Kun yksi ovi sulkeutuu...

Viimeisen viikon loppuun mahtui tunteita laidasta laitaan. Muutama kyynelkin vierähti poskelle viimeisenä työpäivänä, sen verran upeiden ihmisten kansssa siellä on ollut tekemisissä tämän 2,5 vuotta.

Joulumieli ei tosiaan ole tänä vuonna oikein tavoittanut, kun on ollut sen verran muuta ajateltavaa. Muuttotavaroista on ollut enempi ja vähempi harmia ja selvittelyä Suomenkin suuntaan, vaikka tämän kuvitteli olevan Norjaan muuttoa helpompaa. Katsotaan löytävätkö Kokkolaan ensimmäisellä viikolla... Mutta ei ole kovin jouluinen maisemakaan. Oddassa sentään huipuilla näkyi lunta, Suomessa ei lainkaan. Ehkäpä joulumieli valtaa kun ehtii hieman rauhoittua kotona. Vuoden ekat piparit on nyt kuitenkin leivottu ja maisteltu. 

Blogin elinaikaan ehti kirjautua reilu 15 000 katselua... kiitos matkan seuraamisesta kaikille tutuille ja tuntemattomille, ja kiitokset ajatusten jakamisesta kanssa-norjansuomalaiset. Mahdollisesti palaillaan jonkun muun tarinan muodossa vuodenvaihteen jälkeen! 

Oikein hauskaa joulua ja onnea tulevalle vuodelle! 

Elämä 21 paketissa

 Aika pieneen mahtuu elämän sisältö. 21 pakkausta. Siinäpä muuttokuorma joka lähti täältä Oddasta kohti uusia haasteita Suomeen. Samalla varmaan viimeiset kuvat asunnosta. Eipä ihan hirveästi tullut sen kuvaamiseen panostettua, koska maisemat ovat kuitenkin niitä, mitkä täällä ovat kuvaamisen arvoisia.

Noiden muuttolaatikoiden lisäksi taitaa kuitenkin mukaan päätyä iso liuta muistoja. Ja kourallinen hyviä kontakteja.

Joulutunnelmaa

Kiirettä on pitänyt sen verran muuttoon liittyvien asioiden parissa, että ei ole kyllä yhtään ehtinyt miettiä, että joulu on jo viikon päästä!

Sunnuntaina ja maanantaina sentään ehdin joulukonsertteihin. Viime- vai toissavuotiseen tapaan ensimmänen oli Oddan kirkossa Musiklag-orkesterin ja Tyssedalkuoron yhteiskonserttina. Ja jälkimmäinen, joka sisälsi ison liudan laulajia ja kaksi kuoroa, Odda Kinossa, jossa elokuvien lisäksi tapahtuu suunnilleen kaikki mikä vaatii yhtäänkään isompaa katsomoa. Joten ehkä tästä hiljalleen ehtii rauhoittumaan jouluunkin. Tosin olen yrittänyt bookata itselleni nyt aikalailla ohjelmaa tälle viimeiselle viikolle, jotta ei tarvitsisi istua tyhjän panttina puolityhjässä asunnossa.

Luminen Kalvanes

Vielä yksi kuva ehtii kymmenen joukkoon. Joskin kymmenen taisi kutistua kolmeksi, mikäli tulevan työn puitteissa ei työmatkoja osu näiden 10 kuukauden joukkoon. 

Maisema on tosiaan kolmenkin kuukauden aikana vaihtunut melkolailla. Syksyisen vihreiden (lue: harmaiden) sävyjen kautta ruskaan ja nyt lumiseen Oddaan. Ehkä hyvä, että kuvaa ei tullut otettua "silloin kun piti" eli kuun vaihteessa. Vaan vasta nyt sunnuntaina kun kaupunki oli saanut lumipeitteen.

Hassua miten tätä paikkaa, ja etenkin ihmisiä kohtaan on ehtinytkin syntyä aikamoinen tunneside. Olen tainnut olla jo kyynelet silmissä pariin otteeseen - työkavereiden kanssa. Ensin kertoessani muuttavani täältä, ja nyt toistamiseen julebordia viettäessä. Oddaa voi kuvailla vaan yhdellä sanalla "spesiell", jolla on toki monta merkitystä.

Smalahove

Tämän hetken postaukset tuntuvat liittyvän vain illallisiin. Perjantaina vietettiin Julebordia työporukan kanssa Smelt Cafessa jälleen tapaspöydän kera. Todelliset pippalot kehkeytyikin, kun alkaa itsellä päivät käymään vähiin.

Lauantaina Steinar tarjoili paikallista perinneruokaa Smalahove:a. Nimensä mukaan kyseessä on lampaan pää, Länsi-Norjan "perinneherkku" jota syödään etenkin marraskuussa. Voss taitaa olla Smalahoven pääkaupunki, josta löytyy mm. oma tehdas tämän valmistamiseen. Ennen varsinasta aterian valmistusta, eli keittämistä on pää käsitelty ja savustettu. 

Koska kyseisestä ruoasta on puhuttu siitä asti kun tänne muutin, olihan sitä kokeiltava. Asennoituminen, että kyseessähän on vaan lihaa jota muutenkin syö, auttoi aika hyvin. Yleensähän esteettiset asiat vaikuttaa helposti siihen miten ihminen suhtautuu ruokaan ja makuihin. Toisaalta mulle ja Agnesille tuli vaan puolikas satsi syötäväksi kun syöjiä oli useampi kuin päitä. Ja kyllä tosiasiassa se maistuikin vaan savustetulle lampaanlihalle. Eri osat oli toki koostumukseltaan toisistaan eroavia.

Tällä viikolla täällä on ollut aikamoiset myrskykelit, jotka ovat tainneet saavuttaa Suomenkin. Viime yönä heräilin useaan otteeseen aura-autojen hurisetellessa kodin ohi. Maisema vaihtui valkoiseksi ihan hujauksessa. Mutta saa mikä pätee täällä Länsi-Norjassa sateen määrään, näkyy myös lumessa. Viimevuonnahan ensilunta satoi samantien Oddan keskustaan melkein puoli metriä.

Sunnuntai-illallinen

Viime sunnuntaina istuttiin iltaa vaiheeksi mun luona. Siitä onkin aikaa, kun ollaan täällä oltu.  Nyt kuun vaihduttua oli kuitenkin oiva tilaisuus startata vaihtoehtoinen glögikausi.

Olin jo syksyllä mittaan miettinyt, että olisi kiva tehdä jotain lammasta, koska sitä täällä on syksyisin todella paljon tarjolla. Toisaalta lampaan hauduttamiseen menee sen verran aikaa, että mieluummin hoitaa asian kerralla useammallekin ihmiselle. Resepti mukaili tällä kertaa enemmän tai vähemmän netistä löytyneitä lammastaginen ohjeita.

Pataan upposi kutakuinkin pari kiloa fårikål-lampaanlihaa (tästä pois luut, erinäiset rasvat ja kalvot). Ruskistettua pinnat öljyssä ja kanelin, kurkuman, inkiväärin ja korianterin kera peittyivät lihat punaviiniin ja edelliskerran lammaslihaliemeen. Seuraksi vielä muutama kanelitanko, valkosipulinkynsi ja uuniin.

Pataa on hyvä sekoitella välillä, jotta lihat eivät pinnalta kuivu. Se, mikä tuli jälkikäteen mieleen oli, että vuoan (koska taginea en omista) olisi voinut vaikka peittää foliolla. Vajaan parin tunnin paiston jälkeen kannattaa katsella miten lampaat voivat, ja noin puoli tuntia ennen tarjoilua lisätä sekaan muutama ruokalusikallinen hunajaa, pussillinen kuivattuja luumuja ja kourallinen manteleita. Koristukseksi voi vaikkapa silputa persiljaa ja ripotella seesamin siemeniä.

Valitettavasti kuvaaja unohti ruoan valmistuttua kameran olemassaolon, joten mielikuvia vain ruskeasta lammaspadasta persiljakoristeineen.. Muu menu näkyykin yllä. Lukuunottamatta Matteksen tuomaa kakkosjälkkäriä, paikallista mannapuurojälkiruokaa Vetlagraut/-grøtiä.

Satasia jälleen

Koko viikon on myrskynnyt, mutta varsinaista talvea ei kyllä voi sanoa tulleen. Syyskeleissä elellään, vaikka joulukuu alkoi. Tänä vuonna tosin ilman joulukalenteria, sillä ainoat mitä kaupoista löytyi oli suklaakalentereita...

Tänäkin viikonloppuna on vietetty Oddan 100-vuotisjuhlavuotta, tällä kertaa elokuvan merkeissä. Kävelty punaista mattoa pitkin niin elokuvateatteriin kuin lauantaina kampaamoonkin. Kätelty pormestaria. Joten kaikenmoista tässä vielä ehtii.

Toinen myrskyilevä seikka elämässä koskeekin jo joidenkin korviin kantautunutta asiaa, eli muuttoa. Päivät Oddassa käyvät vähiin, samoin blogin elämä aloittaa viimeisen kuukautensa. Katsellaan tarvitseeko Suomeen paluun jälkeen jonkinlaista kanavaa kommunikoitiin ja itsensä ilmaisuun. Tällä hetkellä blogikirjoittelun aktiivisuus on ollut sen verran hiipunutta, että voi olla ettei uutta synny. Mutta mistäs sitä tietää uusien kuvioiden myötä...

Jotain muuta kuin etikkapunajuuria

Olivier palaili Oddaan nyt vuodeksi eteenpäin. Ilmeisesti kuukausi New Caledonian surffirannoilla oli riittämiin, ja Skandinaaviset maisemat kiehtoivat. Toivottavasti viihtyy täällä sateen ja sumun keskellä :)

Perjantaina istuttiin iltaa Steinarin luona. Jälleen vohveleiden kera.. norjalaisista kun niitä voi syödä aamupalaksi, lounaaksi ja illanistujaisissa :) Lauantaina luvassa oli vähän eksoottisempaa ruokaa kun Olivier kutsui luokseen illalliselle ja lupasin tehdä jotain jälkkäriä. Pääruokana oli inkiväärillä maustettuja katkarapuja ja karmellisoituja chicken wingsejä, kookosriisin kera.

Pari punajuurta jääkaapista päätyi viikonlopun keittolounaaksi Avec Sofien inspiroimana, mutta pari sai luvan osallistua illan tarjoiluihin. Täydellinen kokeilujuttu tästä punajuuri-suklaakakusta tuli, mutta kyllä ihan ok vaikka porkkana onkin se täydellinen juures kakkuun! Vähän ehkä enempi makeutta olisi pohja kaivannut, mutta ihan hyvin teki kauppansa.

Kakkupohja muistutti omassa tekeleessä kyllä enemmän mutakakkua, ainakin korkeuden suhteen. Alkuperäinen ohje on kyllä 17 cm vuoalle, joten olisi ehkä pitänyt tehdä puolitoistakertaisena. Alunperinkään en kyllä suunnitellut laittavani mitään täytekerrosta kakkuun, mutta en ehkä noin ohutta pohjaa olisi lähtenyt leikkelemäänkään. Päälliseen meni tällä kertaa kaapista 70 % suklaata raaka-kaakaojauheen ja kookosöljyn sijaan.

Kun päivät käyvät lyhyiksi

Niin monesta blogista saa lueskella, kuinka kuvien ottaminen hankaloituu kun päivänvaloa ei kotiin tultua tahdo riittää. Vaikka omat kuvat ovat usein ennemminkin ulkoa kuin sisältä, kyllä se kameran käytön aktiivisuuteen vaikuttaa.

Tällä kertaa tosin jotain ihan muuta verrattuna edellisiin aurinkoisen sunnuntaivaelluksen kuviin.

Aika upeasti heijastuvat valot näin peilikirkkaalla kelillä. Harmi, että maanantina salilla käytyä ei jaksanut raahutua enää ulos. Silloin olisi ollut tähtikirkas taivas, jota vasten olisivat lumihuiput näyttäneet aika upeilta (jos vielä osaisi valottaa täydellisesti...). Kiitos jalustan, tuli näistä kuvista sentään jokseenkin parempia kuin viime vuodenvaihteen ulkokuvailuista. Lumipeite laskeutui maanantain ja tiistain välisenä yönä muuten aikalailla alemmaksi, pikkuisen lunta näkyi jopa keskustan nurmikoilla. 

Raundalsvatnet

Sunnuntaina aamuisen usvan valuttua vuorenrinteitä ylös-alas, avautui maisema hieman ja auringosta oli nautittava pienen vaelluksen siivittämänä. Tosin muutamaan kertaan oli epäilys, väistyvätkö pilvet vaiko eivät. Onneksi aina välillä sumupeite roikkuu vain rinteiden puolessa välin, ja tällä kertaa onnistuttiin ajamaan autolla sen yläpuolelle.

Suuntana oli vuonon varrella Oddan kunnanrajalla sijaitseva Raundalsvatnet. Samainen reissu tuli tehtyä jo kesällä. Silloin päästiin ihan perille saakka.. tällä kertaa todettiin jonkin aikaa lumilänttien keskellä tarvottua, että jyrkkiä kohtia ei ole mitään järkeä yrittää henkensä uhalla edetä. Joten matka jäi puoleen väliin. Päästiin kuitenkin nauttimaan startatessa auringosta, ja matkan varrella upeista maisemista.

Syksyn väreissä

Tänään sai raaputella ensimmäistä kertaa ikkunoita ennen töihin lähtöä. Myös autonovi sanoi, että on tullut talvi. Onneksi apukuskin kautta pääsi sisään.

Nämä kuvat ovat kyllä vielä viime kuun puolelta, kun löytyivät kännykältä kuvia siirtäessä. Kyllä täällä vielä vähän syksyn merkkejä on jäljellä, mutta lunta löytyy jo aika paljon alempaa rinteiltä kun viikko-pari sitten. Voi olla että tämän sunnuntain vaellus oi tosiaan syksyn viimeinen. Tulevana viikonloppuna suuntana on Suomi ja sitten eletäänkin jo marraskuun loppua...

Viimeisiä vaelluksia

Lumipeite tosiaan on saavuttanut jo huiput, mutta hieman matalammalla vaeltaminen ilman lumivarusteita onnistuu vielä. Viime sunnuntaina kivuttiin Agnesin ja Matteuksen kanssa noin 300 korkeusmetriä Fossetenille, josta sieltäkin löytyy muutaman norjalaisen mökki. Ja lammashissi.

Ruskan värit näkyvät maastossa edelleen. Vaikka lehtipuut alkavat aika alastomia olla. Aika onnekkaita oltiin ajoituksen kanssa, kun sateisesta viikonlopusta löytyi tuo parin tunnin sateeton hetki. Alkuviikosta aurinkokin pilkahtelil täällä hetkittäin, mutta vain sinä aikana, kun itse istui konttorissa.

Valkeita huippuja

Ihan päivälleen ei mennä samoissa hetkissä kuvien ottamisen suhteen. Mutta kuun ensimmäisenä viikonloppuna tarttui taas Kalvanes filmille.

Viime viikon aikana tuli myös pysyvä "ensilumi". Lumirajan sanottiin torstaina radiossa olevan 900 metrissä. Mutta kyllä perjantain sateet näköjään tiputtivat sen tuonne 800 m alapuolelle Tokheimslian maastot tuntien. Tänä vuonna ollaan kuitenkin kahta aiempaa jäjessä. Katselin tuossa että ensimmääisen 900 m lumirajajutun kaksi vuotta sitten olin kirjoittanut lokakuun puolessavälin. Ja viime vuonna 700 m tuli mittariin jo syyskuun loppupuolella!

Big City Life

Bergenissä koulutuksen lisäksi oli positiivista, että pääsi vähän henkimään kaupunkielämää. Vaikka mitään suurempia ostoksia ei tullut tehtyä, niin oli ihan kiva kierrellä hetki ostoskeskuksia. Käydä ravintolassa syömässä. Ja katsella kaupungin menoa, vaikka kovin vilkasta se ei noin sateisena tiistai-iltana ollutkaan.

Bergenistä löytyy myös ehkä enemmän omaan makuun meneviä sisustuskauppoja. Oikeasti selkeälinjaista tanskalaistyylistä designia. Tuohon Byggenillä sijaitsevaan Tingiin tuli tosin tutustuttua edellisellä reissulla, mutta tällä kertaa tarttui näyteikkuna kuviin.

Karkki vai karkki?

Ajatus kirjoitta Halloweenista nousi pinnalle kun bongasin tuon lehti-ilmoitustekstin oddalastuttuni kautta Facebookissa. Lopulta siihen liittyen ei oikeastaan kertynyt minkäänmoista kuvamaterialia. 

Halloween tuntuu täällä Norjassa näkyvän pikkuisen enemmän kuin Suomessa. Voi tosin olla että tässä parin vuoden aikana se on sielläkin noussut enemmän ja enemmän esiin. Onko näin? Kepposia ei täälläkään taideta juuri harrastaa, mutta lienee taas yksi 'hyvä' syy ostaa karkkia. Norjalaiset kun tuntuvat olevan aikamoisia sokerihiiriä.

Karkin lisäksi halloween tuntuu olevan krääsäkaupan boostaus lokakuulle. Tosin näemmä noin viikkoa-paria ennen halloweeniä onkin jo erinomainen aika aloitta joulutarvikkeiden myynti... Oikeesti, onko se aina ollut näin ajoissa?! Ensimmäiset piparitkin löysivät jo tiensä työpaikan lounaspöytään.

Botskilla Bergeniin

 

Haugesundiin mennessä mutkia oli matkassa ihan konkreettisesti. Muutama konkreettinen mutka mahtui toki tielle suunnatessa Teknan projektinhalllinta-kurssille Bergeniin. Mutta enemmän oli niitä kuvainnollisia "mutkia matkassa".

Tiistaiaamuna bussin Oddasta Rosendaliin, josta on pikalaivayhteys Bergeniin, piti startata klo 5:50. Bussia ei kuitenkaan kuulunut, mutta onneksi paikalla oli muutakin porukkaa. Eräs nainen sitten alkoi kertoilemaan, että bussi on joskus ennenkin jättänyt tulematta.. vissiin vähän kuskista riippuen. Vaikka tuo pitäisi olla nimenomaan yhteys Oddasta (ei mistään pidemmältä) tuohon laivaan, joka kulkee siis myös Fleslandin lentokentän kautta.

No, otimme sitten erään bussia odotelleen miehen auton allemme ja huristeltiin Rosendaliin, jossa ehdittiin vielä hyvin laivan kyytiin. Laivan henkilökunta osasi sitten kertoa, että bussista oli soiteltu, että ovat 12 min myöhässä aikataulusta. Vaihtoaika kun on 5 min ja me lähdettiin 10 min aikataulun jälkeen, niin aikamoista ylinopeutta on bussikin tainnut mennä. Tosin ehkä se onnistuu jos ei ole ketään kyydissä, eikä tarvitse siten myöskään pysähdellä :)

Jossei siis henkilöautoliikenne ihan yksinkertaista näillä Vestlandin teillä ole, niin eipä ole kovasti kehumista julkisen liikenteen aikatalujen pitävyydessäkään! Sitten on tietysti vielä kaikenmoiset luonnonmullistukset, kuten maanvyöryt ja ylitulvivat vesiputoukset, jotka saattavat katkaista teitä ja omalta osaltaan vaikuttaa aikatauluihin. Mutta olisi ihan kiva, jos bussikuskit edes pitäisivät omasta työaikataulusta kiinni :) Niin.. miksiköhän mulle ennen tänne muuttoa sanottiin, että oman auton hankinta on kutakuinkin välttämättömyys.

Mutkien kautta Haugesundiin

Jotta lupaus ei jää vaan lupaukseksi, niin tässäpä toinen tälle viikolle :)

Viime lauantaina matkattiin Haugesundiin ostoksille.. tai no, itse olin pikemminkin seuraneitinä kun Mikan suunnitelma oli käydä Bauhausissa ym. naisten ykköskohteissa. Toki vähän ehdittiin kierrellä muitakin liikkeitä Amandan kauppakeskuksessa, jossa oli jotkut hintakarnevaalit. Ei tosin mitään hullareiden tyylistä tungosta todellakaan.

Haugesundissa löytyy kylllä ihan erilaista rakennuskantaa kuin täällä Oddassa. Kaupunki on todellinen norjalainen merenrantakaupunki valkoisine puutaloineen. Keskustassa ei kyllä käyty tällä erää kun pikapyörähdyksellä kahvilla. Sen sijaan kerrankin kun istui auton kyydissä eikä ratissa, sai ikuistettua muutaman mutkan. Täällä tosiaan pelkääjän paikka saa nimensä mukaisen merkityksen. Ratissa vuorenrinteet ja tien kantit tuntuvat olevan aika paljon kauempana.

Tuo reitti Oddan ja Haugesundin välillä on kyllä aika ihana. Maisema vaihtuu Oddan vuorien ympäröimästä maisemasta, välin "englantilaisnummien" kautta merelliseen, tuulisena ja kivisenä avautuvaan maisemaan. Paluumatkan aikana esiin kaivettu kamera ei kerro kaikkea, eikä toki ihan oikeassa järjestyksessäkään...

Syksyn sävyjä

Se, että blogi ei ole päivittynyt ei johdu yhtään sen ihmeellisemmästä syystä kuin laiskuudesta. Kovin kummallisia ei toki Oddasa viime aikoina ole tapahtunut, joten ei sitten ole inspiroinut sen liiemmin kirjoitella :) Lisäksi olen ollut hirmu laiska kantamaan kameraa mukana. Siksipä kuvien määrä ja laatu onkin mitä on... onneksi Norjn luonto antaa vähän anteeksi.

Tiedän, että olisi kiva kun blogi päivittyisi edes sen pari kertaa viikossa. Monet teistä Suomessa kuitenkin seuraa elämää tätä kautta. Ja kyllähän sitä itsekin lukemiensa blogien osalta seuraa aktiivisesti, että milloin uusia bloggauksia ilmestyy. Koitetaan siis saada joku ryhtiliike aikaan tämän suhteen.

Vaikka tekstit eivät olekaan päivittyneet, kyllä täällä blogin puolella tulee päivittäin vierailtua. Olenkin huomannut että katsojien puolelle on tullut uusia osoitteita ja säännöllisempiä vierailuita jopa uusista maista. Olisikin hirmu kiva tietää, ketä nämä uudet seuraajat ovat?! Laittakaa toki kommenttia halutessanne :)