Raundalsvatnet

Sunnuntaina aamuisen usvan valuttua vuorenrinteitä ylös-alas, avautui maisema hieman ja auringosta oli nautittava pienen vaelluksen siivittämänä. Tosin muutamaan kertaan oli epäilys, väistyvätkö pilvet vaiko eivät. Onneksi aina välillä sumupeite roikkuu vain rinteiden puolessa välin, ja tällä kertaa onnistuttiin ajamaan autolla sen yläpuolelle.

Suuntana oli vuonon varrella Oddan kunnanrajalla sijaitseva Raundalsvatnet. Samainen reissu tuli tehtyä jo kesällä. Silloin päästiin ihan perille saakka.. tällä kertaa todettiin jonkin aikaa lumilänttien keskellä tarvottua, että jyrkkiä kohtia ei ole mitään järkeä yrittää henkensä uhalla edetä. Joten matka jäi puoleen väliin. Päästiin kuitenkin nauttimaan startatessa auringosta, ja matkan varrella upeista maisemista.

Syksyn väreissä

Tänään sai raaputella ensimmäistä kertaa ikkunoita ennen töihin lähtöä. Myös autonovi sanoi, että on tullut talvi. Onneksi apukuskin kautta pääsi sisään.

Nämä kuvat ovat kyllä vielä viime kuun puolelta, kun löytyivät kännykältä kuvia siirtäessä. Kyllä täällä vielä vähän syksyn merkkejä on jäljellä, mutta lunta löytyy jo aika paljon alempaa rinteiltä kun viikko-pari sitten. Voi olla että tämän sunnuntain vaellus oi tosiaan syksyn viimeinen. Tulevana viikonloppuna suuntana on Suomi ja sitten eletäänkin jo marraskuun loppua...

Syksyn sävyjä

Se, että blogi ei ole päivittynyt ei johdu yhtään sen ihmeellisemmästä syystä kuin laiskuudesta. Kovin kummallisia ei toki Oddasa viime aikoina ole tapahtunut, joten ei sitten ole inspiroinut sen liiemmin kirjoitella :) Lisäksi olen ollut hirmu laiska kantamaan kameraa mukana. Siksipä kuvien määrä ja laatu onkin mitä on... onneksi Norjn luonto antaa vähän anteeksi.

Tiedän, että olisi kiva kun blogi päivittyisi edes sen pari kertaa viikossa. Monet teistä Suomessa kuitenkin seuraa elämää tätä kautta. Ja kyllähän sitä itsekin lukemiensa blogien osalta seuraa aktiivisesti, että milloin uusia bloggauksia ilmestyy. Koitetaan siis saada joku ryhtiliike aikaan tämän suhteen.

Vaikka tekstit eivät olekaan päivittyneet, kyllä täällä blogin puolella tulee päivittäin vierailtua. Olenkin huomannut että katsojien puolelle on tullut uusia osoitteita ja säännöllisempiä vierailuita jopa uusista maista. Olisikin hirmu kiva tietää, ketä nämä uudet seuraajat ovat?! Laittakaa toki kommenttia halutessanne :) 

Äitiinsä tullut

Viimeaikojen ulkoilut on olleet tavallista kevyempiä. Ei huippujen valloituksia muutamaan viikkoon, vaan eilenkin suunnattiin poimimaan sieniä Agnesin kanssa. Ja katselemaan Oddaa yläilmoista lounasta nauttien. Taitaa olla tyttö sittenkin äitiinsä tullut (samanmoisen sieni-intoilu-sähköpostin sain nimittäin tässä pari viikkoa takaperin), tai ainakin hyväksi herkkutatinmetsästäjäksi kasvatettu. 

Norjalaiset (oddalaiset) eivät taida noin yleisesti olla kovin sienitietoista kansaa, sillä aivan tästä Oddan keskustan kupeesta Eidesnutenille kulkevan polun varressa oli iso liuta herkkutatteja. Pienempiä ja isompia, mutta korkeintaan matojen vierailemia, ei yhdenkään sieniveitsen. Ainoa paikka mihin oli kajottu oli se, mistä sitten löytyi pari pienenpientä kantarellia.

Multeplukking?

Sunnuntaina tehtiin pieni päiväretki Espelandiin Agnesin, Matteuksen, Olivierin ja Elenin kanssa. Oikeastaan siksi, että Elen (edellisvuoden turnuslääkäreitä), joka oli täällä vierailulla ajatteli siellä olevan sopivia lakkasoita. Lakkoja tosin matkalta taisi kertyä kaiken kaikkiaan alle puoli desilitraa.

Sen sijaan sieniä, kantarelleja ja tatteja lähinnä löytyi ihan kohtalainen määrä. Samoin mustikoita. Ei nyt ehkä ihan poimurilla poimittavaksi asti, ainakaan kaikin paikoin. Mutta sen verran, että noin aurinkoisessa säässä niitä keräiltiin useampaan otteeseen pysähdellessä polun läheltä.

Kaiken lisäksi parikymmenasteinen keli ja upea uimapaikka sai kastautumaan ensimmäistä kertaa Norjassa luonnon vesiin. Kyllä se varmaan reilusti yli kymmenasteista oli, mutta pientä pulahdusta tuonne luonnon "poreammeeseen" ei nyt ihan uimiseksi kuitenkaan voi laskea.

Viime viikonlopun firmarastit

Kirjoittaminen näyttää laahaavan viikon jälkessä ihan säännöstään. Nämäkin maisemat on viimelauantaiselta firmarasteilulta Tokheimslialle. Tokheimsnuten tuli valloitettu jo viime vuonna, joten huipun ollessa aamulla vielä sumupilvien peitossa, päätin kiivetä tuonne reilu 800 metriin ja käydä kirjaamassa työpaikan vaellusrastit.

Aika hyvin sitä on alkanut tottua jo rinteiden kipuamiseen, koska viime vuoden ajatusten perusteella on puhti ollut vähissä ennen tuolle mökille pääsyä. Nyt se tuli aika yhdessä hujauksessa ensimmäisen 500 metrissä olleen rastilaatikon jälkeen. Olisi voinut jatkaa huipullekin, jos olisi sattunut vähän enempi evästä mukaan, sillä tuonne päästyä oli sumupeitekin hälventynyt. Mutta sopiva lauantaiulkoilu tuosta kuitenkin tuli.

Aivan mahtavaa kyllä, että tahtoessaan voi vaan astua ovesta ulos (tai pyöräillä pari kilsaa) ja päästä tällaisiin maisemiin. Ei paljon tarvitse kysellä onko liikkuminen kivaa silloin kun säät suosii.

Lilletopp aurinkoisena lauantaina

Blogikirjoitusten kanssa on kyllä ollut luvattoman laiska olo. Siksipä viime viikonlopun pikkureippailun kuvat olivat vielä tänäkin lauantaina siirtämättä koneelle. 

Lilletopp on tosiaan hyvin kevyt reippailu, vain parinkymmenen minuutin kipuaminen Tyssedalissa vanhan Tysso-voimalaitoksen alueelle. Mutta palkintona aurinkoisella kelillä on hyvät näkymät niin Tyssedalin ylle kuin melkein Oddaankin asti. 

Kovin pitkälle lenkille ei olisikaan ollut aikaa, sillä kerrankin viikonloppuun riitti ohjelmaa. Perjantaina biljardia Vertshusetissa, lauantaina ennen Lilletoppia lounas Mikan kanssa Smelt Cafessa (ei oltukaan nähty sitten mun lomille lähdön, joten oli ihan kiva höpötellä kuulumisia suomeksi, ja Suomesta). Niin, ja Lilletoppilta kotiuduttua suunnattiin illemmalla vielä Ingan luokse grillailemaan ja istumaan iltaa. Ja pariksi tunniksi täyteen ahdettuun Vertshusetiin... opiskelijat kun palaavat kotiseuduilta opintojen pariin, niin tottakai pikkupaikkakuntalaiset tulevat tapaamaan toisiaan viimeisinä viikonloppuina.

Morellfestivalen

Viikonloppuna heräsi Lofthusin pikkukylä Ullensvangissa vuonon länsirannalla eloon Morellfestivalenin myötä. Väkimäärä varmasti tuplaantui tai triplaantui tapahtumien aikana. 

Päivällä ohjelmassa oli kirsikankivien sylkemisen Norjan mestaruuskilpailut, huutokauppa ym. ohjelmaa. Me lääkäri-/fysioterapeuttiseurueen kanssa keräännyttiin kuitenkin ensin Elenin ja Adrianin luokse Tyssedaliin, mistä he keväällä ostivat talon. Aikamoinen urakka kahden nuoren kunnostaa nelikerroksinen talo! Mutta aikalailla kaksi kerrosta oli jo uudet pinnat saanut. Ja mikä määrä tilaa.. tiedä sitten onko paljonkin jälkikasvua odotettavissa :)

Illemmalla siirryttiin mekin Lofthusiin, kun luvassa oli musiikkia ja tanssia parin bändin säestyksellä. Tarjolla oli kirsikoita, kuinka yllättävää! Tosin ensin tosi niukasti, kunnes pimeän tultua niitä kanneltiin ihmisille laatikkokaupalla syötäväksi. Sekä kuulua Hardangerin omenasiideriä ja paikallisen pikkupanimon/baarin Expedisjonenin omia oluita. Ainakin Raud Harding oli kovasti näin ei perus-lagerista niin välittävän mieleen!

Via Ferrata

Vihdoin tuli koettua Tyssedalin Via Ferrata, jossa kiipeillään vesivoimalaitoksen putkien kyljessä niin eräänlaisia portaita/tikapuita pitkin kun myös vuorenrinteeseen liitetyillä teräsaskelmilla. Aikanaan Young Professionals -ohjelmassa kuvittelin jo Oddan osuudessa tänne pääseväni, mutta samana ajankohtana se olikin varattu toiselle ryhmälle. Eilen sen sijaan  TV-ryhmä halusi kuvata kiipeilyä johonkin Tina Nordströmin "norjalaista lähiruokaa" -ohjelman väliklippeihin, joten Agnes haali meistä sopivan porukan tätä varten.

Aikamoinen kokemus, joka ei välttämättä pahiten korkeanpaikankammoisille sovi. Pieni jännitys kyllä teki vaan asiasta hauskempaa. Agnes, joka on melko monta reissua ohjannut, totesi, että melkein joka kerta mukana on yksi, joka jättää reissun kesken alkuvaiheen kokeiluosuuden jälkeen. Meidän 8 hengen porukasta kaikki kyllä selvisivät oikein hyvin läpi. 

Sumuinen sää ei maisemien katselun puolesta oikein suosinut, mutta hauska kokemus kyllä kaikkiaan! Ehkä lisää kuvia reissusta ja varsinaisista hetkistä rinteillä ilmestyy kunhan porukan kuvat pääsevät jakoon. Tässä kuitenkin muutama omaan kameraan tallentunut, josko niistä jotain ajatusta reissusta saa :)

Kevään kukkia

Vihdoin parilla päiväkävelyllä on kukkivia puitakin alkanut tupsahdella eteen. Ja kerrankin kelit ovat suosineet Oddaa. Harmi vain, että viime viikonlopun kevätintoilujen (lue: liian pitkään kevyissä vaatteissa ulkosalla kun tuntui lämpimältä) ja juhlinnan peruina on pienin flunssa koittanut rajoittaa liikkumista. Mutta eiköhän se tästä, juoksulenkeille sitten taas kun kävelylenkit ei tunnu raskailta.

Fjellgjeita

Edellisen postauksen kuva vähän valehtelee kevään kulkua, koska on viime kesältä. Tosin samoilta kulmilta kun nyt on lenkkeilty. Postilaatikoiden bongailu on sen sijaan jälleen alkanut. Ei nämä maisemat yhtään huonommat ole, vaikka vähän keltaisempi ympäristö vielä onkin. Pikkuhiljaa alkavat puiden silmut avautua, joten ehkäpä tässä 17. main ja helluntaiviikonlopun aikana aletaan olla oikeasti kevään korvilla. Ainakin vielä säätiedote näytti lauantaille yli 20 C lämpötiloja (jopa tänne!). 

Työkaverini, jonka perheellä on vuonon varrella omenatila totesi, että omppupuiden kukintaa saataneen odottaa vielä 14 vuorokautta Ehkä sen jälkeen pitää tehdä reissu kuuluisille Hardangerin kukkiville vuononrannoille.

Tasamaalla

Pidennetty pääsiäisloma yhdistettynä "työreissuun" antoi mahdollisuuden niin Suomen kuin Lontoon visiitillekin.

 

Mitäpä sitä muuta aurinkoisena kevättalven päivänä, kuin järvenjäälle hiihtämään. Aika paljon tasaisempaa täällä, kuin nykyisissä Oddan kotimaastoissa. Tekee lykkimisestä aikalailla helpompaa, vaikka alla olikin lainasukset kulki meno yllättävänkin hyvin, vaikka lähivuosina useinmiten on tullut hiihdettyä luitellen perinteisen sijaan.

Viikonlopun kuulumisia

Perjantai-iltana suunnattiin 10 hengen voimin Lofthusiin vuonon itärannalle. Ihan vaan, koska siellä sattui olemaan pubivisa. En usko, että juuri muussa ympäristössä ihmiset noin vaan päättäisivät lähteä ajamaan ihan yhden pubivisan takia puolen tunnin päähän, mutta eipä täällä omalla paikkakunnallakaan sen ihmeempää tarjontaa ollut luvassa.

Jotkut olivat bonganneet, että Expedisjonenissa visa järjestettään joka kuun ensimmäinen perjantai, joten nyt oli sopiva väli käydä paikanpäällä. Itse en kyllä etukäteen ollut kovinkaan kiinnostunut norjankielisestä visailusta, mutta eipä sen parempaakaan tekemistä perjantaille ollut :)

Loppujen lopuksi, kuten usein käy, suunnittelemattomat illat on hauskimpia ja vaikka Lofthusista ajettiinkin melko pian kisailun loputtua Oddaan (väsynyt kuski) jatkui puolella porukasta ilta yllättävänkin pitkään.

Muutoin viikonloppu sujui kyllä kovin rauhallisissa merkeissä kotoillessa ja urheillessa. Jännä miten pienistä jutuista voi löytää kauniita vivahteita, kun sattuu katsomaan. Kahvin pinta sai ihanan kimalluksen lauantain auringossa.

Maitokahvin väri on muuten aika jännä juttu. Jos jotain asiaa kuvailee maitokahvin väriseksi, on ihmisillä aika erilaisia mielipiteitä siitä sävystä.

Harkitsin muuten jo, että kaivaisinko viime vuoden Olivian mukana tulleen joululehden jo esiin (vaikka en edes ole sen enempi jouluhypettelijä). Mutta eiköhän se saa vielä pari viikkoa odotella, ja katsotaan sitten jos alkaisi tarkistella ideoita...

On se syksy Oddassakin

Viime viikko oli melko hektinen neljän kuoropäivän muodossa, joten nyt näitä postauksia tippuu muutama putkeen. Tosin tämän viikon loppu menee työmatkan merkeissä Kokkolassa, sekä visiitillä Hämeenlinnassa.

Oddassa vietettiin viime viikolla Literatursymposiumia, ja tapahtumaan sisältyi kuoron esiintyminen avajaisissa yhden biisin verran. Lisäksi lauantaina oli konsertti samaisen Poing-yhtyeen kanssa kuin keväällä Borealis-nykymusiikkifestivaaleilla. Yllättävästi vaan keskiviikon yhden biisin keikkakin vei yli tunnin lämmittelyineen ja keikkojen lisäksi oli toki normaalit harjoitukset ja perjantaina läpikäynti bändin kanssa. Mutta ai että miten tuollaisista esiintymisistä tulee niin uutta puhtia peliin. Jotenkin perustreeneihin lähteminen tuntuu aina välillä olevan niin työn ja tuskan takana. Mutta nyt syksy jatkuu jouluohjelmistojen parissa.

Sunnuntain reippailu kameran kanssa sai myös tallentumaan muutaman syksykuvan Oddasta. Jotenkin syksy on ollut vähän huomaamaton. Johtuuko siitä, että ruoho vihertää joka paikassa ja ruusuistutukset kukoistavat edelleen?!

Mennellä viikolla on yllättäin tuntunut, että lehdet ovat melkein tippuneet puista ja kylmät ilmat saavuttaneet. Torstaina meillä oli tuolla vuorilla yhden työporukan kanssa illanvietto ja siellä kyllä huomasi kuinka auringon laskettua vuorten taa tuli tosi nopeasti kylmä!

Onneksi aurinko jaksaa vähän paistella, joten iloisempi viettää kirpeitä syyspäiviäkin kuin perinteisessä vesisateessa. Ainakin itse mieluummin puen vähän enemmän päälle kuin kärvistelen muutaman asteen lämpimämmässä vesisateessa.

Harmaata arkea

Koko loppuviikon Suomesta palattua on ollut kyllä jokseenkin väsynyt olo. Ja vähän sellainen, että olisi tulossa kipeäksi. Onneksi kuumemittarista oli patteri lopussa.. Eilisen illan sää kyllä hyvin kuvaa fiiliksiä. Toisaalta - paluu Oddan arkeen.

Ei kuitenkaan näemmä riittänyt, että palataan tähän normaali-ilmastoon tällä seudulla. Tänään näytti jopa, että takatalvi iskee. Haluan takas Suomen vappukeleihin! Vaikka kyllä täälläkin oli kuulemma ollut kevään paras viikonloppu sään puolesta. Ja onneksi takatalven tulo kesti ehkä puolisen tuntia, ja nyt tätä kirjoittaessa paistaa taas aurinko. Vaikka vähän viileää onkin.

Talven tuuletus

Sunnuntaina reippaillessa tuli huomattua, kuinka pitkällä kevät oikeastaan on. Pensasaidat alkaa olla jo lehdessä, hiirenkorvien viherryksen sijaan. Ja niin on osa puistakin.

Kukkapenkit kukkii ainakin narsisseja, tulppaaneita ja muita kevään ensimmäisiä kukkia. Tällaisia keltaisia kukkapensaita täällä myös näkyy. Osaako joku sanoa mikä pensas tää on?

Kropan ja mielen ulkoilutuuletuksen lisäksi kyytiä saivat pesukoneessa talvitakit, hanskat ja pipot. Myös talvineuleet näkivät nypynpoistokoneen (ihana kapistus!) ennen kesäunia. 

Sisälläkin alkaa talven hiljaisuuden jälkeen vihertää. Orkidea koittaa tehdä uutta kukkaa. Ei ihan niin montaa nuppua vielä, mutta tuntuu, että parissa viikossa kukkavarret ovat tulleet ihan humauksessa. Pääsiäisen satunnaiset oksapoiminnat ovat saaneet melkoiset lehdet nekin aikaiseksi. Tarkoitus oli ostaa viime viikolla neilikoita niiden seuraksi, mutta eihän niitä sitten löytynytkään kaupasta.