Jotain muuta kuin etikkapunajuuria

Olivier palaili Oddaan nyt vuodeksi eteenpäin. Ilmeisesti kuukausi New Caledonian surffirannoilla oli riittämiin, ja Skandinaaviset maisemat kiehtoivat. Toivottavasti viihtyy täällä sateen ja sumun keskellä :)

Perjantaina istuttiin iltaa Steinarin luona. Jälleen vohveleiden kera.. norjalaisista kun niitä voi syödä aamupalaksi, lounaaksi ja illanistujaisissa :) Lauantaina luvassa oli vähän eksoottisempaa ruokaa kun Olivier kutsui luokseen illalliselle ja lupasin tehdä jotain jälkkäriä. Pääruokana oli inkiväärillä maustettuja katkarapuja ja karmellisoituja chicken wingsejä, kookosriisin kera.

Pari punajuurta jääkaapista päätyi viikonlopun keittolounaaksi Avec Sofien inspiroimana, mutta pari sai luvan osallistua illan tarjoiluihin. Täydellinen kokeilujuttu tästä punajuuri-suklaakakusta tuli, mutta kyllä ihan ok vaikka porkkana onkin se täydellinen juures kakkuun! Vähän ehkä enempi makeutta olisi pohja kaivannut, mutta ihan hyvin teki kauppansa.

Kakkupohja muistutti omassa tekeleessä kyllä enemmän mutakakkua, ainakin korkeuden suhteen. Alkuperäinen ohje on kyllä 17 cm vuoalle, joten olisi ehkä pitänyt tehdä puolitoistakertaisena. Alunperinkään en kyllä suunnitellut laittavani mitään täytekerrosta kakkuun, mutta en ehkä noin ohutta pohjaa olisi lähtenyt leikkelemäänkään. Päälliseen meni tällä kertaa kaapista 70 % suklaata raaka-kaakaojauheen ja kookosöljyn sijaan.

Äidin kasvimaalla

Raparperi on toisinaan iloinen kesäjuttu, toisinaan taas aikamoinen riesa, sitten kun varsia on pukannut yksi toisensa jälkeen useamman kuukauden. Äiti oli kovin iloinen, kun lomallani kehittelin niille jotain normaalista poikkeavaa käyttöä. Raparperi-chutneyta kutakuinkin oheisen reseptin mukaan tein niin omalle mökille kuin tuliaisiksi kahdelle ystävälleni vieraillessamme Imatralla.

12 dl raparperia

2-3 kpl punasipulia

4 kpl valkosipulinkynttä

1 kpl tuoretta chiliä

3 dl sokeria

1 dl sherry- tai omenaviinietikkaa

2 tl suolaa

           pieni pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna

Kuori raparperit ja leikkaa sentin paksuisiksi paloiksi. Silppua kuoritut sipulit. Hienonna halkaistu chili, jonka siemenet on poistettu. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 15 min välillä sekoittaen. Kaada kuuma chutney puhtaisiin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Lisäksi raparperinvarsia päätyi viimeksi pari vuotta sitten kokeilemaani, hieman kaapista löytyneiden aineiden mukaan muokattuun Stefanin raparperipiirakkaan:

Pohja:

100 g voita

200 g sokeria

300 g vehnäjauhoja

1 muna

0,5 tl suolaa

Täyte 1:

kuorittua ja pilkottua raparperia

2 rkl sokeria

1 rkl kanelia

Täyte 2:

2 kananmunaa

3 rkl sokeria

1 dl vaniljakastiketta+maitoa 

1 tl vaniljasokeria

4 rkl vehnäjauhoja

2 rkl voisulaa

Pohja: Sekoita ainekset keskenään. Vaivaa taikina hyvin ja anna levätä tunnin verran jääkaapissa. Täyte 1: Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua ainakin tunti. 

Kauli taikina ohueksi levyksi, painele korkeareunaiseen piirakkavuokaan ja pistele haarukalla. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä. Siivilöi ylimääräinen liemi pois täyttestä 1 ja levitä raparperit piirakkavuoan päälle. 

Täyte 2: Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaniljakastike munavaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Lisää vehnäjauhot ja voisula. Sekoita. Kaada sen jälkeen täyte 2 raparperien päälle. Jos pohjataikinaa jää yli, niin murustele sitä piirakan päälle ennen paistoa. Paista piirakkaa uunin keskiosassa 180 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Kesäinen Tampere

Kesäloman toinen viikonloppu kului siskon luona Tampereella. Kaupunkiviikonloppu oli oikein mukavaa vaihtelua mökkeilyn vastapainoksi. Eivätkä alkaneet kesäalet vähentäneet kiinnostusta kierrellä kaupungilla. 

Vaikka Tampere ei ole ehkä maailman kaunein kaupunki, pidän kyllä itse sen selvästä teollisesta leimasta vanhoine punatiilisine tehdasrakennuksineen. Kaupungin ravintolatarjontakin taitaa olla Suomen parhaiden joukossa. Meidän perjantai-ilta kului herkutellessa Inez:n tapaksilla, Minetti-jäätelöllä ja istuskellessa viimeisien auringonsäteiden valossa terassilaivalla.

Sunnuntaikävely tehtiin Pyynikin maisemiin ihailemaan Tamperetta kattojen yltä. Vaikka aamupalasta ei ollut kuin muutama tunti aikaa oli kuuluisia munkkikahveja pakko maistaa. Ja toki juuripaistettu kardemummainen munkki hyvältä maistuu! Tampereen "pakollisia" kohteita jatkettiin vielä Metson kulmilla Muumi-kaupassa.

Odda 100

Kuluneena viikonloppuna on vietetty Oddan 100-vuotisjuhlavuoden yhtä päätapahtumaviikonloppua. Perjantaina oli livemusiikkia keskustassa teltassa. Itse tosin jätin tämän tapahtuman väliin, koska lauantaina oli International kor:in kanssa esiintyminen, jonka vuoksi ajattelin olevan fiksua vältellä illan mittaista huutamista musiikin yli. Kuului nimittäin ihan tarpeeksi hyvin suljettujen ikkunoiden sisäpuolellekin.

Lauantaina päivällä esiinnyttiin parin kappaleen verran samaisessa teltassa kuoron kanssa. Tosin esiintymiseen valmistautumisineen vei kahden kappaleen keikka kutakuinkin koko sen ajan päivästä kun jotain olisi tapahtunut keskustassa. Eli omat kokemukset viikonlopusta siltä osin jäivät valitettavan vähäisiksi. Esiintyminen meni kuitenkin mukavasti, ja niin kuorolaiset kuin yleisö tuntuivat nauttivan.

Illalla oli vielä luvassa juhlintaa Skalltaketin alla. Sitä ennen illallistettiin vaihteeksi mun luona. Ja toki norjalaiseen tapaan etkoiltiin ennen varsinaisia juhlia. Istuttiin paljon pidempään kyllä sisällä kun alun perin oli tarkoituskaan. Mutta oli sen verran mukavaa seuraa ja hyviä juttuja :)

Avec Sofie:n inspiroimana tein jälkkäriksi kuningatar-jogurttikakkua. Se sai kovasti kehuja, eikä vähiten ulkomuotonsa puolesta. Resepti ei toki mennyt ihan esikuvansa mukaisesti, osittain erilaisten ainesten vuoksi, ja osittain koska ruoanlaitto onkin mulle aina yhdenlaista taidetta. Harvoja asioita jotka ei elämässä ole niin justiinsa kaavojen mukaan... Ja kyllä, mun mielestä jopa leipomisessa voi soveltaa, kunhan perusjutut on jotakuinkin hallinnassa.

Ilta jatkui vielä reilu kello kahteen ulkosalla, musiikin ja tanssin pyörteissä. Jos täällä ihmiset jotain osaavat, niin tanssia. Svingi tuntuu olevan norjalaisten yleisin tanssityyli. Käsittääkseni juuri muita seuratansseja sen ja poloneesin lisäksi ei koulussa opetetakaan. Mutta on kyllä paremmin juhlintaan sopiva kuin valssit ja tangot. Tai no, maassa maan tavalla! Joskin parhaat tanssinpyöritykset sain jonkin ihan muun kuin svingin tahdissa eräältä noiden muiden kiipeilykaverilta Olav:ilta. 

Ihanaa, että maailmasta löytyy vielä nuoriakin miehiä, jotka oikeasti tietävät miten pyöritellä naisia tanssilattialla :) Viime vuonna tosin vanhemman sukupolven tanssitaidot tuli todistettua Tyssedalkuoron kanssa kuorofestivaaleilla.

Keväinen päivällinen

Tuntuu, että viime aikoina on ollut hirmu vaikea keksiä mitään blogikirjoiteltavaa. Elämässä ei ole juuri tapahtunut mitään ja olen ollut koko olemiseeen aika väsähtänyt. Vaikka kevätmasennuksen pitäisi kai västyä auringon lisääntyessä. Jotenkin olen niin onnellinen käydessäni Suomessa, ja ne hetket ovat kyllä supertärkeitä. Mutta sittenkin sen jälkeen ensimmäinen viikko aina menee vähän palautellessa arkeen. Välillä kielikin on ihan solmussa. Ja jokseenkin tuntuu, että mitä enempi siellä käy, sitä vähemmän tuntuu kuuluvansa tänne. Valitettavasti.

Eilen sain kuitenkin päivällisvieraita - Agnesin, Matteuksen ja Mikan. Tarjolla oli kevään korvilla, kuinkas muutenkaan kuin parsarisottoa, lohta (koska kalatiskin valkoisten kalojen tarjonta olikin yllättäin olematonta) ja jälkkäriksi pannacottaa mansikoilla. Voi olla, että norjalaisia mansikoita joutuu ihan jonkin tovin odottelemaan, mutta kyllä nuo ulkomaiset tuoreet kyllä hyviltä maistuivat nekin ollessaan ensimmäsiä :)

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Eikä vähiten omalleni <3

Keittiössä tuoksuu

Ajatuksissa oli perjantaikimpun osto, mutta sopivan puutteessa keittiö saikin toisenlaista tuoksuvaa somistusta. Eiköhän näistä iloa riitä nyt muutaman päivän verran ruoanlaitossakin. Saa nähdä kestävätkö talviaikaan miten, mutta jos alkavat kuivua, niin voihan niitä yrttejä kuvattunakin käyttää :)

Sataa, sataa, ropisee

Perjantai ja lauantai kuluivat aikalailla kotoillen. Perjantaina töistä päästyä oli sen verran puhti pois, että kotona siivoiltua ei jaksanut ulkoilemaan... ja myöhemmin illalla alkanut sade vei viimeisetkin ulkoiluinspikset. Ja sade jatkui lauantai-iltaan saakka. (Mutta arvatkaapas vaan mitä tänään oli ohjelmassa... siitä seuraavaksi!)

Piipahdin kuitenkin perjantaina ja lauantaina järjestetylle Pelastusarmeijan kirpparille katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Ja mukaan tarttuikin kasa pyörö- ja normipuikkoja hintaan noin 1e. Ei hullumpaa. Nyt vaan pitäisi keksiä mitä sitä kutoisi. Viime talvena aloitetut villasukat jäivät ihan puolitiehen, mutta jospa taas tänä talvena saisi jotain aikaiseksi :)

Syksy alkaa tehdä tuloaan kun illat pimenevät. Syksyn ekat kynttilätkin on poltettu. Onneksi Flodidasta mukaan tarttuneet simpukat edes vähän kesäistävät kynttilätelinettä.

Ties kuinka monta bloggausta on tullut myös lueskeltua. Ja huomattua, että aika moni lounastaa salaatilla. Niin mäkin usein töissä, vaikka norjalaiseen tapaan tulisi syödä voileipiä.. no thanks. Sillä linjalla koitin vetää kyllä viime syksynä, mutta pariin kuukauteen taisi jäädä. Salaatista saa vähemmän kommentteja kuitenkin, kun talvisin jos olen tehnyt jotain keittoa tai muuta lämmintä ruokaa.

Viime viikkoina on kyllä tullut herkuteltua muutenkin terveellisesti. Koska vadelmia olen ehtinyt poimimaan vaikka kuinka moneen otteeseen, ovat ne päätyneet usein aamupalalautaselle pakastimen lisäksi. 

Lauantain herkkusalaatti pohjasi Arlan grillijuustoon ja aurinkokuivattuihin tomaatteihin. Täällä juustovalikoimat, kuten varmaan joskus aiemminkin olen todennut, ovat tosi huonot tai muuten vain tosi kalliit. Samaten tofua ja soijavalmisteita ei oikeastaan löydy. Paitsi soijamaitoa. Joten täytyy vaan todeta, että onneksi en ole kasvissyöjä. Päivällä kahvitellessa pakastemansikat (ihan jotain puolalaisia varmaan jota löytyi talven jäljiltä) saivat seurakseen vaniljajäätelöä ja rouhittuja manteleita. Nams.

Grillikutsut

Torstai-iltana meidät oli kutsuttu Ingan luokse grillailemaan. Hän on liettualaislähtöinen (vaikkakin itse luulin pitkään, että Puolasta) fysioterapeutti, joka muutti tänne Oddaan tammikuussa ja itse tutustuin häneen vähän myöhemmin keväällä. Ja ehkä toukokuun jälkeen ollaan oltukin vähän enempi tekemisissä, käyty pyöräilemässä ja lenkillä muutamasti myös kaksistaan. 

Ja huomenna suuntana on Rosendal, jossa on ylämäkijuoksukisat. Niitä tosin vain katsomaan - ja kävelemään samainen reitti. Henriette ja Agnes olivat suuntaamassa paikalle jo tänään, koska illalla on jotain ohjelmaa ja suunnittelivat ainakin torstaina, että yöpyisivät teltassa...

Grillikutsuista Inga puhui jo viime viikonlopun vaelluksella. Mutta kutsuille oli toinenkin syy, tämänpäiväiset syntymäpäivät. Niitä tuntuu ajoittuvan kovasti tähän elokuulle.

Itse grillailun kuvailu jäi vähemmälle, mutta muistin kuitenkin kaivaa kameran esille viedessäni tavaroita takaisin laukkuun sisälle - eli kuvia kakusta tällä kertaa. (Steinar tosin taisi olla innostuneempi Trondheimilaisesta Dahls-oluestaan)

Kakku oli hieman erilainen kotitekoinen vadelmakakku, sillä se kreemitäytteiden sijaan sisälsi hyytelökerroksia. En sitten tiedä onko se tyypillistä Liettuassa, Inga vain totesi reseptin olevan "Ingan kakku". Täällä Norjassa kuitenkin tuntuu olevan aika paljon hyytelöitä myynnissä ja niitä käytetään juustokakkujenkin tekoon, perinteisen liivatteen sijaan. Lisäksi sekä liivatteesta että kakkupohjasta löytyi unikonsiemeniä. Ne ainakin ovat tyypillistä  niin makeassa kuin suolaisessa leivonnassa.

Ensimmäinen lomaviikko

Aika on hujahtanut hurjan nopeasti perinteisissä kesätunnelmissa, mökkeillessä alkuun kahden raatiporukan voimin Nummi-Pusulan maisemissa.

Kotiin siirryttyä piti ottaa takaisin syntymäpäivänä väliin jääneet herkuttelut vaihtoehtoisen "perinteisen mansikkakakun" voimin. Sekä siskon nimipäiväksi tehdyllä Key lime pie:lla. Nams.

Ensimmäisellä mökillä päästiin mökkihommiin maisemoimalla kaatunutta kantoa. Omalla mökillä Orivedellä raivauksen alla oli kaadettua metsäalaa oman tontin vierestä. Ja perinteisiä puutöitä. Lainavaatteissa :) 

Auringonlaskut kyllä kumpaisellakin järvellä olivat hurjan kauniita keskikesäisen Suomen tunnelmia mukailevia.

Kotiin päästyä kesän parhaat herkut odottelivat takapihalla. Ehkä parasta ikinä on päästä poimimaan mansikoita omasta pihasta suoraan suuhun. Tosin mökillä olon jäljiltä niitä oli kyllä kertynyt ihan enempikin kuin vain suoraan suuhun poimittaviksi. Toivotaan, että muutama olisi vielä kypsymiskuntoisia kunhan tulevalta Kööpenhaminan (ja pääkaupunkiseudun) reissulta tulee kotiuduttua.

Suomalainen sunnuntai

Kohta jännäillään täälläkin vaalien tulosta. Tarkoituksena oli muutenkin viettää suomalainen sunnuntai. Leivoin huomiseksi Runebergin torttuja töihin ja päiväkahvilla herkuttelin jo yhdellä testiversiolla itsekin. 

Ohjeen mukaan torttuja piti tulla 12-14 kappaletta, mitoitettuna kai perus (silikoni)muffinssivuokiin. Mulla tuli 21, eli hyvin riittää tarjoiltavaa töihin. Pitää ehkä jemmailla osa niin, että voin viedä kokouspulliksikin, muutoin varmaan menee kaikki ruokiksella. Vaikka meitä onkin vaan yleensä ehkä kymmenen. Muokkailin kyllä ohjetta pikkuisen ja osan mantelista korvasin hapankorppu- ja flatbrødmuruilla. Aika monessa reseptissä kuitenkin on korppujauhoja, ja ei olisi haitannut jos noissakin olisi ollut enempi rakennetta. Vaikka leivonnassa soveltaminen ei olekaan suositeltavaa, teen sitä suunnilleen joka kerta.

Koitin leikata pinnat vähän tasaisemmiksi ja painelin kuopat hilloa varten. Ihan leipomolaadun tasaisia sokerikuorrutuksista ei tullut kyllä, mutta eipä jaksa sen kummemmin ruveta kikkailemaan, vaikkakin ohjeessa oli myös opastusta, kuinka pinnat voi leikata tasaisiksi, kääntää leivokset ympäri jne. Ja eihän niissä kuuluis olla papereita ympärillä. Pah. Muffinssiversiot kelpaa ihan hyvin. Eikä näitä kovin tiheesti tule tehtyä (varmaan viimeksi jossain köksäntunnilla).

Edit: Jos aikoo tarjoilla tortut seuraavana päivänä pitää sokerikuorrutetta laittaa ehkä tuplamäärä, tai kuorruttaa samana päivänä. Osa sokerista imeytyi nimittäin kai leivoksiin eikä olleet enää aivan noin ilmavia kuorruterenkaita tarjoillessa.

 

Sunnuntain suomalaisuuden osalta saunominen meni hieman pieleen, kun uimahallille päästyäni totesin, että allas on täynnä lapsia uimaleluinen. Ei sitten juuri huvittanut sinne sekaan mennä uimaan matkaa. Eikä oikeasti olisi mahtunutkaan. 

Uimahallissa on vain neljä rataa, joten sen käyttöä on vuorotettu. On naisten, miesten, koululaisten, eläkeläisten ja kaikkien vuoroja. Nyt parina viime keskiviikkona olen uimassa käynyt naisten vuorolla. Toissakeskiviikkona oli tosi ihana yllätys, kun halliin oli ratojen päätyyn pistetty kynttilät :) Käynnissä on myös "ui itsesi Rodokselle"-skaba, johon voi osallistua uimalla maaliskuun loppuun mennessä 10 000 m. Palkinto nyt varmaan on hyvin epätodennäköinen, mutta ainakin saa itsensä tsempattua liikkumaan. 

Uinti kyllä on yksi sellainen liikuntamuoto, josta nautin kovasti. Pitäisi ehkä joskus käydä joku aikuisten uintitekniikkakurssi, niin siitä saisi vieläkin enempi irti. Kuitenkin ilman mitään tekniikoiden opettelua painelen aika paljon reippaampaan tahtiin kuin pääosa muusta porukasta.. joten miksikäs ei.

Tähtitorttuja

Itsenäisyyspäivä tiistaina sujui hyvin arkisissa merkeissä, vajaa yhdeksän tunnit työpäivä vapaan sijaan (pitää keräillä plussia joulunajan vapaita varten). Ja illalla 3,5 h kuorotreenit, joten eipä tullut edes netin välityksellä Linnan juhlia seurattua. Tosin tää mobiililaajakaista on usein niin hidas, että ei olisi varmaan pelittänytkään.

Polttelin sitten parvekkeen puolella ikkunalla kahta kynttilää, koska en voinut olla kotona niitä valvomassa. Sen pienen hetken kun oikeaan aikaan olin kotona, paloi kyllä kaksi kynttilää ikkunan sisäpuolellakin :)

Töihin tosiaan leivoin joulutorttuja, koska ovat aika suomalainen juttu. Taikinaa tai luumuhilloa/-marmeladia ei kaupoista löytynyt ainakaan helpolla etsinnällä, joten kaikki alusta alkain itse väännettynä.. Kerta se on ensimmäinenkin :)

Torttutaikina syntyi suunnilleen seuraavalla ohjeella:

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

200g voita

2 dl maitorahkaa/kermaviiliä

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Nypi pehmeä voi jauhojen joukkoon. Lisää kermaviili ja sekoita. Koveta taikinaa jääkaapissa pari tuntia. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kaulitse taikina taitellen sitä useita kertoja, muotoile tortut. Kypsennä 10-15 min.

Torttutäytteeseen blendasin pussillisen kuivattuja luumuja, vajaa 1 dl keitettyä vettä johon sekoitettu hieman sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Miksiköhän suomalaiset syö kaikkea mikä näyttää kakalta?

Joulun tuoksua

Tänä viikonloppuna alkoi hieman joulufiilikset kolkutella. Koti sai pienenpientä joulupynttäilyä hyasinttien mudossa. Kynttilöillä on fiilistelty jo hyvän aikaa, syys-lokakuusta lähtien, joten niiden polttamista ei voi laskea joulujutuksi. Tästä keskusteltiin männäviikonloppuna kyllä Matteuksen ja Steinarin kanssa.. No ainakin punaisia kynttilöitä jouluksi.

Pari viikkoa sitten ostin myös kynttilälyhdyn, jonka kuvittelin laittavani parvekkeelle. Parin viikon sateet ja myrskyt on saaneet sen kuitenkin pysymään sisätiloissa, ja edellisenä viikonloppuna päätin tehdä siitä sitten sisälyhdyn. Ainakin hetkittäisesti tunnelmavaloksi. Katsotaan jos nämä kelit muuttuu, ja jos keksin jonkin koukun sille tuonne ulos, mihin sen saisi roikkumaan.

Joulun tuoksuja ja tunnelmia tuli kasvatettua tänään pipareita leipomalla. Ja samalla valmistelin joulutorttuja, joita ajattelin tarjota itsenäisyyspäivänä töissä. Valmistelut olivat sikäli tarpeen, että lehtitaikinalevyjä ei tuntunut ainakaan kahdesta kaupasta mistä katselin löytyvän. Eikä myöskään luumuhilloa, joten sekin tuli blenderin avustuksella kuivatuista luumuista seostettua kanelin, sokerin ja kardemumman kera.

Pari jämäpaloista tehtyä versiota tortuista paiston pipareiden ohessa, mutta ei oikein hyvältä valitettavasti näyttänyt taikinan kohoamisen suhteen :( Toivotaan parasta noiden aihioiden osalta jotka odottelevat huomisillan käsittelyä pakastimessa. Voin paljastella millainen tulos oli.. jos ei onnistu, niin sitten leipasen jotain muuta suomalaista.. Mitähän helppoa ja kotoa löytyvillä aineksilla se voisi olla, muuta kuin pullaa?!

PS. Kaupasta ei löytynyt glögiäkään, vaikka se oli erikseen mainittu mainoslehdessä. Kummallista. Tosin muutenkaan sitä ei ole tuntunut näkyvän kuin yhtä merkkiä koko Oddassa, Alepassakin on varmaan 5 erilaista.

Perjantaiyllätykset

Tänään oli iloista saapua töiden jälkeen kotiin, kun postilaatikosta löytyi äidin kirjepaketti Suomesta. Tällaista perustavaraa ja herkkua se sisälsi. Oon kyllä aika koukuttunut ristikoihin, joten niitä on kiva saada, vaikka nykyisin suomenkielistä lukemista onneksi piisaa.. Raati 09:n tilaaman Olivian lisäksi viikottain kolahtaa postilaatikkoon Tekniikka ja talous ja Talouselämä. Plus lisäksi Norjan vastaava Teknisk Ukeblad (joita en vielä ole yhtään ehtinyt lukea).

Tänään sää onkin yhtäkkiä viilennyt kahden viikon sateiden jälkeen. Niitä on kyllä siis piisannut, kuten edellisestä postauksestakin saattoi päätellä. Ja meininki on jatkunut tämän viikon. Torstai-aamuna jopa sisälle asti. Heräsin kummaan koputukseen ja totesin ikkunan karmista tippuvan vesitippoja. Laitoin sitten talkkarille asiasta viestiä, mutta en usko, että se on edes käynyt paikalla. Nyt siinä ikkunalaudalla on varalta muovikulho, mutta ei sen aamun/aamupäivän noin 1-2 dl jälkeen ole onneksi tullut mitään. Oli siis loppunut jo kun eilen tulin kotiin. Kellarissa näytti olevan myös jonkin verran vettä, mutta ainakin vielä oma komero oli turvassa, vaikka seinän vieressä sijaitseekin.

Nyt yön aikana vesi oli muuttunut hieman kiinteämpään muotoon. Oman auton pinnalla ei kovin montaa lumi- tai jäähippua näkynyt, sen verran, että vähän sai ikkunaa rapsuttaa. Työpaikalle ajettua kuitenkin huomasi, ketkä asuu jossain korkeammalla, koska joidenkin autojen katolla oli lunta senttimäärin. Talvi tulee! Ja ensi viikolle on luvattukin (viikonlopun sadepäivien jälkeen) miinuskelejä.

Toinen perjantaiyllätys löytyi päiväruoan joukosta. Simpukoilla on kiva herkutella nyt, kun niitä kylminä kuukausina kuuluu syödä :) Toisinaan löytyy seasta pieniä söpöyksiä. Lasissa oluen sijaan Epplemostia, jota piti testiksi ostaa. Oikeastaan hiilihapotettua omenatuoremehua.

Toinen nyt jouluajan omppujuttu on Julebrus, joka maistuu suunnileen samalle kuin se vanha Hartwallin omenalimu 0,33l pulloissa, joista ainakin meidän rivitaloyhtiön talkoissa lapset taisteli.. että kuka saa sitä ja kuka joutuu tyytymään jaffaan. Ei kyllä enää ollut ihan mun makuun. Taidan pysyä loppukuun glögilinjalla joulujuomien suhteen.

Halv åtta hos mig

No oikeastaan kuudelta. Eilen kävi päivällisvieraita kylässä minun luona. Ollaan nyt vuoronperään kukin tarjoiltu päiväallisiä työkollegoiden kesken. Oikein kivaa vaihtelua yksin ruokailuun, sekä täytettä arki- ja viikonloppuiltoihin. Tosin Matteus tarjoili illallista silloin, kun itse olin Suomessa.. Mutta toissaviikonloppuna tuli kuitenkin hänen luonaan käytyä, kun Agnesin kanssa käytiin katselemasa siellä leffaa.

Oikeastaan olinkin miettinyt jo etukäteen Suomessa, että tällaista olisi oikein kiva harrastaa. Etenkin kun ravintolasyöminen Norjassa on oikeasti hintava + Oddasta löytyy vain yksi ravintola, China House, joka tarjoaa sekä aasialaista että Norjalaista ruokaa. Täytyy käydä katsastamassa joku kerta.

Tarkoitus oli ottaa kuvia silloinkin kun vieraat ovat paikalla, samalla olisi tullut vähän lisävilkuilua kotiin.. mutta enpä sitten muistanut. Saatte siis tyytyä keskiviikkoillan tiramisu-inspiroidun juustokakun valmistuskuviin. Torstaina töiden jälkeen valmistui pikapikaa myös keskiviikkona alkuvalmisteltu lasagne. Onneksi oli tomaattikastikepohja keiteltynä valmiiksi, sipulien ja porkkanoiden pilkkominen olisi saanut aikataulut aikalailla pois raiteiltaan.

Syntyykö niitä valkuaisvaahtohuippuja myös käsinvatkaamalla?!

Hyvän ohjeen tiramisujuustokakkuun löytää vaikka Kinuskikissan sivulta. Itse tosin sovelsin amaretton ja mascarponen puuttuessa reseptiä aikalailla. Sekaan meni sitten sherryä ja manteliesanssia, sekä normaalia tuorejuustoa höysettynä kermavaahdolla. Hyvää oli, ja kaikki meni, myös lasagne! :)