Konsertti

Viikko sitten tosiaan järjestettiin Oddassa osana Bergenin Borealis-nykymusiikkifestivaalia muutama konsertti. Yhdessä olimme myös me Tyssedalkoretin kanssa mukana.

Konsertit sijoittuivat yhteen Smeltverkin rakennuksista. Joten ympäristö oli jokseenkin sosialismis-työläishenkiselle konsertille soveltuva. Melko pikaisella aikataululla koko setti vedettiin kasaan ja viimeisiä muutoksia hiottiin vielä perjantai-illan yhteisharjoituksessa. Aika haastavaa myös kun mukana oli sekä ammattilaismuusikkoryhmä, amatöörikuoro, amatööriorkesteriryhmittymä ja joukko musiikkikoululaisia. 

Perjantain harjoituksen perusteella en kyllä olisi uskonut, että lauantain kenraalissa saadaan ohjelma kasaaan. Saati, että konsertti sujui jouhevasti. Kaipa kaikki tsemppaisvat sitten täysillä kun perjantaista jäi sen verran hatara fiilis. 

Joka tapauksessa yleisöstä kuului kehuja ja itsellekin jäi oikein hyvä fiilis. Tällä kertaa konsertistakin tuli taltioitua materiaalia, sillä mukana järjestelyissä oli eräs Olli, joka tavattiin äidin kanssa Bergenissä äänestämässä käydessä. Kiitokset siis sinne suunnalle konsertin kuvailusta.

Plus mahtava oli kuunnella solisti Maja Ratjken äänenkäyttöä. Hän on kaiken lisäksi erikoistunut erilaisiin ääniin, joten aika mielenkiintoisia juttuja sai kuulla ihmisäänellä tuotettuna.

Kiistakapula

Lonely Planet toteaa Oddasta: Frequently cited as Norway’s ugliest town (it does battle with some pretty dire places in Finnmark), Odda is the Hardanger region’s industrial, iron-smelting capital. What it does offer is a front-row view of one of Norway’s finest landscapes: the innermost reaches of Hardangerfjord with a riotous waterfall and the icy heights of the fabulous Folgefonn glacier. Just try not to breathe in while you’re admiring the view.

Osuu ja uppoaa. Jo syksyllä olin suunnitellut tekeväni jonkun Ruma Odda - Kaunis Odda postausvertailun. Nyt se kuitenkin on enemmän kuin ajankohtaista.

Keskellä kaupunkia sijaitsee Oddan vanha Smeltverk, joka on siis vanha lannoitetehdas. Se on kyllä hyvinkin sellainen yksityiskohta joka kaupunkia rumentaa, katsoi mistä suunnasta tahansa. 

Tehdas on uraa uurtavan prosessinsa vuoksi ollut UNESCO-(haku)listalla ja sen vuoksi seissyt nyt 10 vuotta konkurssinsa jälkeen paikallaan. Aikamoista mielipiteiden vaihtoa on paikallislehdessä asiasta syksyn mittaan ollut ja aika monelle paikalliselle juttu on puolesta tai vastaan kovin henkilökohtainen. 

Nyt on kuitenkin tehty päätös, että vanha kalkkiuuni puretaan. Hurraa! Sitä oli satakunta oddalaistakin tässä viikolla juhlistamassa kuohujuoman kera. Paikalla on varmasti oma historiansa ja tunnearvonsa, mutta tosiasiahan on, että eivät turistit tänne tule vanhaa lahoamispisteessä olevaa tehdasta katsomaan. Vaan niitä vuoria, vesiputouksia ja jäätikköä. Kiipeämään vuorenrinteitä, vaeltamaan ja laskettelemaan. 

Hieno ajatus sinällään säilyttää historiaa, mutta ehkäpä jonkinlainen museo onnistuisi vaikka nämä riutuneet rakennukset purettaisiinkin. Aika vaikea aistia, millaisilla fiiliksillä mä olen koko syksyn keskustelua seurannut ;)

Toisaalta alueelta löytyy myös oikein kaunistakin rakennuskantaa. Ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Osassa harrastetaan aikuisopetusta ja erilaisia kulttuuritapahtumiakin, kuten vaikka Oddan kirjallisuusfestivaalit ja meidän viime lauantain konsertti. 

Lisäksi alueella toimii ainakin vielä hetken Oddan toinen viihtyisä kahvila (Snoperietin lisäksi). Huhuja on kuitenkin ollut että Smeltcafe lopettaisi toimintansa. Toisaalta en ihmettele, kun itse en edes tiedä esim. sen aukioloaikatauluja. Tässä kylässä tosin elämä tapahtuu päivätyön aikaa, ja lähes kaikki paikat sulkevat ovensa 16.30 torstaita lukuunottamatta, jolloin keskustan tarjonnasta voi nauttia klo 18 saakka. Ja ei, sunnuntaiaukioloaikoja ei tunneta.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa

Tuo on kyllä jotenkin hassu sanonta. Mutta kuitenkin sopii kovin osuvasti eiliseen ja tähän päivään.

Eilisessä auringonpaisteessa intouduin kuvailemaan näkymiä kodin ikkunoista (ja vähän sisältäkin, mutta niitä ehkä myöhemmin). Ehkä vähän tylsää, että aina herättyään voi tsekkailla näkyykö töissä mitään kummallista, mutta ei noi lumiset vuorenrinteet muutoin kovin hassuilta maisemilta omista ikkunoista vaikuta.

Otin päivällä kameran kävelylenkillekin mukaan, sen toivossa, että näkisin kevään merkkejä.

Ja niitähän onneksi näkyi, voi kuinka iloiseksi pienet asiat voi tehdä. Kukkivat krookukset, leskenlehdet ja hiirenkorvilla olevat pensaat. Lenkkipoluilla auringon pilkistely oksistojen välistä. Ah, kevät!

  

Ja tipahti, sillä tänään aamulla herätessä oli Oddan keskustan katot ja autot peittyneet parin sentin lumikerrokseen. Onneksi ei aikaakaan, kun se oli poistunut ja kotiin tullessa oli taas kiva auringonpaiste ja keväinen ilma. Nyt vaan sormia ristiin, ettei tuollaisia yöllisiä taka-iskuja tule enempi.

Tule kevät, tule

Aamut on alkaneet tuntua jo yllättävän lämpimiltä, seitsemän aikaan mittari portilla on joka päivä ollut plussan puolella :) Pikkuhiljaa kutkuttelee, että josko oikeasti voisi jo alkaa ajatella, että on kevät.

Viime viikon torstaina kun illallistettiin Agnesin luona, oli Johanna lenkillään bongannut jo leskenlehtiä, jotka toi meidän muidenkin iloksi. Mä oon joka päivä myös koittanut katsella, että milloinkohan ne krookukset töiden piha-asetelmassa alkaisi kukkia, jotta niistä voisi räpsäistä tänne jotain keväisää kuvitusta. Mutta valitettavasti sitä saanee vielä odotella. Toivottavasti ei kovin kauaa kuitenkaan.

Nyt näyttää säätiedote kyllä oikein hyvältä tuonne viikon päähän. Tapana vaan näillä seuduilla on, että ei kannata valitettavasti luottaa ainakaan paria päivää pidemmälle.. jos sillekään aikavälille annettuihin ennusteisiin. Joten nähtäväksi jää.

Sää oli kuin morsian

Jotain mitä viikonloppumatkalta Bergeniin saattoi odottaakin. Taivas oli tummanpuhuva suunnatessa bussin ja laivan siivittämänä lauantaina pikaiselle kaupunkivisiitille.

Täällä tosiaan osa bussiliikenteestä yhtyy laivareittiin tavallisten lauttabussien sijaan. Sama botski tekee pysähdyksen myös jossain Fleslandin lentokentän lähistöllä. Eli ajattelin sitten Suomeen tullessani samaista yhteyttä myös hyödyntää.

Ohjelmassa oli enimmäkseen vaan kaupungin kiertelyä ja kauppojen katselua. Edes hurjaa shoppailuintoa ei ollut, kun ei täällä Oddassa nyt vaan tarvitse mitään. Inspiraatiota kuitenkin kävin hakemassa Riviera Maisonilla. Ehkä vähän liian romanttisen herskyvää mun makuun osittain, mutta oon palloillut kovasti sen välillä että haluaisinko kotiini mieluummin jotain selkeälinjaista ja korkeakiiltoista, vai mieluummin jotain vähän lempeämpää valkoista.

Kaupungilla elämää oli kuitenkin taas reippaasti niin lauantaipäivä- kuin ilta-aikaankin. Lisäksi käynnissä oli opiskelijoitten parin viikon kulttuurihuvittelu Uken, jonka osana oli jonkinmoinen hulailu-ennätyksen teko.

Iltaa istuttiin lääkäriopiskelijatuttujen kanssa, joista osa on siis jo poistunut helmikuun alusta Oddasta muihin ympyröihin. Ja Henrietta ja Truls olivat nyt muutoin visiitillä Bergenissä. Syötiin ja istuttiin iltaa samassa paikassa, ruotsalaisomisteisessa Naboenissa, jossa yläkerran ravintola tarjoili hieman fiinimpää illallistamista ja alakerta enemmän pubiruokaa. Agnes otti tottakai lihapullat :D

Sunnuntain ohjelma jäi aika lyhyeksi, kun ei jaksettu raahailla tavaroita mukanamme pitkin kaupunkia - aamupalaa ja kirkon katselua. Japanin tsunamin vuosipäivän muistojumalanpalvelus jätettiin kuitenkin väliin. Päästiin kuitenkin nauttimaan kauniista flyygelimusiikista, kun oltiin paikalla harjoittelun aikaan.

PS. Olette aika ahkerasti kyllä käyneet lukemassa blogia, kiva :) 1500 lukukertaa meni nimittäin jossain edellisen ja tämän postauksen välillä rikki. Pieni luku monelle blogille, mutta iso tälle kertomukselle, jota käy pällistelemässä kymmenkunta ihmistä.

Vilaus Vossia

Edit: Noin 5 500 asukkaan Vossevangen on 14 000 asukkaan Vossin kunnan keskus. Se sijaitsee noin 100 km itään Bergenistä Bergen-Oslo -junaradan varrella. Hyvien kulkuyhteyksiensä, lähellä sijaitsevien parin laskettelukeskuksen ja hyvien extreme-urheilumahdollisuuksien vuoksi se on suosiossa niin norjalaisten kuin ulkomaalaisten turistien keskuudessa.

Pikainen katsaus parin viikon takaiseen Vossin viikonloppuun. Lauantaina lähdettiin puolilta päivin Oddasta liikkeelle, ja perillä oltiinkin vasta sitten iltapäivällä niin, että ei ehditty katselemaan sen paremmin kauppatarjontaa. Aika perus-ruotsalaista suunnittelua :) Tuollaiseen on jo niin tottunut. Ruotsalaista ja norjalaista suunnitelmallisuutta tuntuu viikonloppureissujen osalta olevan sekin, että niitä aletaan miettiä perjantain lounaalla.

Tosin tämä reissu oli jo keskusteltu torstaina, joten hostellin ehti onneksi hyvin varailla. Perille päästyä saatiin kuitenkin pieni opastus meidän prosessilabran pomon kaverilta. Keskusta oli nopeasti kierretty, kun kaupat oli tosiaan jo kiinni.. ja päälle suunnattiin katsomaan parit kahvilat/ravintolat. Kumpaistakin Tre Brørs Cafe:ta ja Cafe Stasjonia hyödynnettiinkin. Ensimmäistä lounaiden ja jälkimmäistä illallisen parissa.

Lauantai oli tosi loskasateinen, joten en sitten jaksanut kannella edes järkkäriä mukana kun repun lisäksi oli vain pikkulaukku matkassa. Joten itse keskustasta kuvien otto jäi väliin.

Tre Brørs Cafe oli tunnelmaltaan jokseenkin kansainvälinen, kohtuu nuorekas ja laskettelukansan suosima. Kiva päästä sellaiseenkin ilmapiiriin vaihteeksi. Sieltä sai myös tosi hyvää valkosipulista brokkolikeittoa :D Päädyttiin tilaamaan Agnesin kanssa samanlaiset lounaat molempina päivinä. Ja illalla paikka toimi After ski- mestana. Meidän ilta oli kyllä yllättävän lyhyt.. tai normaalin lyhyt. Eipä ole aikoihin mitään pitkän kaavan kautta iltoja vietettykään!

Perjantain illallisen Cafe Stasjon oli sisustettu juna/juna-asema tyylillä vanhoine matkalaukkuineen. Ja ainakin jälkiruoat oli erittäin maukkaita. Ja vähintäänkin riittoisia!

Sunnuntaina vuorossa oli hiihtoa ja laskettelua. Itse oli murtsikkasuksilla, kuten muutenkin täällä. Mutta ekaa kertaa pääsi testaamaan niiden toimintaa lasketteluhississä. Sillä meidän lähtöpaikasta ylös pääsi vain sellaisella. Keskustan läheltä lähti myös condoli-hissi ylös, jolla pääsi toiseen laskettelualoituspaikkaan ja hiihtoladulle. Sen avulla suuntailinkin tuolta alas. Aika huikeat mäet oli tuollakin ladulla, ja maisemat alas keskustaan suunnatessa.

Vapaata laskua

Niin se vain viikko on vierähtänyt. Jos nyt toinenkin, koska Vossista on postaus vielä kirjoittamatta. Unohdetaan nyt kuitenkin kronologisuus, sillä viime sunnuntai oli sen verran aurinkoinen päivä, että siitä on paljon mukavampi postata näin aurinkoisen viikon jälkeen.

Røldalin laskettelukeskuksessa järjestettiin viime viikonloppuna Freeride World tourin osakilpailu, jota mekin suunnattiin katsomaan. Osa suksin, osa ilman. Aurinko paistoin saapumishetkestä pari tuntia, kilpailun alkuun, joten odotellessa oli mukava paistatella päivää ja aistia tunnelmia. Tosin oltiin siinä kuvitelmassa, että itse kisan piti alkaa suurinpiirtein silloin, kun itse oltiin paikalla :)

Kilpailijat ja kilpailuvälineet kuljetettiin lähtöpaikalle helikopterin voimin, joten ihan mistään peruslaskettelusta kisassa ei kyllä ole kyse. Vaikkakaan kaukaa alarinteestä katsoessa ei temput ja lasku näytä niin makeelta kuin lähi- tai tv-kuvissa. Yleisö kuitenkin viihtyi musiikin, auringonpaisteen ja tarjoilujen keskellä. 

Itse kisasta parempia kuvia löytyy varmasti HF:n sivuilta. Teleobjektiivi lienee lähes välttämätön hankinta järkkäriin. Sen verran täällä ja Floridassa on kaikenmoista tullut kuvailtua ja todettua, että perusobjektiivin paukut ei vaan riitä.

Vaikka itse Oddassa ei lunta ole juuri tänä talvena ollut havaittavissa, muutamia päiviä/viikkoja lukuun ottamatta. Sitä riittää kyllä vuorilla, ja aika reippaasti. Vaikka nämä kinokset on toki osittain aurauksen jälkiä, on lumenkorkeus kuitenkin metri-lukemissa.