Lämpöaalto

Se saavutti Oddan juuri sopivasti pidennettynä viikonloppuna. Sillä täällä myös maanantai oli vapaapäivä, toinen helluntaipäivä. En oikeastaan kyllä edes tiedä miksi sitä vietetään täällä kaksipäiväisenä. 

Mulle se oli kutakuinkin ekstrapäivä pyörä- ja kävelylenkille. Kesänaloitukselle mansikoita ja vesimelonia syöden :) Lehden lueskelulle puistonpenkillä. Jos tuota sataman bussiaseman ja kirkon ympäristöä puistoksi voi kutsua. Lähinnä puistoa se taitaa tällä paikkakunnalla olla. 

Nyt sen sijaan vaikka aurinkoisia kelejä on ollutkin, ilmat ovat jo viilenneet. Ei tosin haittaa koneen ääressä töissä istuskellessa. Huomenna aamulämpötilaksi on kuitenkin luvattu +4 C. Tulee vilpoinen aamupyöräily.

Onneksi viikonlopun ennusteet ovat vähän aurinkoisempia ja kymmenen asteen paremmalla puolella Haugesundissa, johon suuntaamme 800 hengen kuorotapahtumaan. Saa nähdä, mitä siitä sitten kehkeytyy.

Hurjaa, huomenna on jo kesäkuu. Mihin tää kevät on oikein kulunut?

Uutta kotona

Tuntuu, että sisustaminen etenee hyvin hyvin hitaasti. Edellisen asunnon sisustaminen oli ihan vaiheessa vielä silloin kun sieltä muutti pois. Ja uuden asunnonkin laitto on ottanut aikansa. Ehkä tietyllä tavalla takaraivossa kutkuttelee sekin ajatus, että tästä muutetaan taas jonkin ajan kuluttua eteenpäin. Jollain tavalla kaipaisi jo pysyvyyttäkin. 

Olen ihan unohtanut oikeastaan esitellä uutta asuntoa niiden pikaisten muuttopäivän kuvien jälkeen. Nyt pikainen katsaus olohuoneen kulmaan. Se sai nimittäin uuden kalusteen äskettäin. Pitkän aikaa suunnittelin, että jos vaan löydän täältä Oddasta sopivan sohvapöydän, niin ostan sen. Ja mietin myös, että josko siellä bruktbutikissa olisi tullut joskus vastaan joku sopiva 50-lukulainen pöytä, jonka voisin itse maalata valkoiseksi. Mutta eipä tullut.

Joten pysyin sitten skandinaavisen selkeälle tyylille uskollisena. Klikkasin itseni huhtikuussa Finnish Design Shopiin alennuksen houkuttamana ja päädyin ostamaan pari kertaa pohtimani, ja ties kuinka monessa sisustusblogissa vilahtaneen HAY:n Tray-pöydän.

Toimituksessa meni kyllä odotettua pidempään, mutta nyt se on vihdoin kotona ja olen ihan tyytyväinen lyhyen käytön jälkeen. Vähän matala esim. koneen käyttöä varten, mutta eipä sohvapöydät siihen muutenkaan ideaaleja ole. Tykkään <3

Taustalla vilahtaa myös kevätsisustukseksi hankittu tyyny. Vähän norjalaisromanttista henkeä munkin kotiin. Kummallista, että koristetyynyliinojen hankinta on tosi hankalaa olemassa oleviin tyynyihin. Sen sijaan koristetyynyjä tuntuu löytyvän pilvin pimein.

Lautasella näkyy myös jotain länsinorjalaista, lefse. Se on jonkinlainen rieskasta tehty lettu, jonka sisään on laitettu tomusokeri-voi-seosta. Piti kokeilla, kun muutoin olen hyvin vähän tutustunut norjalaisiin  erikoisuuksiin. Lefseja löytyy kyllä myös paksumpina versioina. Ja kanelitäytteisinä.  Ei kyllä kovin vakuuttanut tämäkään kokeilu vielä norjalaisten gourmet'sta. 

17. mai

Pikaraportointi 17. main eli kansallispäivän vietosta Bergenissä. Huomenna suuntaan Young Professionals ohjelman myötä Ruotsiin, joten blogihiljaisuutta luvassa.

Kansallispäivänä perinteisesti järjestetään kulkue taikka pari. Näitä kutsutaan nimellä "barnetoget" - periaatteessa kai lapsille tarkoitettu alunperin. Mutta ainakin Bergenissä mukana oli kaikenikäisiä, kokoisia ja näköisiä. Oli niin kansallispukuihin pukeutuneita, russeja (heidän viimeinen päivänsä), urheilu-, harrastus- ym. seuroja.

Kulkueen jälkeen keskustassa oli jonkin verran muutakin tapahtumaa, mutta paljon vähemmän kuin olin olettanut. Kuunneltiin ja katseltiin muutaman ylioppilasorkesterin (tyyliin Humpsvakar) keikka sekä katseltiin hieman tivolin tunnelmaa.

Ehkä sää, joka nyt Bergenissä arvattain oli sateinen, verotti juhlintaa jonkin verran. Toisaalta tyypillistä kai lienee, että alkupäivä ollaan ulkosalla, syödään polseja, jäätelöä ja juodaan ehkä terassilla olut. Illemmalla siirrytään monesti kotiin suuremmalla porukalla syömään illallista. Tai varataan pöytä ravintolasta.

Itsellä jäätelöt ja nakit jäivät väliin. Sen sijaan käytiin pastalounaalla ja myöhemmin tavattiin Sam terassilla, joten yhden oluen verran tuli päivää juhlistettua perinteisin menoin. 

Juustoilta

Keskiviikkona vietettiin Espenin ja Monikan luona viini- ja juustoiltaa. Meitä oli paikalla reilu 10, joten valikoimaakin juustoista löytyi. Joskin brie tuntui olevan useamman suosiossa ja siten löytyi useampana sorttina. Brunostia ei valikoimasta löytynyt, mutta se lineekin liian tavallista :) Mitään supererikoisia uusia tuttavuuksia juustomaailmasta ei kuitenkaan tullut tällä kertaa vastaan.

Tosi kiva ja rento ilta näin pätkityn työviikon keskellä. Samalla tutustui taas pikkuisen lisää pariin ihmiseen, keitä aiemmin on vain tavannut kertaalleen. Ja toisaalta tapasi jälleen pari uutta naamaa. Näemmä jotain vaihtuvuutta täällä Oddassakin on... Tai sitten ei muuten vain olla satuttu samoihin tilaisuuksiin.

Töitä, töitä

Viime viikolla päästiin vihdoin aloittamaan heti vapun jälkeen alkaneeksi suunniteltu prosessin testiajo. Sen parissa on sitten saanut tehdä vähän pidempää päivää näytteenottojen ja analyysien kanssa. Ja aikalailla päivät ovat venyneet lähelle tai yli yhdeksän tunnin. Mutta kivaa kyllä kun kerrankin tapahtuu ja vielä mielenkiintoista päästä mukaan prosessitestaukseen. Samalla kyllä tulee tarkasteltua kovasti projektinhallintaa :)

Tunteja on siis yllättäin kertynyt fleksisaldoon... nyt vaan pitää miettiä millon ja mihin ne käyttää. Perjantaina olen  joka tapauksessa, huolimatta torstain kansallispäivän vietosta, suuntaamassa töihin. Voi olla, että lähes yksin.

Töistä puheen ollen, on tullut huomattua, että Linkediniä tosiaan käytetään aktiivisesti rekryjuttuihin. Aiemmin on tullut joku öljyteollisuusyrityksen yleinen rekryviesti sekä tilastoista huomannut joidenkin HR-ihmisten katselleen profiilia. Mutta viime viikolla tuli "suora" yhteydenotto Espanjasta. Aikamoista. Voi kyllä olla, että kaikille sopivilla profiileilla oleville on lähtenyt. Jos siis joku hydrometallurgian osaaja tahtoo Madridin lähelle töihin, voin vinkata lisätietoja ;)

Oddassa työt vanhan sulaton alueella ovat alkaneet. Ja keskeytyneet. Vaikka kaupunki päätti, että purku aloitetaan, on jostain ilmennyt lääninhallituksen vastarinta! 

Oikeasti läänin tädit ja sedät, jos olisitte halunneet suojella tehtaan ja tehdä siitä UNESCO-kohteen, olisitte voineet harkita hieman aiemmin kuin silloin kun rakennukset ovat ruostuneet ja purkutyöt aloitettu. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.

Viikonlopun tapahtumia

Tänä viikonloppuna oli näin Oddassa ollessakin sentään jotain äksöniä, normaaliin verrattuna. Ainakin perjantain Avengers 3D:n muodossa. Ensimmäinen kerta, kun olen päätynyt elokuviin täällä, ja yllätyin kyllä kovasti salin koosta! Tosin valkokangas siihen tilaan oli jokseenkin pieni.

Leffaa ennen käytiin Vasstunin gjesthusissa syömässä, jossa no, ruoka oli kotiruokatasoista (ihan hyvää varioitua bacalaota, joskaan kukaan meistä ei ollut ennen maistanut...) mutta ravintolahintaista. Ja jokseenkin olen tullut yhä epäileväisemmäksi, hallitsevatko norjalaiset suklaisia jälkiruokia ja leivonnaisa. Tappiolla taitavat olla 1-3.

Lauantaina kävin kiertelemässä kauppoja, enemmän sisustusjutut mielessä. Mutta vahingossa huomasin meidän toisen naistenvaatekaupan (edit: taitaa niitä olla kolme + Cubus) edessä farkkualepöydän.  Farkkujahan tarvitsee aina, joten ei harmittanut yhtään, että matkaan lähtivät yhdet Pepe Jeansit noin kuudenneksella alkuperäisestä hinnasta. Norjassakin voi siis näemmä tehdä edullisia löytöjä. 

Itse sisustusostokset jäivät kuitenkin hankkimatta. Maljakot paikallisessa huonekalu-/sisustusliikkeessä olivat ihan eri kokoisia kuin olin netin perusteella päätellyt. Mitäpä nyt turhaan sinne kirjoittamaan mitään mittoja tuotteista ;)

Toisaalta iskin silmäni, toistamiseen, Sofie Conranin astiastoon käydessäni Snoperietissa. Ajatuksissa on kyllä ollut, että Suomeen palatessa alkaisin kerätä varmaan valkoista 24h:ta. Mutta voi olla, että asiaa pitää harkita uudelleen. Norjalainen maalaisromatiikkahenki alkaa ajaa itseään skandinaavisen selkeälinjaisuuden tilalle...

Tänään oltiin Agnesin luona teekutsuilla. Teetä ja skonsseja voilla ja appelsiinimarmeladilla. Marmeladi oli jotain englantilaistyylistä Etelä-Afrikkalaista versiota. Ei ylimakeaa ja siksi juuri hyvää. Agnesin vanhemmat ovat ennen hänen syntymäänsä olleet siellä töissä, joten aika pitkän ajan takaa on kyseinen tuote ollut heidän perheensä valikoimissa.

Maistuu vähän linnulta

"Nå begynner det å smake fugl, selv om vi ikke har fått skutt ned alle gullfuglene ennå."

Eli että ollaan tosi lähellä, mutta mikään ei ole kuitenkaan varmaa, niinkö?! Vieraissa kielissä hassuinta, ja varmaan vaikeinta on kyllä juurikin sanonnat. Niistä kyllä myös erottaa helposti natiivit tai muuten vain kielen taitajat.

Toisaalta toisinaan on helppo nähdä, että jokin sanonta jollakin kielellä menee tietyllä tavalla ja sitten sitä koitetaan vääntää  toimivaksi toiselle kielelle. Itse myös huomaan tällaista aina välillä. Siitäkin huolimatta, että ruotsiksi vaikka tietäisinkin miten joku juttu pitäisi sanoa, tulee se vain käännettyä suomesta.. :)

Monivärivammainen

Oikeasti. Jonkun ehkä pitäisi vähän ravistella mua, jotta pääsisin irti kaavoistani. 

Pääsiäisen jälkeen toivoin kovasti, että olisin löytänyt kaupasta neilikoita niiden pihalta kerättyjen oksien sekaan. Nyt löytyi :) Tosin samassa kimpussa oli neljää eri väriä. Eikä ne sitten vaan mun mielestä voineet elää samassa kasassa, joten sain kukkia kolmeen huoneeseen. 

Musta tuntuu, että norjalaiset on muutenkin värikkäämpien kukkakimppujen ystäviä, ainakin blogeissa näkyneiden moniväristen leinikkikimppujen perusteella, kuin suomalaiset. Ehkä siis en ole ihan ainoa selkeiden väriyhdistelmien ystävä. Täällä vaan ollaan avoimempia ja värikkäämpiä. Muutenkin.

Ostoslistalle: maljakoita kotiin. :)

Monta kertaa on kyllä lähiaikoina tullut muidenkin seikkojen osalta mieleen, että pitäisi vähän ravistella itseään ja kokeilla rajojaan. Tuntuu tosin, että moni ajattelee jo ulkomaille töihin lähtöä yhdenlaisena rajojen hakemisena. Musta vaan osittain tuntuu, että se on ajanut mua jotenkin sulkeutuneemmaksi. 

Ei toki ole helppoa lähteä yksin keskelle ei mitään, ja päätyä ensiajatuksista poiketen vielä tekemään töitä kielellä jota ei hallitse täysin. Ja joka oli jotain muuta kuin mitä etukäteen kuvitteli. Mutta rajojenrikkomisesta haasteita siis itselle, rohkeampaa kokeilua sen suhteen mitä täältä Oddasta voi saada irti! Perinteinen suomalainen pessimismi saa jäädä vähemmälle. Piste.

Harmaata arkea

Koko loppuviikon Suomesta palattua on ollut kyllä jokseenkin väsynyt olo. Ja vähän sellainen, että olisi tulossa kipeäksi. Onneksi kuumemittarista oli patteri lopussa.. Eilisen illan sää kyllä hyvin kuvaa fiiliksiä. Toisaalta - paluu Oddan arkeen.

Ei kuitenkaan näemmä riittänyt, että palataan tähän normaali-ilmastoon tällä seudulla. Tänään näytti jopa, että takatalvi iskee. Haluan takas Suomen vappukeleihin! Vaikka kyllä täälläkin oli kuulemma ollut kevään paras viikonloppu sään puolesta. Ja onneksi takatalven tulo kesti ehkä puolisen tuntia, ja nyt tätä kirjoittaessa paistaa taas aurinko. Vaikka vähän viileää onkin.