Multeplukking?

Sunnuntaina tehtiin pieni päiväretki Espelandiin Agnesin, Matteuksen, Olivierin ja Elenin kanssa. Oikeastaan siksi, että Elen (edellisvuoden turnuslääkäreitä), joka oli täällä vierailulla ajatteli siellä olevan sopivia lakkasoita. Lakkoja tosin matkalta taisi kertyä kaiken kaikkiaan alle puoli desilitraa.

Sen sijaan sieniä, kantarelleja ja tatteja lähinnä löytyi ihan kohtalainen määrä. Samoin mustikoita. Ei nyt ehkä ihan poimurilla poimittavaksi asti, ainakaan kaikin paikoin. Mutta sen verran, että noin aurinkoisessa säässä niitä keräiltiin useampaan otteeseen pysähdellessä polun läheltä.

Kaiken lisäksi parikymmenasteinen keli ja upea uimapaikka sai kastautumaan ensimmäistä kertaa Norjassa luonnon vesiin. Kyllä se varmaan reilusti yli kymmenasteista oli, mutta pientä pulahdusta tuonne luonnon "poreammeeseen" ei nyt ihan uimiseksi kuitenkaan voi laskea.

Kohti uusia huippuja

Vaelluskausi avattiin lauantainamuutaman kilometrin päässä Tjørnadalenissa Matteuksen, Agnesin, sekä uuden tuttavuutemme Oliverin kanssa. Hän on tekemässä dippatyötään Tyssedalissa. Kotoisin New Caledoniasta, mutta tänne päätyi Ranskasta, jossa on siis opiskellut ja ollut töissä.

Vaikka rinteillä onkin vielä lunta, ja viikolla tullut taas vettä enemmän kun tarpeeksi, piristi lauantainen reissu. Ehkä tämä vielä kevääksi muuttuu. Oikeasti oli jopa aika aurinkoinen pivä, vaikka kuvista voisi muuta päätellä. Päästiin kuitenkin aloittamaan kausi kevyesti kipuaalla 200 - 300 metriin, eikä siellä juurikaan märkää ollut, pikemminkin paluureissun hiekkatiellä johon sulamisvedet tuntuivat kertyneen.

Sørfjorden

Eilen illalla tuli viimein testattua Oddan "uusi" thai-(norjalais-)ravintola Sørfjorden Restaurant. Ravintolahan avattiin jo toukokuussa, mutta eipä vain ole tullut sen jälkeen käytyä ravintolassa täällä.

Kuten China Housellakin, listalta löytyy siis myös norjalaistyyppistä ruokaa. Minun ja Elenin annokset koostuivat vokatusta kanasta, kasviksista ja cashew-pähkinöistä. Agnes ja Matteus sen sijaan pysyivät sillä norjalaisella linjalla lasagnen ja kalan muodoissa.

Täytyy kyllä todeta, että ainakin China Housen hapanimeläkanan tuo annos voitti menen tullen. Sichuan-naudassa, jota siellä ensimmäisellä kerralla söin, ei ollut silloinkaan mitään valittamista. Hinnat liikkuvat molemmissa varmaan aika samoissa, tosin China Housessa on lounastarjoukset klo 17 saakka, minkä vuoksi siellä muutamaan otteeseen silloin viime talvena käytiinkin.

Aina väärään aikaan, tai väärään paikkaan

Matkustaminen on ihan mukavaa, mutta... Oslon lentokenttä on kyllä alkanut tulla vähän turhankin tutuksi. Tälläkin reissulla Norwegian pisti odottelemaan ekstraa reilun tunnin. Siinä päätyi aika moneen kun ryhtyi laskeskelemaan, että kuinka monta lentoa tässä vuoden aikana onkaan ollut myöhässä aikataulustaan. Puhumattakaan viime lokakuun alun matkasta Suomessa Norjaan, jossa Oslon viimeiset lennot Bergeniin oli jo lennetty ja yöksi suunnattiin sitten lentokenttähotelliin pariksi tunniksi nukkumaan. 

Vähän samanmoisia kokemuksia toki kertyi opiskeluaikana suhatessaan junalla edestakaisin. Satunnaiset käyttäjät eivät huomaa myöhästymisiä juuri, mutta tiheämmällä tahdilla matkustaessa alkaa havainnoida kuinka usein kaikenmoista normaalista poikkeavaa tapahtuukaan.

Omaa lentoani odotellessa oli kenttä aikalailla hiljentynyt. Hassua nähdä se sellaisessakin tilassa, kun yleensä ympärillä häärii ihmisiä törmäämisiin asti.

Toinen ehkä ei niin mukava puoli ulkomailla asustelussa ja siten matkailussa on ollut se, että tuntuu koko ajan jättävän kotinsa. Useinmiten palatessaan Norjaan.

Vaikka täällä on tullut nyt reilu vuosi asuttua kaikki tuntuu väliaikaiselta. Ja ympäriltä puuttuu tukivekot. On kuitenkin aika vaikea ystävystyä ilman kyllin hyvää yhteistä kieltä. Ja paikallisiin tutustuminen vapaa-ajan puitteissa on kyllä jäänyt pinnalliselle harrastus-kaveritasolle. Omat piirit kun ovat koostuneet muualta tänne muuttaneista ihmisistä. 

Ehkä tällaisissa asioissa Oddan kuppikuntaisuus kyllä tuleekin ilmi. Ihmiset ovat kyllä tosi ystävällisiä ja tietyllä tavoin avoimia. Mutta ulkopuolelta tulleet ovat kuitenkin ulkopuolisia. Eikä kukaan oikeastaan jaksa oikeasti tutustua. Ehkä töissäkin toki ihmiset tiedostavat että usein muualta tulleet myös lähtevät muutaman vuoden sisään, mutta ei se tutustumattomuus ainakaan asiassa auta.

Voi olla, että ei oikein itsekään kyllä jaksa tutustua kunnolla, mikä on vähän sääli.. Mutta toisaalta myös omanikäinen paikallien porukka on kovin erilaisessa elämäntilanteessa kuin mitä itse on.

Grimosta Utneen

Tuntuu, että juuri muita juttuja kuin vaellukseen liittyvää ei ole tarjolla. Tosin siitä vapaa-aika melkolailla on koostunutkin. Ainakin se sosiaalinen osuus.

Torstaina suuntasimme Erlandin (jonka tapasin Trolltungan retkellä, muut jo viikkoa aiemmin Morellenfestivaleilla) kutsumana Grimoon. Vuonon länsirannan melkein kärkeen. Minä, Inga ja Agnes matkattiin suoraan töistä katetun kahvipöydän ääreen, jossa pääsimme myös nauttimaan juuri poimituista kirsikoista ja luumuista. Eirik (samaa kautta tutustuttu) otti lautan vuonon toiselta rannalta ja liittyi myös seuraan. 

Tarkoituksena oli tehdä kohtuu kevyt kävely lähimaisemissa. Pysähdyimme ensin Erlandin perheen mökille josta näkyi huimasti vuonon perälle melkein Oddaan asti, jopa näin pilvisellä säällä.

Vaelluksesta tuli kuitenkin hieman suunniteltua pidempi, joskaan ei mitenkään raskas reissu, kun päätimme alunperäisessä määränpäässä, että jatkamme matkaa Utneen muutamalla lisäkilometrillä.  

Utne, joka sijaitsee aivan vuonon länsirannan päädyssä, varmasti (kuten Rosendalkin) olisi hyvä turistikohde jonain kesäpäivänä kauniine valkoisine rakennuksineen. Siellä sijaitsee myös Hardanger-museo sekä yksi Norjan vanhimmista (ainakin Hardangerin vanhin) hotelleista. Hotelli on perustettu 1722, heti Pohjan sodan jälkeen, jolloin alettiin rakennella majapaikkoja vapautuneille sotilaille.

Grillikutsut

Torstai-iltana meidät oli kutsuttu Ingan luokse grillailemaan. Hän on liettualaislähtöinen (vaikkakin itse luulin pitkään, että Puolasta) fysioterapeutti, joka muutti tänne Oddaan tammikuussa ja itse tutustuin häneen vähän myöhemmin keväällä. Ja ehkä toukokuun jälkeen ollaan oltukin vähän enempi tekemisissä, käyty pyöräilemässä ja lenkillä muutamasti myös kaksistaan. 

Ja huomenna suuntana on Rosendal, jossa on ylämäkijuoksukisat. Niitä tosin vain katsomaan - ja kävelemään samainen reitti. Henriette ja Agnes olivat suuntaamassa paikalle jo tänään, koska illalla on jotain ohjelmaa ja suunnittelivat ainakin torstaina, että yöpyisivät teltassa...

Grillikutsuista Inga puhui jo viime viikonlopun vaelluksella. Mutta kutsuille oli toinenkin syy, tämänpäiväiset syntymäpäivät. Niitä tuntuu ajoittuvan kovasti tähän elokuulle.

Itse grillailun kuvailu jäi vähemmälle, mutta muistin kuitenkin kaivaa kameran esille viedessäni tavaroita takaisin laukkuun sisälle - eli kuvia kakusta tällä kertaa. (Steinar tosin taisi olla innostuneempi Trondheimilaisesta Dahls-oluestaan)

Kakku oli hieman erilainen kotitekoinen vadelmakakku, sillä se kreemitäytteiden sijaan sisälsi hyytelökerroksia. En sitten tiedä onko se tyypillistä Liettuassa, Inga vain totesi reseptin olevan "Ingan kakku". Täällä Norjassa kuitenkin tuntuu olevan aika paljon hyytelöitä myynnissä ja niitä käytetään juustokakkujenkin tekoon, perinteisen liivatteen sijaan. Lisäksi sekä liivatteesta että kakkupohjasta löytyi unikonsiemeniä. Ne ainakin ovat tyypillistä  niin makeassa kuin suolaisessa leivonnassa.

Konsertti

Viikko sitten tosiaan järjestettiin Oddassa osana Bergenin Borealis-nykymusiikkifestivaalia muutama konsertti. Yhdessä olimme myös me Tyssedalkoretin kanssa mukana.

Konsertit sijoittuivat yhteen Smeltverkin rakennuksista. Joten ympäristö oli jokseenkin sosialismis-työläishenkiselle konsertille soveltuva. Melko pikaisella aikataululla koko setti vedettiin kasaan ja viimeisiä muutoksia hiottiin vielä perjantai-illan yhteisharjoituksessa. Aika haastavaa myös kun mukana oli sekä ammattilaismuusikkoryhmä, amatöörikuoro, amatööriorkesteriryhmittymä ja joukko musiikkikoululaisia. 

Perjantain harjoituksen perusteella en kyllä olisi uskonut, että lauantain kenraalissa saadaan ohjelma kasaaan. Saati, että konsertti sujui jouhevasti. Kaipa kaikki tsemppaisvat sitten täysillä kun perjantaista jäi sen verran hatara fiilis. 

Joka tapauksessa yleisöstä kuului kehuja ja itsellekin jäi oikein hyvä fiilis. Tällä kertaa konsertistakin tuli taltioitua materiaalia, sillä mukana järjestelyissä oli eräs Olli, joka tavattiin äidin kanssa Bergenissä äänestämässä käydessä. Kiitokset siis sinne suunnalle konsertin kuvailusta.

Plus mahtava oli kuunnella solisti Maja Ratjken äänenkäyttöä. Hän on kaiken lisäksi erikoistunut erilaisiin ääniin, joten aika mielenkiintoisia juttuja sai kuulla ihmisäänellä tuotettuna.

Vuoden toinen Julebord

Keskiviikkona otettiin taksi alle ja suunnattiin Tyssedal hotelliin syömään Julebordia insinööri-/lääkäriseurassa. Kaikkiaan meitä taisi olla kahdeksantoista, valitettavasti monia ihmisiä en ollut edes ennen tavannut, mutta toisaalta kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja joitain ihmisiä taas ei ollut nähnyt pitkään aikaan, joten mukava niinkin.

 

Meidän seuruetta odotellessa viimeisiä paikalle. Henriette ja Elen alimmassa kuvassa.

Juletallerken sisälsi tällä kertaa sekä pinnekjøttiä sekä ribbeä, oheistettuna hapankaalilla (joka maustetaan kyllä aivan erilailla kuin suomessa, olisiko kuminan siemeniä..) ja lanttulaatikon kaltaisella muhennoksella, ja perunalla. Jälkiruokana oli riskremiä, siis kylmää riisipuuroa joka on vatkattu kerman sekaan ja marjakastiketta.

Illallisen jälkeen siirryttiin hotellin sohville vähän rennompaan ympäristöön. Myöhemmin osa jatkoi vielä Vertshusetiin, mutta aamun herätys töihin jätti omalta osalta tämän väliin. Nyt sen huomaa, että ei enää keskellä viikkoa vietetäkään samanlaisia iltoja kuin Otaniemessä.

 Henriette ja Ingrid. Sekä Truls, ensimmäinen Bolidenin ulkopuolelta johon tutustuin Oddassa. Ingrid valitettavasti lähtee helmikuussa muualle harjoitteluun kun fysioterapeutin turnuspaikkaa ei vapautunutkaan Oddan sairaalaan.