Viikko äidin seurassa

Tuttu seura on kummasti laskenut stressitasoa.  Plus ollut aika mukavaa, kun joku muu on hoitanut osan tiskeistä ja ruoanlaitosta.. sekä vapaaehtoisesti siivonnut mun asunnon :) Myös suomen puhumisesta on ollut paljon iloa, vaikka sitten välillä onkin töissä tuntunut, että ruotsi/norja-linjalla ei olekaan taas löytynyt kaikkia sanoja.

Viime viikonloppuna ohjelmassa oli Oddan keskustan katselun lisäksi vaeltelua Røldalissa sekä Oddassa.

Røldalissa keli oli aurinkoinen, vaikka pilvisen/sumuisen sään takia ei tässä siltä näytäkään.

 

Mielenkiintointa antia taisivat vaelluksella olla "villihevoset", joita turistit olivat varmasti ruokkineet, sillä keksit esiin kaivettuamme tuo kaksivärinen koitti kovasti tehdä tuttavuutta.

 Kotimatkalla pysähdyttiin kuvailemaan myös lähintä vesiputousta Låtefossia.

Tosin mielenkiintoisempaa oli vielä sekä lauantaina että sunnuntaina tehdyt pienet kävelyt metsään, jossa suppilovahveroita kasvoi läjäpäin :) Perinteistä syksyistä yhteistekemistä siis maasta riippumatta.

 Suppilovahveroita kertyi piirakkaa, keittoon ja pakkaseen toistakymmentä litraa. Tässä lauantain saalista.

Viikon aikana äiti on tutustunut sitten Oddaan ja Tyssedaliin, kun mä olen ollut töissä. Iltaisin on harrastukset vieneet osan ajasta, ja sään salliessa on ulkoiltu.

Torstain lenkillä näkyi myös paljon kynittyjä lampaita, sekä auton lavalla, että laitumella.

We wish you a Merry Christmas!

Syyskuun loppua vietetään, mutta eilen kuorossa kajahtivat ensimmäiset joululaulujen harjoittelut. Ennen kuoroa myös minä ja Ingrid (turnus-fysioterapeutti, sitä lääkäri/fysioterapeuttiporukkaa) saatiin lauleskella stemmaharjoituksia ja tulimme molemmat sijoitetuksi ykkössopraanoiksi.


Jotenkin ennen treeneihin menoa tuntui, että ei jaksa koko kuorotouhu yhtään kiinnostaa, mutta siellä ollessa aika kului ihan hyvin. Olisi toki kivempi, jos porukka olisi enemmän oman ikäistä. Ja varmaan helpottaisi, jos olisi norjalainen ja olisi sama kieli kaikkien kanssa.. vitsit sun muut sutkautukset päätyisi perille asti, eikä täytyisi vain hymähdellä toisten nauraessa.


Toisaalta samanlainen väsynyt olo oli maanantaina ennen lentistreenejä (nyt pari kertaa tullut käytyä), mutta sen toisaalta tiesi, että liikkumalla energia palaa väsyneenäkin. Tosin helposti sitten ei väsytäkään yöllä, jos iltatreenit menee myöhäiseksi.


Toivotaan, että muutaman viikon vaivannut stressi nyt väistyy, vaikka sitten ilmenisikin tällaisena jatkuvana väsymyksenä... Ja että vierailu Suomeen piristää sateista syksyä.

PS. Ei täällä ihan niin talvista kuitenkaan vielä ole, kuin mitä tämä ja edellinen postaus antaisivat olettaa.

Ensilumi

Eilen satoi ensilumi Hardangerviddassa, onneksi Oddan kaupungin alueella sitä ei vielä ollut näkyvissä, mutta vuorenhuipuilla kuitenkin. Ja paikallislehti reportoi myös lumesta teillä:
http://www.hardanger-folkeblad.no/hfnyhende/article5746194.ece

Taas yksi viikko takana, ja uusi huippu valloitettuna..

Ollut kyllä valitettavasti tosi stressaantunut viikko ja kroppa ihan jumissa. Ehkäpä se tästä helpottaa, vaikka tuntuu, että vielä lihakset kramppailee. Tosin osa syynsä voi olla eilisellä seitsemän tunnin vaelluksella.

Kyseessä piti siis olla kohtuu helppo reissu, mutta tämä oli taas vuorilaamamme Steinarin sanomaa. Tuntuu, että mulla, ja no ilmeisesti muillakin, ainakin Agnesilla, on ollut jokseenkin kommunikointi ja muita ongelmia norjalaisten kanssa. Kaikenmoista säätöä ollut oma elämä koko ajan täällä ollessa. Eikä oikeen vieläkään tunnu helpottuneen.

Etukäteen tosiaan kuvittelin, että kyseessä on joku 3 tunnin reissu, koska pe illalla Agnes, Matteus ja Steinar olivat jo käyneet Rossnoksella, joka piti olla se haastava reissu (n. 4h jyrkkää vaellusta). Agnesilta kuulin Steinarin kertoneen, että lauantaiksi on suunnitteilla joku helpompi vaellus, joten uskaltauduin sentäs lähtemään mukaan. Suunnattiin kuitenkin lähimaaston korkeimmalle huipulle, mihin vaeltaen pääsee.. Lisäksi Henriettan mukaan yksi pisimmistä vaelluksista, mitä viitsii päiväseltään tehdä. Mutta nyt kiivettiin 1446 korkeusmetriä eli oma ennätys.

 Näillä superkuntoisilla tytöillä hymyä ja vauhtia piisasi jyrkimmilläkin osuuksilla.

 Tällä kertaa myös viides meistä uusista, Zakir, oli matkassa mukana. Sentään joku toinenkin, joka ei ole harrastanut viikottaisia vaelluksia etukäteen.

Välillä kivikoissa ja jyrkillä rinteillä meinasi usko loppua, koska ei henkinen valmistautuminenkaan oikeen ollut kunnossa. Mutta ylös selvittiin, ja samoin alas, juuri samoilla hetkillä kun sade alkoi. Että sään puolesta ei toki juuri paremin olisi voinut mennä. Toki tuommoisten suoritusten jälkeen oikein hyvä olo, itsensä ylittäneenä.

Huipulta oli mahtavat maisemat, mutta myös tosi kova tuuli ja kylmyys.

Illalla suunnattiin sitten vielä parille oluelle, osa porukasta myös Odda Bluesin yhteen konserttiin. Olisin ehkä itsekin mennyt, jos lippu olisi tullut ostettua etukäteen, mutta nyt pystyi paremmin mielin suunnata kotiin hieman aiemmin.

Vaalit

Eilen oli vaalipäivä. Työväenpuolue jatkaa isoimpana mutta oikeisto kasvattanut suosiotaan. Myös Hordalandissa ja Oddassa samanlaiset tuulet puhalsivat vaalituloksissa, Oddassa tosin työväenpuolue oli selvästi suurin 33% osuudella, seuraavina tuli Høyre ja NyOdda 17 ja 16 % osuuksilla.

Vaalipäivisin ei muuten Norjassa myydä olutta. Ruokakaupassa käydessä oli hyllyt suljettuina, tosin eipä maanantaisin varmaan kovin monella ole tarpeita olutta ostaakaan. Onkohan vaalipäiväkin valittu maanantaiksi, koska sillon ihmiset hakeutuu vähemmän ulos kuin viikonlopun aikana?!

Nettiyhteys, vihdoin

Eipä vaelluksia kummempia tilannepäivityksiä tältä erää. Lauantaina tehtiin Agnesin ja Matteuksen kanssa 5 tunnin reissu Buerdalenin eteläpuolella. Hienot maisemat jäätikölle :)

Lauantaita lukuunottamatta päivät on olleetkin aika sateisia, joten hirveästi ulkoilua ei ole tullut harrastettua. Tiistaina ohjelmaan kuului kuoroharjoitukset, kolmatta kertaa. Hiljalleen alkaa sujua, mutta on se porukka kyllä tosi taitavaa, mutta suurin osa taitaa ollakin siellä 10-15 vuotta laulaneita.

Keskiviikkona kävin kävelyllä tässä talossa asuvan ruotsalaisen sairaanhoitajasijaisen Marian kanssa. Hän tosin viettää vain 4 viikkoa täällä, eli tuskin kovin kummoista naapuruussuhdetta ehtii kehkeytymään. Ainoa toinen naapuri, kehen yhtään ehti tutustua, muutti kuun vaihteessa pois. Eli aikalailla naapureista tietämätöntä elämää täälläkin kerrostaloissa.

Oddan aktiviteetit

Kuten jo aiemmin tuli todettua, Oddan vapaa-ajanvietto rajoittuu pitkälti ulkoiluun (friluftsliv, joka on kuulemma Norjan kouluissa jopa oppiaineena).

Perjantai-illan ratoksi tehtiinkin uusien prosessi-insinöörien kesken valloitusreissu mun kotia lähinnä olevalle vuorenhuipulle, joka on matalimmasta päästä tässä lähistöllä, hieman yli 900m. Reissu oli kuitenkin ihan haastava, koska seinämät on aikalailla eri luokkaa kuin perus Suomen Lapin tunturimaastot. Välillä sai kiipeillä köysistä tukea pitäen. Ylös kuitenkin päästiin ja alaskin, joskin jo illan pimettyä otsalamppujen avulla (ei ollut ihan alkuperäisessä suunnitelmassa niin pitkä reissu).

Takaisin tullessa pysähdyttiin tsekkaamaan myös, että kaikki tehtaalla pyöri hyvin, jopa ilman meitä ;)

Matkassa mukana Matteus, Steinar ja Agnes.

Olin Bergenistä tullessa vapautunut sen verran perus-pohjoismaalaisesta käytöksestä, että tutustuin lääkäriopiskelijaan Trulsiin, joka tekee täällä tunus-vuottaan. Muutoin opiskellut Bergenissä. Ajattelin aluksi, että bussin vaihtoa odotellessa on hyvä jutella ja kysyä joltain nuorelta, mitä Oddassa oikein vapaa-ajalla voi tehdä.. Mutta kävikin ilmi, että itse olin ollut täällä viikon-pari pidempään.

Puhelimeen tuli viesti kuitenkin tulla istumaan iltaa heidän luokseen, joten sinne päädyttiin Agnesin ja Steinarin kanssa. Mukana oli myös muutama muu lääkäriopiskelija (Johanna, Ingrid ja Henrietta) ja yksi opettaja (Petters?). Tulipa pelattua korttiakin ensimmäistä kertaa elämässä ruotsiksi/norjaksi. Muutoin ilta rajoittui vain istuskeluun, kaikenmoinen koti-etkoilu taitaa olla Norjassa vieläkin tyypillisempää kuin Suomessa. Me Agnesin kanssa suunnattiin sitten 1:30 kotiin, kun muut vielä lähtivät katsomaan, josko keskustasta löytyisi jotain mielenkiintoista. Ehkäpä ilta-/yöelämään tulee tutustuttua kun parin viikon päästä on Blues-festivaalit.

Suurkaupungin elämää

Hieman viiveellä edellisviikonlopun tapahtumia, mutta seurattanee nyt jonkinmoista kronologista kulkua. Tarkoitus oli saada blogista jonkinlainen päiväkirja itselle, mutta ei ole oikein onnistunut. Ja netin kanssa asiat takkuaa edelleen, vaikka henkilötunnus tulikin tällä viikolla.

Kuukausi vierähti melko nopeasti ja kuukausivuokrattu auto piti palauttaa Bergeniin. Samalla tuli käytyä Ikeassa sekä tavattua Sam, ahvenanmaalainen Ruotsissa opiskellut poika, johon tutustuttiin Delftin vaihdossa. Kumpikaan ei tiennyt toistensa muuttavan Norjaan töihin, mutta yhteisen vaihtotutun Idan kautta löytyi yhteys, ja siten siis myös kovin edulline majoitus :)

Ikea-reissun lisäksi lauantaipäivään mahtui turistikiertelyä keskustassa. Tällä kertaa kalaruokailu Torgetilla jäi väliin ja kojutkin alkoivat olla puolityhjillään iltapäivän aikana. Siksipä kai kauppiaidenkin piti keksiä itselleen viihdykettä.

Tottakai kierreltiin myös Bryggenin kujilla.

Kaikkiaa Bergen on kyllä moninkertaisesti kauniimpi kaupunki kuin Odda! Ja virikettä riittää kaikille, ikään katsomatta :)

Illalla vietettiin Samin etukäteissynttäreitä, jotka olivat maanantaina. Kaikenkirjava joukko koostui suomalaisista, ruotsalaisista, norjalaisista, yhdestä britistä ja kanadalaisesta. Oikeastaan oli tosi kivaa vaihtelua päästä keskustelemaan kunnolla englanniksi. Edelleen se kuitenkin luistaa paremmin kuin ruotsi/norja-sekoitus. Katsellaan kuinka kauan.