Multeplukking?

Sunnuntaina tehtiin pieni päiväretki Espelandiin Agnesin, Matteuksen, Olivierin ja Elenin kanssa. Oikeastaan siksi, että Elen (edellisvuoden turnuslääkäreitä), joka oli täällä vierailulla ajatteli siellä olevan sopivia lakkasoita. Lakkoja tosin matkalta taisi kertyä kaiken kaikkiaan alle puoli desilitraa.

Sen sijaan sieniä, kantarelleja ja tatteja lähinnä löytyi ihan kohtalainen määrä. Samoin mustikoita. Ei nyt ehkä ihan poimurilla poimittavaksi asti, ainakaan kaikin paikoin. Mutta sen verran, että noin aurinkoisessa säässä niitä keräiltiin useampaan otteeseen pysähdellessä polun läheltä.

Kaiken lisäksi parikymmenasteinen keli ja upea uimapaikka sai kastautumaan ensimmäistä kertaa Norjassa luonnon vesiin. Kyllä se varmaan reilusti yli kymmenasteista oli, mutta pientä pulahdusta tuonne luonnon "poreammeeseen" ei nyt ihan uimiseksi kuitenkaan voi laskea.

Viime viikonlopun firmarastit

Kirjoittaminen näyttää laahaavan viikon jälkessä ihan säännöstään. Nämäkin maisemat on viimelauantaiselta firmarasteilulta Tokheimslialle. Tokheimsnuten tuli valloitettu jo viime vuonna, joten huipun ollessa aamulla vielä sumupilvien peitossa, päätin kiivetä tuonne reilu 800 metriin ja käydä kirjaamassa työpaikan vaellusrastit.

Aika hyvin sitä on alkanut tottua jo rinteiden kipuamiseen, koska viime vuoden ajatusten perusteella on puhti ollut vähissä ennen tuolle mökille pääsyä. Nyt se tuli aika yhdessä hujauksessa ensimmäisen 500 metrissä olleen rastilaatikon jälkeen. Olisi voinut jatkaa huipullekin, jos olisi sattunut vähän enempi evästä mukaan, sillä tuonne päästyä oli sumupeitekin hälventynyt. Mutta sopiva lauantaiulkoilu tuosta kuitenkin tuli.

Aivan mahtavaa kyllä, että tahtoessaan voi vaan astua ovesta ulos (tai pyöräillä pari kilsaa) ja päästä tällaisiin maisemiin. Ei paljon tarvitse kysellä onko liikkuminen kivaa silloin kun säät suosii.

Eristyksissä

Toisinaan tosiaan tuntuu, että täällä Oddassa asuu eristyksissä muusta maailmasta. Nyt kun on taas pitänyt katsella työlentoja, on niiden aikatauluttaminen kaikenmoisten lauttayhteyksien ja edes jotakuinkin inhimilliseten matkustusaikojen kanssa pienen pyörittelyn takana.

Viime perjantaina sen sijaan oli ihan luonnonoikkujen vuoksi aika eristäytynyt olo. Aamulla töihin polkiessa ei pilvet varmaan hiponeet kuin 100-200 metriä. Ja illallakin vielä sadepäivän jälkeen korkeammat huiput olivat sankan sumun/pilven peitossa. Kuitenkin tuo 500 metrinen Kinn pilkisteli jo pilvien raoista. Ihan siistin näköistä kyllä tällainenkin omalla tavallaan.

Lilletopp aurinkoisena lauantaina

Blogikirjoitusten kanssa on kyllä ollut luvattoman laiska olo. Siksipä viime viikonlopun pikkureippailun kuvat olivat vielä tänäkin lauantaina siirtämättä koneelle. 

Lilletopp on tosiaan hyvin kevyt reippailu, vain parinkymmenen minuutin kipuaminen Tyssedalissa vanhan Tysso-voimalaitoksen alueelle. Mutta palkintona aurinkoisella kelillä on hyvät näkymät niin Tyssedalin ylle kuin melkein Oddaankin asti. 

Kovin pitkälle lenkille ei olisikaan ollut aikaa, sillä kerrankin viikonloppuun riitti ohjelmaa. Perjantaina biljardia Vertshusetissa, lauantaina ennen Lilletoppia lounas Mikan kanssa Smelt Cafessa (ei oltukaan nähty sitten mun lomille lähdön, joten oli ihan kiva höpötellä kuulumisia suomeksi, ja Suomesta). Niin, ja Lilletoppilta kotiuduttua suunnattiin illemmalla vielä Ingan luokse grillailemaan ja istumaan iltaa. Ja pariksi tunniksi täyteen ahdettuun Vertshusetiin... opiskelijat kun palaavat kotiseuduilta opintojen pariin, niin tottakai pikkupaikkakuntalaiset tulevat tapaamaan toisiaan viimeisinä viikonloppuina.

Pieni pala Italiaa

Oddan torilla elämä ei ole yleensä mitenkään kovin vilkasta. Lauantaisin saattaa olla kaudesta riippuen joitain omena- tai marjamyyjiä. Kaupan on toki myös muita lähitilojen tuotteita, mutta melko pienessä määrin. Keväällä puutarhakauden alulla näkyi myös muutama kukkakauppias.

Tällä kertaa kuitenkin kolmen päivän ajan oli maisemiin eksynyt muutama vähän erilaisempi koju, joiden katosten alta löytyi välimerellisiä makuja. Tottahan toki norjalaiselta torilta löytyy myös tuoretta kalaa. Vaikkakin kala-auto seisoo torilla usein talviaikaan lähinnä vain viikolla, näin kesäisin kysyntää lienee hieman enemmän turistien myötä.

Ei nyt ehkä ihan vedä vertoja Keski-Euroopan torielämälle, tai suurten kaupunkien ruokamarkkinoille. Mutta hei, kaikki on suhteellista :)

Viikonloppuvieras

Kuva lainattu.

Blogi on elellyt aika hiljakseen sitten Morellfestivalien. Töissä on eletty kuukausiraporttien aikaa ja viime viikonloppuna sain pitkästä aikaa vieraan Suomesta.

Valitettavasti viikonlopun kelit olivat aika oddamaisia... Tosin tällä kertaa perussateiden lisäksi saatiin perjantaina ukkoskuuro, joka pimensi koko kylän joksikin aikaa salaman iskettyä päämuuntajaan. Lauantaina kuitenkin iltapäivästä selkeni sen verran, että ehdittiin vuonon varteen kalaan. Itsehän en ole tainnut virvelillä heitellä yli 10 vuoteen, sen jälkeen kun olisi pitänyt olla kalastuslupa siihen... Mutta voi olla, että pieni innostuksen kipinä tuosta iski, ja koska suolaisessa vedessä Norjassa kalastus on vapaata, pitäisi ehkä kuitenkin hankkia oma :) Tällä kertaa varustus oli lainassa Steinarilta.

Sunnuntaina suunnattiin Trolltungalle. Viime vuoden reissua hieman pidempi ja märempi keikka tällä kertaa, sillä jokin matka ennen perille pääsyä alkoi sataa ja välillä tuuli sellaisissa puuskissa, että hyvä kun polulla pysyi. Joten kuvamateriaali omalta osin jäi aika heikoksi. Jopa itse Trolltungalla.