoitettu hieman sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Miksiköhän suomalaiset syö kaikkea mikä näyttää kakalta?

Harrastuksia ja harrastamattomuutta

Pari viikkoa sitten olin ihan onnesta soikeana, kun pitkästä aikaa pääsi pelaamaan lentopalloa. Vaikka turnaus oli ihan hupihengessä järjestetty, pelaajat toimivat tuomareina ja kirjureina ja joukkueet olivat sekajoukkueita oli fiilis asteen verran korkeammalla kuin vain pelailutreeneissä. Sitäpaitsi aika tärkeetä onkin, että pelaaminen on nimenomaan hauskaa!

Maisemat olivat ihan hyvät myös Fjordserienin avauksessa. Tyssehallenin sisällä on kiipeilyseinä, johon on kuvattu maisemat Trolltungalta, joka on varmasti Oddan ympäristön hienoin ja suosituin vaelluskohde.

Näytänkö mä muka jotenkin lyhyeltä tuolla miesten keskellä. Lentopalloilussa saattaisi olla etua, jos olisi hieman enempi pituutta. Toisaalta kyllä mun sormet näyttää olevan muutaman sentin tuolla verkon yläpuolella, joten en voi sanoa, ettenkö voisi saada ainakin hipsuosumia torjunnoissa. :) 

Siihen se sitten valitettavasti jäikin. Nyt on olen edellisen kahden viikon aikana käynyt 3 treenit ma/pe toteamassa, että eipä näy treenaajia Oddahallenissa. Tylsää! Tiistaisin en treeneihin pääsisi, koska silloin on kuoro.. ilmeisesti osa porukasta on kuitenkin silloin pelanneet.

Kuoroonkin voisin koittaa muistaa raahailla kameran mukaan, niin näkisitte millaista porukkaa ja mikä meininki siellä on. Jos ei muuta, niin viimeistään joulukonsertteihin, jotka ovat luvassa 16. ja 18. päivä.

Joulun tuoksua

Tänä viikonloppuna alkoi hieman joulufiilikset kolkutella. Koti sai pienenpientä joulupynttäilyä hyasinttien mudossa. Kynttilöillä on fiilistelty jo hyvän aikaa, syys-lokakuusta lähtien, joten niiden polttamista ei voi laskea joulujutuksi. Tästä keskusteltiin männäviikonloppuna kyllä Matteuksen ja Steinarin kanssa.. No ainakin punaisia kynttilöitä jouluksi.

Pari viikkoa sitten ostin myös kynttilälyhdyn, jonka kuvittelin laittavani parvekkeelle. Parin viikon sateet ja myrskyt on saaneet sen kuitenkin pysymään sisätiloissa, ja edellisenä viikonloppuna päätin tehdä siitä sitten sisälyhdyn. Ainakin hetkittäisesti tunnelmavaloksi. Katsotaan jos nämä kelit muuttuu, ja jos keksin jonkin koukun sille tuonne ulos, mihin sen saisi roikkumaan.

Joulun tuoksuja ja tunnelmia tuli kasvatettua tänään pipareita leipomalla. Ja samalla valmistelin joulutorttuja, joita ajattelin tarjota itsenäisyyspäivänä töissä. Valmistelut olivat sikäli tarpeen, että lehtitaikinalevyjä ei tuntunut ainakaan kahdesta kaupasta mistä katselin löytyvän. Eikä myöskään luumuhilloa, joten sekin tuli blenderin avustuksella kuivatuista luumuista seostettua kanelin, sokerin ja kardemumman kera.

Pari jämäpaloista tehtyä versiota tortuista paiston pipareiden ohessa, mutta ei oikein hyvältä valitettavasti näyttänyt taikinan kohoamisen suhteen :( Toivotaan parasta noiden aihioiden osalta jotka odottelevat huomisillan käsittelyä pakastimessa. Voin paljastella millainen tulos oli.. jos ei onnistu, niin sitten leipasen jotain muuta suomalaista.. Mitähän helppoa ja kotoa löytyvillä aineksilla se voisi olla, muuta kuin pullaa?!

PS. Kaupasta ei löytynyt glögiäkään, vaikka se oli erikseen mainittu mainoslehdessä. Kummallista. Tosin muutenkaan sitä ei ole tuntunut näkyvän kuin yhtä merkkiä koko Oddassa, Alepassakin on varmaan 5 erilaista.

Perjantaiyllätykset

Tänään oli iloista saapua töiden jälkeen kotiin, kun postilaatikosta löytyi äidin kirjepaketti Suomesta. Tällaista perustavaraa ja herkkua se sisälsi. Oon kyllä aika koukuttunut ristikoihin, joten niitä on kiva saada, vaikka nykyisin suomenkielistä lukemista onneksi piisaa.. Raati 09:n tilaaman Olivian lisäksi viikottain kolahtaa postilaatikkoon Tekniikka ja talous ja Talouselämä. Plus lisäksi Norjan vastaava Teknisk Ukeblad (joita en vielä ole yhtään ehtinyt lukea).

Tänään sää onkin yhtäkkiä viilennyt kahden viikon sateiden jälkeen. Niitä on kyllä siis piisannut, kuten edellisestä postauksestakin saattoi päätellä. Ja meininki on jatkunut tämän viikon. Torstai-aamuna jopa sisälle asti. Heräsin kummaan koputukseen ja totesin ikkunan karmista tippuvan vesitippoja. Laitoin sitten talkkarille asiasta viestiä, mutta en usko, että se on edes käynyt paikalla. Nyt siinä ikkunalaudalla on varalta muovikulho, mutta ei sen aamun/aamupäivän noin 1-2 dl jälkeen ole onneksi tullut mitään. Oli siis loppunut jo kun eilen tulin kotiin. Kellarissa näytti olevan myös jonkin verran vettä, mutta ainakin vielä oma komero oli turvassa, vaikka seinän vieressä sijaitseekin.

Nyt yön aikana vesi oli muuttunut hieman kiinteämpään muotoon. Oman auton pinnalla ei kovin montaa lumi- tai jäähippua näkynyt, sen verran, että vähän sai ikkunaa rapsuttaa. Työpaikalle ajettua kuitenkin huomasi, ketkä asuu jossain korkeammalla, koska joidenkin autojen katolla oli lunta senttimäärin. Talvi tulee! Ja ensi viikolle on luvattukin (viikonlopun sadepäivien jälkeen) miinuskelejä.

Toinen perjantaiyllätys löytyi päiväruoan joukosta. Simpukoilla on kiva herkutella nyt, kun niitä kylminä kuukausina kuuluu syödä :) Toisinaan löytyy seasta pieniä söpöyksiä. Lasissa oluen sijaan Epplemostia, jota piti testiksi ostaa. Oikeastaan hiilihapotettua omenatuoremehua.

Toinen nyt jouluajan omppujuttu on Julebrus, joka maistuu suunnileen samalle kuin se vanha Hartwallin omenalimu 0,33l pulloissa, joista ainakin meidän rivitaloyhtiön talkoissa lapset taisteli.. että kuka saa sitä ja kuka joutuu tyytymään jaffaan. Ei kyllä enää ollut ihan mun makuun. Taidan pysyä loppukuun glögilinjalla joulujuomien suhteen.

Jumissa Oddassa

Kirjaimellisesti. Viikonlopun myrskyn on aiheutti sen, että hetkittäin tiet on olleet suljettuina suunnilleen joka suunnasta. Etenkin molemmilta puolilta jonkin verran vuonoa eteenäin on jatkuvia tai jaksottaisia tien sulkemisia, koska kovien sateiden vuoksi maanvyöryt on sulkeneet teitä.

Ei tuo täällä kaupungin alueella ole näkynyt mitenkään, mutta voin kuvitella, että muutamalta on tänään jäänyt työpäivä väliin teiden sulkemisten vuoksi. Mutta voi olla, että maanvyörymät on toisaalta "arkipäivää" täällä. Muistan viime keväällä (?) jostain Lillehammerin lähellä olleesta maanvyörystä ja tien sulkeutumisesta lueskelleeni Suomessakin.

Se varmaan on vaikuttanut vähän useampaan ihmiseen, kun kyse on ollut Norjan varmaan suurimmasta valtaväylästä. Tosin kyllä käsitykseni mukaan ihan jonkin verran etenkin Bergenin ja Etelä-Norjan välistä liikennettä matkaa päivittäin Oddankin läpi. Kyseessä on siis siten yksi Norjan pääteistä. Koko syksyn täällä onkin harrastettu kovasti kadunkunnostusta tässä mun talon ja keskustan välillä. Tietä levennettiin.. mietin vaan, että kuin kapea se on aiemmin ollut kun pienen pätkän levennykseen meni ainakin touko-marraskuu (paikallisten jopa pari vuotta), viime viikolla tuli asfaltti ja vieläkin on jotain työtä tehtävänä.

Eikö näytäkin todelliselta valtatieltä?! Jonoissa tuli töiden jälkeen seisoskeltua kerta jos toinenkin, kunnes asfaltin poiston ja muutaman 10-15min seisoskelun (työmatka normaalisti saman verran) jälkeen valitsin sen reitin, jossa autolla saa puksutella 15 % mäessä.

Elloksen paketista

Äiti muistutteli tuossa Skypettäessä, että Elloksen paketin sisällöstä ei ollut mitään kirjoiteltu, vaikka muutama viikko sitten jo lupailin. Ei se mikään salaisuus toki ole. Oon vaan ollut näemmä aika laiska kirjoittelemaan, kerran pari viikossa..

Sitäpaitsi nytkin olisi mielessä useampi juttu josta voisi kirjoitella, ja josta olisi kuvia koneella.

Tämmöinen lamppu sieltä paketista siis paljastui (+muutama muu pienempi juttu). Aikalailla iloa pimeisiin syksyiltoihin, koska kirkkaat katon spottivalot on.. no vähän turhan kirkkaat omaan makuuni. Paljon kivempi on istuskella hämärämmässä ja tunnelmoida kynttilöiden kanssa.

Tuon valossa on myös kiva lökötellä sohvalla lukemassa lehtiä. Ja on kivan monitoiminenkin, kun varsi kääntyilee tarpeen mukaan. Eli pikkuhiljaa kodin juttuja alkaa tulla eteen. Vielä tosiaan huonekaluhankintoja olisi edessä. Mutta taidan jäädä odottelemaan sitä hetkeä kun tänne Oddaan se uusi liike avaa viimeistään uuden vuoden jälkeen (lehdessä oli spekulointia, että hyvällä tuurilla ennen joulua). Silloin toivon mukaan löytää sohvapöytä, nojatuoli ja jonkinmoinen lipasto kotinsa mun luota.

Tuntuu tosin, että mitä pidemmälle menee, että koti ei ole ihan niin valmis, niin sitä helpompi on elää ilman joitain juttuja, jotka nyt ei ole ihan pakollisia. Vaikka kuinka paljon kivempaa olisikaan, jos koti olisi valmis..

Kevyttä sadetta

Tänään aamulla meidän osastopäällikkö mainitsi, että viikonlopuksi on luvassa aikamoista myrskyä Länsi-Norjaan. Eilen ulkoillessa kyllä huomasi, että tuuli on kova. Ja koko viikon ollut epävakaista, joten ei ollut tullut aiemmin kiinnitettyä niin paljon huomiota sateen millimetrimääriin. Harmitellut toki välillä, että miten olenkin sattunut valitsemaan tällaiset paikat, kuin Delftin ja Oddan, missä sataa harvasepäivä. 

Mutta kyllä, viikonloppuna sataa, ja paljon! Normaalit määrät täälläkin varmaan pyörii 10 mm paikkeilla mutta viikonlopun aikana luvattu 5-10 kertaisia määriä.

Onneksi pahin sade ajoittuu ainakin tämän hetkisen ennusteen mukaan lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Nyt viikollakin on öisin ikkunoiden takana humissut aikamoinen myrskysade. Päivällä voi siis uskaltautua kuitenkin ulos hankkimaan sen pienen hetken auringonvaloa (tai no sitä ei kai tule tuollaisen pilvipeiton läpi, mutta edes päivänvaloa) mitä sitä tänne nykyään siunaantuu reilun tunnin ajan. Sitäpaitsi norjalaisella asenteella "ei ole huonoja kelejä, on vain vääränlaisia asusteita" voi ulkoilla millaisessa kelissä hyvänsä.

Julebord

Joulun odottelu aloitettiin jo hyvissä ajoin, sillä viime perjantaina oli ohjelmassa Julebord. Norjalaiseen tapaan järjestetyt pikkujoulut. Meidän ilta sijoittui vanhan keskustassa sijaitsevan sulattoalueen kahvilaan, joka tarjoilee myös tilauksesta, ja joissain muissa erikoistapauksissa ruokaa.

Oli hauskaa tavata näitä oman osaston työkavereita muutenkin kuin jokapäiväisellä voileipälounaalla. Vaikka siis olen sijoittautunut nyt liuotukseen, on meidän rakennuksen konttorissa myös HMS-porukkaa (helse, miljø, sikkerhet – onko tälle joku hyvä lyhennes suomeksi vai käytetäänkö aina EHSQ:ta?!).

Vaikea sanoa kuinka paljon eroa on suomalaisiin firmapikkujouluihin, mutta ainakin siihen asti kun itse olin mukana oli meno aika hillittyä. Lauantain ja sunnuntain lentopalloturnaukset toki jättivät oman illan aika lyhyeksi. Miesporukka lähti toki vielä jatkamaan iltaa Vertshusiin.

 

Kuvien laadussa olisi parantamisen varaa, mutta kaikkea ei voi saada pimeässä kännykän kameralla aikaiseksi. Ollaan kuitenkin aika paljon edustavamman näköisiä kuin lounastauolla työvaatteet (lue duunarivaatteet) päällä.

Julebord koostuu siis nimensä mukaisesti päivällisestä (ja alkoholipitoisista juomista) työporukan kesken. Yleisesti on kai joku buffet-tyyppinen ruokailu, mutta ainakin meillä oli pöytiintarjoilu, tosin lisukkeet olivat pöydässä kiertäviä. Tyypillisimmät norjalaisen jouluruoan kulmakivet ovat pinnekjøtt ja tynneribbe. Pinnekjøtt on ikään kuin yksittäisiä lampaan ribsejä jotka on valmistettu perinteisesti höyryttäen koivutikkujen päällä ja tynneribbet paksuja  porsaan ribseja joiden pinnalta nahka on rapeiksi paistettu. 

Jouluruokiin lie luketuvat myös lipeäkala, jouluturska, joulumakkara, sekä jauhelihapihvit (näitä tarjolla monilla on eri nimillä kai riippuen laatutasosta). Ja joulupuuro, eli osin samankaltaista kuin suomalaisetkin jouluruoat.

Lisukkeina, kuten melkein aina muutoinkin norjalaisella päivällisellä ovat perunat ja porkkanat ainakin tällä kertaa ruskea kastike. Lisäksi jouluun kuuluu lämmin hapankaali ja punakaali. Punakaali maistui mun mielestä enemmän punajuurelle, mutta ehkä se oli vaan se etikkasäilönnän maku, joka tuli läpi. Lisäksi oli puolukkahilloa, jota kuulemma kuuluu/voi syödä kaiken sellaisen kanssa, minkä kanssa syö ruskeaa kastiketta. Sekä punajuuria ja ruusukaalta.

Jälkiruokana meillä oli todella tyypillinen joulujälkiruoka moltekrem (lakkoja ja kermavaahtoa) krumkaken (jonkinlainen ohut vohveli kai kuvaisi tätä parhaiten) kanssa. Jälkkäri oli ihan äärettömän hyvää! Vaikkakin määrä oli varmaan tuplasti sen, mitä olisi ollut tarpeen ja tiukkaan tekin kun  jo pääruoan jälkeen vatsa oli ihan täynnä ruokaa. 

Illan ohjelmassa oli ruokailun lomassa lausuttuja runoja ja vitsejä. Lisäksi minua uutena tulokkaana lahjottiin suklaajoulukalenterilla (joka pilkistää jälkkärin vieressä) sekä illan järjestelyitä hoitannutta ja uudella vastuualueelle siirtynyttä Geiriä joulukravatin ja "ritariksi lyömisen" muodossa. Karaokea emme päätyneet laulamaan, vaikka jotkut musiikkivehkeet paikalla olikin. Veikkaan, että suomalainen pikkujouluilta olisi siihen voinut jatkuakin.. vaikka kuten todettu, en tiedä mitä sitten tapahtui kun itse poistuin ennen puolta yötä nukkumaan.

Haugesund

Edit:  Noin 35 000 asukkaan Haugesund sijaitsee Rogalandin-maakunnassa, etelä-pohjoissuunnassa lähes Bergenin ja Stavangerin puolivälissä. Alkusyksystä kaupungissa järjestetään Norjan kansainvälinen elokuvafestivaali. Haugesundin ystävyyskaupunki Suomessa on Tammisaari.

Viime viikonloppuna vierailtiin Agnesin ja Matteuksen kanssa Haugesundissa. Kaupunki vaikutti ihan kivalta pikkukaupungilta. Asukkaita taitaa olla 35 000 paikkeilla.

Talot oli suurimmalta osin valkoisia. Aurinko paistoi, vaikka pikkuisen kirpeä ilma muuten olikin. Muutekin tuntui kovin paljon elävämmältä paikalta kuin Odda. Huomaan kyllä kovasti, että ei musta ole loppuelämäksi tällaisessa pikkupaikassa asumaan. Vaikka tuntuu että työkaverit ja muut tutut olisivat mua kovasti täällä pitämässä. Ainakin monesti puhuvat, että "kyllä sä täältä vielä jonkun miehen löydät ja asetut Oddaan".

Oli kiva myös pitkästä aikaa päästä vähän kiertelemään kauppoja.. vaikka tuntuukin, että oikeasti ei tarvitsisi ostaa vaatteita. Ihan sama, mitä täällä käyttää, töissä vaihdetaan vaan työvaatteet päälle ja ulkona ollaan urheiluvarustein. Ehkä vähän jopa ärsyttää, että sitten omasta ulkonäöstä huolehtiminen jää heitteille.

Eniten olisin kaivannut tuolta reissulta jotain kodin sisustustukseen. Tarvetta olisi kivemmille verhoille olohuoneeseen. Ei vaan ole tullut vielä vastaan sopivia.. eikä tullut Haugesundissakaan. Kodin onneksi tällä viikolla tuli Ellokselta paketti, jonka sisällöstä seuraavalla kertaa lisää.

Lounasta syötiin leipomo-kahvilassa. Lähinnä tuolla siis oli leipiä myynnissä, ei niinkään leivonnaisia. Ja tuntui, että tuollaista lounasta paikallisetkin syövät. Ainakin koko ajan oli ihmisiä jonoksi asti. Eli lienee ollut hyvä valinta - paikallinen Subway, kun itse sai valita leivän täytteet makunsa mukaan. Ja hyvää oli! Varmasti suosittua senkin takia, että norjalaiset tosiaan lounaakseen syövät pääasiassa vain voileipiä.

Talvi tulee Oddaan

Viime viikolla aloin pohtia, että täällä ei oikeastaan ole näkynyt syksyn ruskaa kunnolla. Ehkä puusto on vaan vääränlaista siihen. Sitten huomasin työpaikan vaahteran, joten päätin, että pitää katsella kuinka siitä lehdet tippuvat. Ja että ehkä sitten kun lehdet on maassa voi todeta, että talvi on tullut. Tällainen oli sato viime ja tämän viikon osalta.

Yllättävästi edellisen viikonlopun jäljiltä ei enää montaa lehteä ollutkaan. Ja tällä viikolla tippuivat viimeisetkin. Samalla voi kyllä huomata, että töistä lähtiessä on aina vaan hämärämpää. Tosin paljon valon taso riippuu pilvistä ja sateista täällä.

Ehkä kauheinta oli, kun vahingossa satuin katsomaan, että Oddassa aurinko nousee noin 10.35 ja laskee 13.05! Oikeasti. En kuvitellut minnekään kaamoksen keskelle tulevani. Tosiasiassahan tohon vaikuttaa, että kaupungin blokkaa pohjoista lukuunottamatta muilta ilmansuunnilta korkeat vuoret. Päivänvalon kajastusta kuitenkin onneksi riittää puoli viiteen - viiteen, eli jos nopeesti töistä tulee kotiin, niin ehtii tehdä pienen ulkoilun luonnonvalossa.

Katsellaan miten pimeys sitten ihan keskitalvella iskee, tai iskeekö?! Mutta ehkä jos täällä keskellä ei mitään asuttuaan ja mahdollisesta pimeydestä selvittyä Suomeen sitten palaa, niin ei varmaan edes haittaa vaikka tuleva työpaikka olisi jossain keskellä Lappia. Vaikka voi olla, että oikeesti parin vuoden päästä (jos nyt sellaisella aika-akselilla elämäänsä koittaa suunnitella) kaipaa todellakin ihmisten ilmoille ja kaupungin vilskeeseen!

Kyllä maalla on mukavaa

Kerrankin vähän erilainen lauantai, kun ei suunnattukaan vaellukselle. Tosin päästiin vieläkin kauemmaksi kaupunkilauantain vietosta, ja suunnattiin reilu tunnin matkan päähän saarella sijaitsevalle maatilalle. Johanna Ruotsista, joka meidät kutsui luokseen Agnesin välityksellä on myös yksi sitä lääkäriporukkaa, joka tekee täällä turnus-vuottaan.

Päivän aikana katseltiin pariin otteeseen kävellen saaren maisemia. Tuli tosi syksyinen olo, kun käveltiin pudonneissa lehdissä ja tuoksui syksylle. Johanna kertoi myös, että kesällä olivat käyneet pelastamassa merestä 3 saarella majaillutta saksalaista, jotka olivat tulleet kalastamaan oikeen urakalla, mutta kalareissullaan kiepauttaneet veneensä nurin.

Myöhemmin paijailtiin vasikoita ja päästiin testaamaan lypsämistä käsin ja koneella. Jotain ihan uutta! Tottakai kuvioissa oli myös navettakissa. Suosikkehetki sille taisi olla lypsäminen.

Me taasen syötiin hurjat määrät ruokaa ja herkkuja. Sen lisäksi että Johanna oli lounaan oheen leiponut omenapaistosta, oli paikalla myös Terjen vanhemmat samassa pihapiirissä sijainneessa mökissä. Ja he kutsuivat iltakahveille, letuille ja pitsalle. Sitten pyörittiinkin kotiin.. tai no tilattiin lautta (ei olisi muuten ilta-aikataululla pysähtynyt siellä) ja ajeltiin Agnesin kyydissä hyvin ruokittuina kotiin nukkumaan.

Halv åtta hos mig

No oikeastaan kuudelta. Eilen kävi päivällisvieraita kylässä minun luona. Ollaan nyt vuoronperään kukin tarjoiltu päiväallisiä työkollegoiden kesken. Oikein kivaa vaihtelua yksin ruokailuun, sekä täytettä arki- ja viikonloppuiltoihin. Tosin Matteus tarjoili illallista silloin, kun itse olin Suomessa.. Mutta toissaviikonloppuna tuli kuitenkin hänen luonaan käytyä, kun Agnesin kanssa käytiin katselemasa siellä leffaa.

Oikeastaan olinkin miettinyt jo etukäteen Suomessa, että tällaista olisi oikein kiva harrastaa. Etenkin kun ravintolasyöminen Norjassa on oikeasti hintava + Oddasta löytyy vain yksi ravintola, China House, joka tarjoaa sekä aasialaista että Norjalaista ruokaa. Täytyy käydä katsastamassa joku kerta.

Tarkoitus oli ottaa kuvia silloinkin kun vieraat ovat paikalla, samalla olisi tullut vähän lisävilkuilua kotiin.. mutta enpä sitten muistanut. Saatte siis tyytyä keskiviikkoillan tiramisu-inspiroidun juustokakun valmistuskuviin. Torstaina töiden jälkeen valmistui pikapikaa myös keskiviikkona alkuvalmisteltu lasagne. Onneksi oli tomaattikastikepohja keiteltynä valmiiksi, sipulien ja porkkanoiden pilkkominen olisi saanut aikataulut aikalailla pois raiteiltaan.

Syntyykö niitä valkuaisvaahtohuippuja myös käsinvatkaamalla?!

Hyvän ohjeen tiramisujuustokakkuun löytää vaikka Kinuskikissan sivulta. Itse tosin sovelsin amaretton ja mascarponen puuttuessa reseptiä aikalailla. Sekaan meni sitten sherryä ja manteliesanssia, sekä normaalia tuorejuustoa höysettynä kermavaahdolla. Hyvää oli, ja kaikki meni, myös lasagne! :)

Kotipäivä

Sunnuntai on mun kotipäivä. Myös päivä, jolloin ei tarvitse puhua ruotsia, jossei halua :) Tuntuu kuitenkin, että useimmiten se sisältää lähinnä siivoilua ja loppuviikon tiskien tai pyykkien pesua. Tänään olin tosin pullantuoksuinen täti, enkä siivoilija, ja leivoin leipää ja keksejä :) 

Toisinaan ilta on omistettu pienelle hemmottelulle, edes vaikka kynsien lakkailun muodossa. Muutoin omasta ulkonäöstä huolehtiminen on jäänyt valitettavan retuperälle.. ei tule siis mitään päivän asu -juttuja, koska ketään ei kiinnosta onko mulla työvaatteena tänään farkut vai firman housut. Ja mitkä villasukat päätyy kotiverkkareiden seuraksi. Säälittävää.

Joskus Elina kyseli kotiesittelyn perään, joten tässä lyhyesti, olkaapa hyvä. Oikein edistystä minkään sisustuksen kanssa ei ole kuukauteen valitettavasti tapahtunut, huonekalukaupan (ja Ikean nettikaupan) puuttuessa. Siksipä kuvatkin ovat ihan yhtä vanhoja, vaikka uvittelin jo tässä vaiheessa ottavan jotain uusia. Pitäisi tehdä jotain löytöjä tuolta kierrätyskaupasta, joita sitten itse fiksailisi, tai löytää joku Ikean nettikauppakorvike. Huonekaluja vaan on hankalampi ostaa näkemättä.

Talo itsessään ei siis ole todellakaan mikään kaunis. Tämmöinen kuuskytluvun betonihökötys. Olisi niin paljon kivempi asua jonkun tuolla taustalla näkyvän valkoisen talon ylä- tai alakerrassa :) Tai ehkä mieluummin jonkun vastaavan talon, vähän keskeisemmällä sijainnilla.

Sisustuskin on kovin pitkälle sellainen kuin mitä Otaniemestä tavaraa tuli mukaan. Ruokapöytä oli ensimmäisen viikonlopun pakkohankinta, eipä ollut aikaa ihmetellä, kun silloin ei ollut tietoa että milloin tavarat oikein tulee. Vähän on jälkeenpäin mietityttänyt, että olisi ehkä pitänyt ostaa jokun vähän perinteisemmä oloinen ruokaryhmä, mutta tällä mennään. Sopii toisaalta muuten mustavalko-harmaa sävytteiseen olohuoneeseen toki.

Koti siis kaipailisi vielä ainakin nojatuolin ja lipaston makuuhuoneeseen (vaatehuone ei vaan ole kovin kätevä, etenkään jos ei ole kunnon säilytysjärjestelmää), sohvapöydän, uudet olohuoneen verhot. Ja jonkun kivemman taulun olohuoneeseen, tuo tuli ostettua, koska jotain seinille oli laitettava.

Nederland ooo Nederland...

Jotenkin viimeiset pari viikkoa on tuntunut tosi hankalilta, lähinnä kielen puolesta. Ehkä kun olen ollut edelliset 3 viikkoa yksin tutustumassa elektrolyysihalliin, on päivittäinen ruotsin ja norjan käyttäminen jäänyt niin vähille, että vapaa-ajallakin kaipaisi mieluummin jotain muuta kieltä. Se ei sujukaan niin loistavasti kuin joinain muina hetkinä. Ja jotenkin ollut turhautunut olo, että kielitaito ei vaan tunnu kehittyvän niinkuin se alkuunsa kehittyi.

Muutenkin, olen jotenkin kovasti ajatellut Hollantia. Tuntuu jotenkin, että jos aion asua jossain muualla kuin Suomessa niin oikea paikka olisi Hollanti eikä Norja. Liekö syynä ollut vain helpompi ja hauskempi vaihto-opiskeluaika, ihmiset ja ympäristö.Toisaalta samanlainen fiilis valtasi kun maaliskuussa kävin Janican luona visiitillä Delftissä, tuntui ihan kodilta se kaupunki.Tai ehkä tää olo johtuu vaan kaikista "vinkeistä" Hollannista ympärillä.

Olen jostain syystä eksynyt lukemaan monia ulkosuomalaisten Hollanti-blogeja, viime lauantaina katsotussa elokuvassa tuntui vilahtaneen hollantilainen autonrekkari, kierrätyskaupassa oli myynnissä delftinsinisiä kukkaruukkuja (jotka oli harmittavasti menneet kun meinasin ne perjantaina käydä ostamassa).

Perjantaina myös lentistreeneistä kotiin kävellessä mietin, että pitäisköhän kysäistä josko joku hollantilainen tuttu haluaisi uudenvuoden aamukahveille Schipholin Starbucksiin. Tämä siis siksi, että kuvittelin, että mun vaihtoaika oli klo 6-10, eli neljän tunnin odottelu, vaikka tosiasiassa vaihtoaikaa oli vain tunti. Tuossa vaiheessa... Niin, olen siis matkustamassa Floridaan jouluksi, ja välilasku on Amsterdamissa :)

Kotiin tultuani oli kuitenkin Supersaverilta tullut viesti, että käypä tsekkaamassa sopiiko lentoyhtiön tekemä muutos lentoaikatauluun.. ja siellä oikeasti sitten olikin, että jatkoyhteys on vasta kymmenen jälkeen. Onko nää jotain enteitä?! Kuitenkin Amsterdamista lähtenyt lento on elämäni aikana ollut ainoa oikeesti poikkeuksellinen ja palannut takaisin kentälle! (jos nyt myöhästymisiä ja mm. nyt Suomesta tänne tullessa Oslossa vietettyä hotelliyötä ei lasketa)

Jotenkin valitsin ne lennot, jotka menee Amsterdamin kautta. Tosin vaihtoehtona oli Charles de Gaulle, joka todennäköisesti olisi tarkoittanut hukattuja matkatavaroita.

Olivia saapui taloon

Oi, vihdoin ja viimein. Sieltä se kurkisteli parketti- ja laattalattiamainosten välistä. Ihana raatini tilasi mulle suomenkielistä luettavaa vuodeksi eteenpäin. Odotellahan tässä ehdittiin, kun syyskuun lehden, tai viimeistään lokakuun, piti kai olla se ensimmäinen Oddaan kannettuna.

Nyt illalla sujahti lehti sohvalle Pentikin Haiku-viltille. Sinne alle taidan käpertyä minäkin lehden ja lämpimän teekupin seuraan.