Karkki vai karkki?

Ajatus kirjoitta Halloweenista nousi pinnalle kun bongasin tuon lehti-ilmoitustekstin oddalastuttuni kautta Facebookissa. Lopulta siihen liittyen ei oikeastaan kertynyt minkäänmoista kuvamaterialia. 

Halloween tuntuu täällä Norjassa näkyvän pikkuisen enemmän kuin Suomessa. Voi tosin olla että tässä parin vuoden aikana se on sielläkin noussut enemmän ja enemmän esiin. Onko näin? Kepposia ei täälläkään taideta juuri harrastaa, mutta lienee taas yksi 'hyvä' syy ostaa karkkia. Norjalaiset kun tuntuvat olevan aikamoisia sokerihiiriä.

Karkin lisäksi halloween tuntuu olevan krääsäkaupan boostaus lokakuulle. Tosin näemmä noin viikkoa-paria ennen halloweeniä onkin jo erinomainen aika aloitta joulutarvikkeiden myynti... Oikeesti, onko se aina ollut näin ajoissa?! Ensimmäiset piparitkin löysivät jo tiensä työpaikan lounaspöytään.

Botskilla Bergeniin

 

Haugesundiin mennessä mutkia oli matkassa ihan konkreettisesti. Muutama konkreettinen mutka mahtui toki tielle suunnatessa Teknan projektinhalllinta-kurssille Bergeniin. Mutta enemmän oli niitä kuvainnollisia "mutkia matkassa".

Tiistaiaamuna bussin Oddasta Rosendaliin, josta on pikalaivayhteys Bergeniin, piti startata klo 5:50. Bussia ei kuitenkaan kuulunut, mutta onneksi paikalla oli muutakin porukkaa. Eräs nainen sitten alkoi kertoilemaan, että bussi on joskus ennenkin jättänyt tulematta.. vissiin vähän kuskista riippuen. Vaikka tuo pitäisi olla nimenomaan yhteys Oddasta (ei mistään pidemmältä) tuohon laivaan, joka kulkee siis myös Fleslandin lentokentän kautta.

No, otimme sitten erään bussia odotelleen miehen auton allemme ja huristeltiin Rosendaliin, jossa ehdittiin vielä hyvin laivan kyytiin. Laivan henkilökunta osasi sitten kertoa, että bussista oli soiteltu, että ovat 12 min myöhässä aikataulusta. Vaihtoaika kun on 5 min ja me lähdettiin 10 min aikataulun jälkeen, niin aikamoista ylinopeutta on bussikin tainnut mennä. Tosin ehkä se onnistuu jos ei ole ketään kyydissä, eikä tarvitse siten myöskään pysähdellä :)

Jossei siis henkilöautoliikenne ihan yksinkertaista näillä Vestlandin teillä ole, niin eipä ole kovasti kehumista julkisen liikenteen aikatalujen pitävyydessäkään! Sitten on tietysti vielä kaikenmoiset luonnonmullistukset, kuten maanvyöryt ja ylitulvivat vesiputoukset, jotka saattavat katkaista teitä ja omalta osaltaan vaikuttaa aikatauluihin. Mutta olisi ihan kiva, jos bussikuskit edes pitäisivät omasta työaikataulusta kiinni :) Niin.. miksiköhän mulle ennen tänne muuttoa sanottiin, että oman auton hankinta on kutakuinkin välttämättömyys.

Mutkien kautta Haugesundiin

Jotta lupaus ei jää vaan lupaukseksi, niin tässäpä toinen tälle viikolle :)

Viime lauantaina matkattiin Haugesundiin ostoksille.. tai no, itse olin pikemminkin seuraneitinä kun Mikan suunnitelma oli käydä Bauhausissa ym. naisten ykköskohteissa. Toki vähän ehdittiin kierrellä muitakin liikkeitä Amandan kauppakeskuksessa, jossa oli jotkut hintakarnevaalit. Ei tosin mitään hullareiden tyylistä tungosta todellakaan.

Haugesundissa löytyy kylllä ihan erilaista rakennuskantaa kuin täällä Oddassa. Kaupunki on todellinen norjalainen merenrantakaupunki valkoisine puutaloineen. Keskustassa ei kyllä käyty tällä erää kun pikapyörähdyksellä kahvilla. Sen sijaan kerrankin kun istui auton kyydissä eikä ratissa, sai ikuistettua muutaman mutkan. Täällä tosiaan pelkääjän paikka saa nimensä mukaisen merkityksen. Ratissa vuorenrinteet ja tien kantit tuntuvat olevan aika paljon kauempana.

Tuo reitti Oddan ja Haugesundin välillä on kyllä aika ihana. Maisema vaihtuu Oddan vuorien ympäröimästä maisemasta, välin "englantilaisnummien" kautta merelliseen, tuulisena ja kivisenä avautuvaan maisemaan. Paluumatkan aikana esiin kaivettu kamera ei kerro kaikkea, eikä toki ihan oikeassa järjestyksessäkään...

Syksyn sävyjä

Se, että blogi ei ole päivittynyt ei johdu yhtään sen ihmeellisemmästä syystä kuin laiskuudesta. Kovin kummallisia ei toki Oddasa viime aikoina ole tapahtunut, joten ei sitten ole inspiroinut sen liiemmin kirjoitella :) Lisäksi olen ollut hirmu laiska kantamaan kameraa mukana. Siksipä kuvien määrä ja laatu onkin mitä on... onneksi Norjn luonto antaa vähän anteeksi.

Tiedän, että olisi kiva kun blogi päivittyisi edes sen pari kertaa viikossa. Monet teistä Suomessa kuitenkin seuraa elämää tätä kautta. Ja kyllähän sitä itsekin lukemiensa blogien osalta seuraa aktiivisesti, että milloin uusia bloggauksia ilmestyy. Koitetaan siis saada joku ryhtiliike aikaan tämän suhteen.

Vaikka tekstit eivät olekaan päivittyneet, kyllä täällä blogin puolella tulee päivittäin vierailtua. Olenkin huomannut että katsojien puolelle on tullut uusia osoitteita ja säännöllisempiä vierailuita jopa uusista maista. Olisikin hirmu kiva tietää, ketä nämä uudet seuraajat ovat?! Laittakaa toki kommenttia halutessanne :) 

Teamsamling

Kevään aikana meidän kaksi osastoa on yhdistetty ja siksi operaattoreille järjestetty tiimikokouksia ja illanviettoja kevään mittaan. Tällä kertaa oli aika kerätä meidän päivä-/konttoriporukka kokoustamaan, ja sen jälkeen viettämään vapaamuotoisemmin aikaa.

Toinen kerta elämässäni, ja toinen kerta Oddassa, kun olen saanut aseen käteen. Edellinen kerta oli haulikolla savikiekkojen ampumista Young Professionalsin kanssa. Tällä kertaa kiväärillä Oddahallenin sisätiloissa. Henkilökohtaisesti jopa vähän pelkään aseita tai ainakin kunnoitan niitä. Toisaalta noiden parin kerran perustella on kyllä tullut sellainen olo, että urheiluammunta (ja ehkä jopa metsästys) on aika hieno juttu. Ja tietyllä tavalla, kyllä, asetta pidellessä tulee voimakkaampi olo.

Aika jännä, että tällainen valikoitui jälleen illanvietteeksi, ennen illallista, sillä sama henkilö oli kumpaisenkin illan ohjelmasta vastuussa. Kummallista siksi, että hän itse ei osunut koko maalitaulupaperiin ensimmäisellä kierroksella vaan pamautti kattolampun kylkeen rei'än. Mietittiin kyllä vähän tän tapahtuessa, että oliko tarkoitus aiheuttaa jotain viihdearvoa muille.. Mutta jälkeenpäin hän sanoi, että alkoi sitten vasta osua paperiin kun tähtäsi valkoiselle, eikä ees yrittänyt katsella mustia pisteitä. Että ei yhtään huonompia ainakaan nuo mun makuuammunnan osumat "ensikertalaiseksi".

Ruokaa ja ruotsia

Viime viikonloppunakin sain vieraita Oddaan. Ruokalista muistutti kovasti edellistä, mutta mikäs näin r-kuukausina taas simpukoita syödessä. Ja sienistä pitää nauttia silloin kun on tuoreena poimittavissa. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuollaista valkoista sienipizzaa! Jos on hyvä fiilis, niin tulee hyviä ja rapeita fiilis-pizzapohjia ilman ohjeitakin, vaikka ei olisi pitkään aikaan leiponutkaan. Ja ainakin Marialla oli erittäin hyvältä kuulostava pizzapohja-ohje, jota pitää joku kerta kaiken taiteen sääntöjen mukaan kokeilla.. joskin sellaisen lukeminen kannattaisi tehdä etukäteen, eikä vasta sitten kun tarvitsisi olla ruokaa ihan kohta (vaatii nimittäin 8h jääkaapissa seisotuksen).

Heli oli kirjoitellut norjan ja englannin yhtäläisyyksistä.. ja toisaalta eroista ruotsiin. Meidän viikonlopun aikana sen sijaan pohdittiin niin norjan ja ruotsin eroja kuin yhtäläisyyksiä suomeen, kuinkas muutenkaan kun vierailulla on kieltenopettaja-äiti :) Keittiön ruokakalenterissa ihmetystä oli herättänyt gulrot, jota tuli reseptiin.. siis mikä keltajuuri? Seuraavana päivänä Bergenin hotellilla jotain ruokaohjelmaa katsellessa se sitten selvisi äidille ja Ulpulle porkkanaksi. Olisi voinut kysyä :) Samaisen tv-ohjelman aikana heille selvisi myös tosiaan, että juksata-sana tulee myös norjasta suomen kieleen.

Itse ei enää edes oikeastaan huomaakaan, että mitkä sanat omassa kielessä on ruotsia ja mitkä norjaa. Semmoista sekamelskaa se nykyään on! Ruotsalaisten kollegoiden myötä on kuitenkin päätynyt siihen, että kumpaakin kieltä kuulee, joten kaipa molemmat pysyy yllä sen vuoksi. Plus siksi, että vieläkään en ole norjankurssille eksynyt - ja tuskin enää eksynkään. Toisinaan eteen on tullut niinkin hassuja tilanteita, että minä, joka en puhu äidinkielenä kumpaakaan olen päässyt toimimaan ruotsi-norja-tulkkina.

Mutta tuon viikonlopun kielimietinnän jälkeen mietiskelin kyllä sittemmin itsekin, että mitä yhtäläisyyksiä suomen ja norjan sanastoista oikeastaan löytyy. Sellaisia, joka kuitenkin eroaisi ruotsista. Juksaamisen lisäksi ensimmäisenä tuli ainakin mieleen lompakko (lommebok). Pohjois-Norjassa asuneen työkaverini juttujen perusteella ilmeisesti myös Finmarkin ja Lapin alueilla sanastot ovat myös jokseenkin sekoittuneita.

10 kuvan haaste

Syyskuussa useammassakin blogissa törmäsin 10 kuvaa kesään -haasteeseen, tarkoituksena kuvata sama paikka kodin ikkunasta syksystä kesään. Itse sytyin tähän ajatukseen vähän myöhässä ja haastetta muokaten, ihan vaan koska nyt lokakuun ensimmäisellä viikolla sattui kuvattavaksi hieman erilainen tilanne pilvien valahdettua vuonoon. Maisemakaan ei kyllä ole kodin ikkunasta, jossei nyt kaukaakaan.

Kivahan se on katsoa nähdä maisema oikeasti muuttuu, vaikka aika samoja kulmia tässä Oddassa on tullutkin kuvailtua. Voi olla toki, että kamera ja asetukset muuttuvat myös (tämä kun tarttui vaan ohi kävellessä puhelimen muistikortiille), eikä ehkä ihan täydellistä vastaavuutta siksi synnykään. Mutta eiköhän tää ihan hauskaa dokumentointia tule kuitenkin olemaan.

Kadonnut loppukuu

Syyskuun loppupuoli vilahti ihan ohi blogia päivittämättä. Mutta ehkä se vaan on niin, että kun elämässä tapahtuu, ei tarvitse heilua täällä virtuaalimaailmassa.

Kuun loppupuolella ehti kuitenkin pariinkin merelliseen kaupunkiin - työn parissa Kristiansandiin ja vapaa-ajalla Helsinkiin. Kumpaisestakin löytyi katseltavaa sisustusjuttujen osalta. Kristiansandin sisustusputiikit olivat enempi tai vähempi merellisiä ja norjalaishempeitä. Helsingissä Design Weekin aikana ehdin piipahtaa Katajanokanlaiturilla katsastamassa selkeälinjaisempaa suomalaista ja tanskalaista designia.