Smalahove

Tämän hetken postaukset tuntuvat liittyvän vain illallisiin. Perjantaina vietettiin Julebordia työporukan kanssa Smelt Cafessa jälleen tapaspöydän kera. Todelliset pippalot kehkeytyikin, kun alkaa itsellä päivät käymään vähiin.

Lauantaina Steinar tarjoili paikallista perinneruokaa Smalahove:a. Nimensä mukaan kyseessä on lampaan pää, Länsi-Norjan "perinneherkku" jota syödään etenkin marraskuussa. Voss taitaa olla Smalahoven pääkaupunki, josta löytyy mm. oma tehdas tämän valmistamiseen. Ennen varsinasta aterian valmistusta, eli keittämistä on pää käsitelty ja savustettu. 

Koska kyseisestä ruoasta on puhuttu siitä asti kun tänne muutin, olihan sitä kokeiltava. Asennoituminen, että kyseessähän on vaan lihaa jota muutenkin syö, auttoi aika hyvin. Yleensähän esteettiset asiat vaikuttaa helposti siihen miten ihminen suhtautuu ruokaan ja makuihin. Toisaalta mulle ja Agnesille tuli vaan puolikas satsi syötäväksi kun syöjiä oli useampi kuin päitä. Ja kyllä tosiasiassa se maistuikin vaan savustetulle lampaanlihalle. Eri osat oli toki koostumukseltaan toisistaan eroavia.

Tällä viikolla täällä on ollut aikamoiset myrskykelit, jotka ovat tainneet saavuttaa Suomenkin. Viime yönä heräilin useaan otteeseen aura-autojen hurisetellessa kodin ohi. Maisema vaihtui valkoiseksi ihan hujauksessa. Mutta saa mikä pätee täällä Länsi-Norjassa sateen määrään, näkyy myös lumessa. Viimevuonnahan ensilunta satoi samantien Oddan keskustaan melkein puoli metriä.

Sunnuntai-illallinen

Viime sunnuntaina istuttiin iltaa vaiheeksi mun luona. Siitä onkin aikaa, kun ollaan täällä oltu.  Nyt kuun vaihduttua oli kuitenkin oiva tilaisuus startata vaihtoehtoinen glögikausi.

Olin jo syksyllä mittaan miettinyt, että olisi kiva tehdä jotain lammasta, koska sitä täällä on syksyisin todella paljon tarjolla. Toisaalta lampaan hauduttamiseen menee sen verran aikaa, että mieluummin hoitaa asian kerralla useammallekin ihmiselle. Resepti mukaili tällä kertaa enemmän tai vähemmän netistä löytyneitä lammastaginen ohjeita.

Pataan upposi kutakuinkin pari kiloa fårikål-lampaanlihaa (tästä pois luut, erinäiset rasvat ja kalvot). Ruskistettua pinnat öljyssä ja kanelin, kurkuman, inkiväärin ja korianterin kera peittyivät lihat punaviiniin ja edelliskerran lammaslihaliemeen. Seuraksi vielä muutama kanelitanko, valkosipulinkynsi ja uuniin.

Pataa on hyvä sekoitella välillä, jotta lihat eivät pinnalta kuivu. Se, mikä tuli jälkikäteen mieleen oli, että vuoan (koska taginea en omista) olisi voinut vaikka peittää foliolla. Vajaan parin tunnin paiston jälkeen kannattaa katsella miten lampaat voivat, ja noin puoli tuntia ennen tarjoilua lisätä sekaan muutama ruokalusikallinen hunajaa, pussillinen kuivattuja luumuja ja kourallinen manteleita. Koristukseksi voi vaikkapa silputa persiljaa ja ripotella seesamin siemeniä.

Valitettavasti kuvaaja unohti ruoan valmistuttua kameran olemassaolon, joten mielikuvia vain ruskeasta lammaspadasta persiljakoristeineen.. Muu menu näkyykin yllä. Lukuunottamatta Matteksen tuomaa kakkosjälkkäriä, paikallista mannapuurojälkiruokaa Vetlagraut/-grøtiä.

Ruokaa ja ruotsia

Viime viikonloppunakin sain vieraita Oddaan. Ruokalista muistutti kovasti edellistä, mutta mikäs näin r-kuukausina taas simpukoita syödessä. Ja sienistä pitää nauttia silloin kun on tuoreena poimittavissa. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuollaista valkoista sienipizzaa! Jos on hyvä fiilis, niin tulee hyviä ja rapeita fiilis-pizzapohjia ilman ohjeitakin, vaikka ei olisi pitkään aikaan leiponutkaan. Ja ainakin Marialla oli erittäin hyvältä kuulostava pizzapohja-ohje, jota pitää joku kerta kaiken taiteen sääntöjen mukaan kokeilla.. joskin sellaisen lukeminen kannattaisi tehdä etukäteen, eikä vasta sitten kun tarvitsisi olla ruokaa ihan kohta (vaatii nimittäin 8h jääkaapissa seisotuksen).

Heli oli kirjoitellut norjan ja englannin yhtäläisyyksistä.. ja toisaalta eroista ruotsiin. Meidän viikonlopun aikana sen sijaan pohdittiin niin norjan ja ruotsin eroja kuin yhtäläisyyksiä suomeen, kuinkas muutenkaan kun vierailulla on kieltenopettaja-äiti :) Keittiön ruokakalenterissa ihmetystä oli herättänyt gulrot, jota tuli reseptiin.. siis mikä keltajuuri? Seuraavana päivänä Bergenin hotellilla jotain ruokaohjelmaa katsellessa se sitten selvisi äidille ja Ulpulle porkkanaksi. Olisi voinut kysyä :) Samaisen tv-ohjelman aikana heille selvisi myös tosiaan, että juksata-sana tulee myös norjasta suomen kieleen.

Itse ei enää edes oikeastaan huomaakaan, että mitkä sanat omassa kielessä on ruotsia ja mitkä norjaa. Semmoista sekamelskaa se nykyään on! Ruotsalaisten kollegoiden myötä on kuitenkin päätynyt siihen, että kumpaakin kieltä kuulee, joten kaipa molemmat pysyy yllä sen vuoksi. Plus siksi, että vieläkään en ole norjankurssille eksynyt - ja tuskin enää eksynkään. Toisinaan eteen on tullut niinkin hassuja tilanteita, että minä, joka en puhu äidinkielenä kumpaakaan olen päässyt toimimaan ruotsi-norja-tulkkina.

Mutta tuon viikonlopun kielimietinnän jälkeen mietiskelin kyllä sittemmin itsekin, että mitä yhtäläisyyksiä suomen ja norjan sanastoista oikeastaan löytyy. Sellaisia, joka kuitenkin eroaisi ruotsista. Juksaamisen lisäksi ensimmäisenä tuli ainakin mieleen lompakko (lommebok). Pohjois-Norjassa asuneen työkaverini juttujen perusteella ilmeisesti myös Finmarkin ja Lapin alueilla sanastot ovat myös jokseenkin sekoittuneita.

Keväinen päivällinen

Tuntuu, että viime aikoina on ollut hirmu vaikea keksiä mitään blogikirjoiteltavaa. Elämässä ei ole juuri tapahtunut mitään ja olen ollut koko olemiseeen aika väsähtänyt. Vaikka kevätmasennuksen pitäisi kai västyä auringon lisääntyessä. Jotenkin olen niin onnellinen käydessäni Suomessa, ja ne hetket ovat kyllä supertärkeitä. Mutta sittenkin sen jälkeen ensimmäinen viikko aina menee vähän palautellessa arkeen. Välillä kielikin on ihan solmussa. Ja jokseenkin tuntuu, että mitä enempi siellä käy, sitä vähemmän tuntuu kuuluvansa tänne. Valitettavasti.

Eilen sain kuitenkin päivällisvieraita - Agnesin, Matteuksen ja Mikan. Tarjolla oli kevään korvilla, kuinkas muutenkaan kuin parsarisottoa, lohta (koska kalatiskin valkoisten kalojen tarjonta olikin yllättäin olematonta) ja jälkkäriksi pannacottaa mansikoilla. Voi olla, että norjalaisia mansikoita joutuu ihan jonkin tovin odottelemaan, mutta kyllä nuo ulkomaiset tuoreet kyllä hyviltä maistuivat nekin ollessaan ensimmäsiä :)

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Eikä vähiten omalleni <3

Pikaruokaa

Viimehetkiä viedään tämän merellisen herkun parissa. Ainakin ranskalainen sanonta kuuluu, että simpukoita tulee syödä vain kuukausien, joissa on R, aikana.

Ennen Norjaan muuttoa en monestikaan edes ollut ajatellut laittavani simpukoita kotona. Nyt niitä on toki vähän saatavuden mukaan tullut valmisteltua perjantai-lauantai-iltojen pikaruoaksi. Täällä Oddassa tosiaan on vain yhdessä kaupassa kalatiski. Ja vaikka toisessa kaupassa simpukoita on toisinaan paketoituna (muoviin!) myynnissä, ei niitä tulisi mieleen ostaa. 

Pikaruokaahan simpukat tosiaan ovat, vaikka puhdistaminen toki saattaa muutaman minuutin enemmän aikaa vaatiakin. 

Katuja ja kojuja

Markkinatunnelmista, erikoisista myyntartikkeleista, herkkukojujen katselusta ja katumusiikista pääsi nauttimaan niin suunnattua Portobello Roadin markkinoille Notting Hillin mutkaisilta kaduilta, kuin katetussa Covent Gardeninissakin.

Nuo iloiset veikot saivat kyllä lauantain piristymään ihmistungoksen keskellä :) Toisaalta juuri tuollaisesta ihmisvilinästä nauttii kun muutoin asuu täällä keskellä... ei juuri mitään.

Ja toki reissuun mahtui se yksi pakollinen fish&chips -annoskin. Tosin toisen pubiruokailun pitkään haudutettu lapaanlapa Yorkshire puddingin kera oli oikeasti aivan mainiota! Ei ne britit nyt ihan nollia kulinaaristen elämysten tarjoajina ole sittenkään.

Tyttöjen ilta

Naistenpäivän kunniaksi olin kutsunut luokseni oddalaisia tyttökavereita... kai sitä +/- kolmikymppisiä saa tytötellä kuuluessaan itse joukkoon. Lopulta meitä erinäisten menojen vuoksi oli vain minä, Karoline ja Elen, mutta ilta sujui pienellä porukallakin oikein mukavasti herkutellen tapaksilla ja Karolinen tekemällä porkkanakakulla.

 

Tapakset on muuten yksi sellainen termi, joka ainakin omassa ja tietääkseni muidenkin suomalaisten ja norjalaisten käsityksissä eroaa jokseenkin. Vähän niin kuin tacot. Norjalaisille nimittäin kaikki cocktailpalatyylinen tarjoiltava, ja pienemmistä ruoista koostuva seisova pöytä tuntuu kulkevan nimellä tapas. Esimerkiksi viime marraskuun työporukan julebordia miehet nimittivät tapakseksi, minä ja Agnes buffèksi/seisovaksi pöydäksi. Tacot sen sijaan käsitteenä kattaa kaiken mikä kuuluu tex mexin alle, niinpä siis myös nachot, wrapit ja tortillat tuntuu olevan tacoja :)

 

 

Tyttöjen iltaan eksyi kukkasiksi itselle uusia tuttavuuksia alströmerioita - tosin kukkamuovissa luki vain blomster :) Onneksi kauppakuitti  kuitenkin auttoi. Nupulla olevat kukat eivät oikein ulkomuodostaankaan ihan kertoneet, mutta kuvittelin niiden olevan kuitenkin liljoja. Wikipedia kertoo suomenkieliseksi nimeksi inkalilja. Ja onneksi nyt viikonlopuksi muutama avautuikin. Kivaa vaihtelua perinteisille viikonlopputulppaaneille.

Tyttöjen kesken

Eilen istuttiin iltaa Agnesin kanssa ihan keskenämme. Nautittiin taboulehista, hummuksesta ja hyvästä viinistä. Höpöteltiin kuulumisia ja katseltiin Miesten vuoro -elokuva, jonka Agnes joskus sanoi halunneensa katsoa, ja joka siis lähti kotoa joululomalla lainaan.

Jälkeenpäin telkkarista katseltiin vielä pätkä Melodi Grand Prix:ta, eli Norjan Euroviisukarsintoja. Niiden perusteella maata edustamaan viisuihin  valikoitui Margaret Berger. 

Kuva lainattu.

Hyvinvointiviikonloppu

Tänä viikonloppuna on tullut lähinnä lepäiltyä ja huollettua itseä, ja vähän kotia.

Agendassa ollut perus siivoilun lisäksi jääkaapin putsaus (pakastinkin olisi kaivannut sulatusta..), meikkisiveltimen pesua, kenkien kiillotusta, kynsien lakkailua, hius- ja kasvonaamioita. Asioita, joita pitäisi koittaa viikottain tehdä, mutta tunnustan, että hyvä jos kaikki muistan hoitaa kerran kuukaudessa. Toisia useammin, toisia harvemmin.

Syömisetkin ovat olleet aika terveellisiä, vaikka mitään terveysdieettilupauksia ei tullutkaan tehtyä. Coopin -30% tarjous hedelmistä ja vihanneksista vaan sai innostumaan ostamaan jääkaapin lokerot täyteen :) ...vaikka tiistaina on taas lähtö Young Professionalsiin, tällä kertaa Tukholmaan.

Sunnuntainen puolen päivän salikäynti on ollut syyskuusta lähtien jo melko rutiini. Tänään saavuttuani paikalle 15 yli ihmettelin, että oliko viime viikon suurempi kuntoilijamäärä vaan uuden vuoden lupauksien seurausta. Mutta puoli yhteen mennessä oli kuntoilijoita jo reilu kymmenkunta. Joka siis tuolle salille on jo paljon.

Vuoden toinen Julebord

Samalla kaavalla mennään kuin viime vuonnakin. Työkonttorin Julebord vietettiin Smelt Cafessa ja nyt torstaina insinööri-/lääkäriporukan oma Julebord Tyssedal-hotellissa.

Menukin oli hyvin samanlainen kuin edellisenä vuonna. Lautasellinen norjalaista jouluruokaa: medisterkakeja, paria erilaista makkaraa, ribbejä, pinnekjøttiä, perunoita, norjalaista hapankaalia ja lanttusurvosta (tai jotain juuressurvosta, joka tällä kertaa oli hyvin sosemaista ja ehkä parasta ja pehmeimmän makuista mitä olen saanut.. siksi epäilenkin, että mukana oli muitakin juureksia)

Jälkiruokana oli riskremiä, kylmää riisipuuroa johon on sekoitettu kermaa ja tarjoillaan marjakastikkeen kanssa. Ei kyllä mikään mun suosikkiruoka valitettavasti, tai parempiakin norjalaisia joulujälkiruokavaihtoehtoja löytyy.

Torstaina tuli kyllä vähän yliannostus norjalaisia jouluruokia, sillä myös töissä oli tarjolla joululounas. Onneksi Suomessa perinteet on jokseenkin erilaisia, joten kotiin jouluksi lentäessä maistuu varmaan kuitenkin suomalaiset jouluruoat.

Itsenäisyyspäivän ilta

Kuten todettua, itsenäisyypäivän viettoon olin kutsunut muutamia kavereita. Sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, niinkun harvemmin Suomessakaan iltaa viettäessä. Vaan ilta sujui Yle Areenan kautta linnanjuhlia katsellessa, tai pikemminkin niiden taustalla pyöriessä ja rupatellessa. Ikkunalla toki paloi myös kaksi kynttilää. Jos olisin muistanut Suomessa käydessä, olisin voinut kyllä ostaa ihan oikeanlaisetkin. Nyt vain kaksi valkoista korvasi asian.

Tarjolla oli palttoonappeja savulohi-moussella, karjalanpiirakoita munavoilla, joulutorttuja ja pipareita. Perinteisen glögin sijaan keittelin omenamehusta glögimausteilla glögiä (tai jotain sen kaltaista). 

Valmistautumista itsenäisyyspäivään

Huomisiltana olen kutsunut muutamia kavereita itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Luvassa pientä suomalaishenkistä purtavaa. Siksipä tämä ilta onkin mennyt enempi ja vähempi keittiön puolella. Valmistelussa on ollut niin kylmäsavulohitäytettä palttoonapeille kuin riisipuuron keittelyä ja karjalanpiirakoiden pyörittelyä.

Tovi onkin siitä, kun piirakoita on viimeksi leiponut. Joku karjalainen mummo saisi olla iloinen kuinka nykynuoret (joo nuori, mutten sanoisi kuitenkaan nykynuoriso...) osaa kuitenkin pulikoida paperinohuita kuoria ja rypyttää piirakoita. Tai sitten se samainen mummo olisi kauhuissaan kuinka väärää tekniikkaa tähän käytettiin tai että rypytykset eivät ole ihan tasavälisiä.

Huomenna sitten paistellaan ja täytellään kunhan töistä ja pilateksesta kotiin selviää, Norjassa kun Suomen itsenäisyyspäivä ei yllättäin ole vapaapäivä :) Toivottavasti valmisteluiden ja illanvieton puitteissa istuu kamerakin käteen, niin tulisi ainakin yksi postausaihe tälle viikolle lisää.

 

Sørfjorden

Eilen illalla tuli viimein testattua Oddan "uusi" thai-(norjalais-)ravintola Sørfjorden Restaurant. Ravintolahan avattiin jo toukokuussa, mutta eipä vain ole tullut sen jälkeen käytyä ravintolassa täällä.

Kuten China Housellakin, listalta löytyy siis myös norjalaistyyppistä ruokaa. Minun ja Elenin annokset koostuivat vokatusta kanasta, kasviksista ja cashew-pähkinöistä. Agnes ja Matteus sen sijaan pysyivät sillä norjalaisella linjalla lasagnen ja kalan muodoissa.

Täytyy kyllä todeta, että ainakin China Housen hapanimeläkanan tuo annos voitti menen tullen. Sichuan-naudassa, jota siellä ensimmäisellä kerralla söin, ei ollut silloinkaan mitään valittamista. Hinnat liikkuvat molemmissa varmaan aika samoissa, tosin China Housessa on lounastarjoukset klo 17 saakka, minkä vuoksi siellä muutamaan otteeseen silloin viime talvena käytiinkin.

Fårikålens dag

Fårikålille, eli suomalaisittain kai lammaskaalille, omistettua päivää vietetään syyskuun viimeisenä torstaina. Tämän bongasin sattumalta. Kyseessä on kuitenkin yksi Norjan kansallisruoista, joten tapaus ansainee blogipostauksen. Reseptejä on toki monia, hieman ainsesosien suhteita vaidellen, mutta mistään huipputieteestä ei kyllä ole kyse.

Fårikål neljälle

1 ½ kg fårikål-lihaa (lampaan luista niskaa)

1 ½ kg valkokaali

4 tl kokonaisia pippureita 

2 tl suolaa

3 dl vettä

Valkokaali lohkotaan ja asetelleen kerroksittain lihan kanssa pataan. Suolaa ja pippuria ripotellaan kerrosten väliin (pippurit voidaan sijoitta myös erilliseen "pippurinpidikkeeseen"). Tämän jälkeen pataan lisätään vesi ja kiehautetaan, jonka jälkeen padan annetaan muhia meidolla lämmöllä 1-2 h. Jos padasta haluaa hieman sakemapaa voi sitä saostaa vehnäjauhoilla. 

Lisukkeena toimivat, kuinkas muutenkaan, flatbrød ja keitetyt perunat. Joskus myös porkkanat.

Norjalaiset tuntuvat olevan fanaattisia tiettyjen ruokien ja ruoka-aineiden osalta. Nimittäin myös pannukakuille löytyy oma päivänsä. Tämä oli ainakin tänä vuonna 21.2. En osaa kyllä sanoa, onko silläkin joku kiinteä viikonpäivänsä, vai päivämäärä. Itsehän en asiaa pannareita tekemällä muistanut juhlistaa, mutta muistan kyllä kuuleeeni radiosta töihin ajellessa kyseisestä juhlapäivästä :)

Oma lukunsahan ovat sitten lounas(ja muiden aterioiden korvikkeina toimivien)leipien päälliset, påleggit. Niitä kaupasta löytyy vaikka muille jakaa. Oma leivänsyönti on kyllä parin-kolmen ensimmäisen leipälounaskuukauden jälkeen jäänyt melkolailla olemattomiin.

Sataa, sataa, ropisee

Perjantai ja lauantai kuluivat aikalailla kotoillen. Perjantaina töistä päästyä oli sen verran puhti pois, että kotona siivoiltua ei jaksanut ulkoilemaan... ja myöhemmin illalla alkanut sade vei viimeisetkin ulkoiluinspikset. Ja sade jatkui lauantai-iltaan saakka. (Mutta arvatkaapas vaan mitä tänään oli ohjelmassa... siitä seuraavaksi!)

Piipahdin kuitenkin perjantaina ja lauantaina järjestetylle Pelastusarmeijan kirpparille katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Ja mukaan tarttuikin kasa pyörö- ja normipuikkoja hintaan noin 1e. Ei hullumpaa. Nyt vaan pitäisi keksiä mitä sitä kutoisi. Viime talvena aloitetut villasukat jäivät ihan puolitiehen, mutta jospa taas tänä talvena saisi jotain aikaiseksi :)

Syksy alkaa tehdä tuloaan kun illat pimenevät. Syksyn ekat kynttilätkin on poltettu. Onneksi Flodidasta mukaan tarttuneet simpukat edes vähän kesäistävät kynttilätelinettä.

Ties kuinka monta bloggausta on tullut myös lueskeltua. Ja huomattua, että aika moni lounastaa salaatilla. Niin mäkin usein töissä, vaikka norjalaiseen tapaan tulisi syödä voileipiä.. no thanks. Sillä linjalla koitin vetää kyllä viime syksynä, mutta pariin kuukauteen taisi jäädä. Salaatista saa vähemmän kommentteja kuitenkin, kun talvisin jos olen tehnyt jotain keittoa tai muuta lämmintä ruokaa.

Viime viikkoina on kyllä tullut herkuteltua muutenkin terveellisesti. Koska vadelmia olen ehtinyt poimimaan vaikka kuinka moneen otteeseen, ovat ne päätyneet usein aamupalalautaselle pakastimen lisäksi. 

Lauantain herkkusalaatti pohjasi Arlan grillijuustoon ja aurinkokuivattuihin tomaatteihin. Täällä juustovalikoimat, kuten varmaan joskus aiemminkin olen todennut, ovat tosi huonot tai muuten vain tosi kalliit. Samaten tofua ja soijavalmisteita ei oikeastaan löydy. Paitsi soijamaitoa. Joten täytyy vaan todeta, että onneksi en ole kasvissyöjä. Päivällä kahvitellessa pakastemansikat (ihan jotain puolalaisia varmaan jota löytyi talven jäljiltä) saivat seurakseen vaniljajäätelöä ja rouhittuja manteleita. Nams.

Uutta kotona

Tuntuu, että sisustaminen etenee hyvin hyvin hitaasti. Edellisen asunnon sisustaminen oli ihan vaiheessa vielä silloin kun sieltä muutti pois. Ja uuden asunnonkin laitto on ottanut aikansa. Ehkä tietyllä tavalla takaraivossa kutkuttelee sekin ajatus, että tästä muutetaan taas jonkin ajan kuluttua eteenpäin. Jollain tavalla kaipaisi jo pysyvyyttäkin. 

Olen ihan unohtanut oikeastaan esitellä uutta asuntoa niiden pikaisten muuttopäivän kuvien jälkeen. Nyt pikainen katsaus olohuoneen kulmaan. Se sai nimittäin uuden kalusteen äskettäin. Pitkän aikaa suunnittelin, että jos vaan löydän täältä Oddasta sopivan sohvapöydän, niin ostan sen. Ja mietin myös, että josko siellä bruktbutikissa olisi tullut joskus vastaan joku sopiva 50-lukulainen pöytä, jonka voisin itse maalata valkoiseksi. Mutta eipä tullut.

Joten pysyin sitten skandinaavisen selkeälle tyylille uskollisena. Klikkasin itseni huhtikuussa Finnish Design Shopiin alennuksen houkuttamana ja päädyin ostamaan pari kertaa pohtimani, ja ties kuinka monessa sisustusblogissa vilahtaneen HAY:n Tray-pöydän.

Toimituksessa meni kyllä odotettua pidempään, mutta nyt se on vihdoin kotona ja olen ihan tyytyväinen lyhyen käytön jälkeen. Vähän matala esim. koneen käyttöä varten, mutta eipä sohvapöydät siihen muutenkaan ideaaleja ole. Tykkään <3

Taustalla vilahtaa myös kevätsisustukseksi hankittu tyyny. Vähän norjalaisromanttista henkeä munkin kotiin. Kummallista, että koristetyynyliinojen hankinta on tosi hankalaa olemassa oleviin tyynyihin. Sen sijaan koristetyynyjä tuntuu löytyvän pilvin pimein.

Lautasella näkyy myös jotain länsinorjalaista, lefse. Se on jonkinlainen rieskasta tehty lettu, jonka sisään on laitettu tomusokeri-voi-seosta. Piti kokeilla, kun muutoin olen hyvin vähän tutustunut norjalaisiin  erikoisuuksiin. Lefseja löytyy kyllä myös paksumpina versioina. Ja kanelitäytteisinä.  Ei kyllä kovin vakuuttanut tämäkään kokeilu vielä norjalaisten gourmet'sta. 

Juustoilta

Keskiviikkona vietettiin Espenin ja Monikan luona viini- ja juustoiltaa. Meitä oli paikalla reilu 10, joten valikoimaakin juustoista löytyi. Joskin brie tuntui olevan useamman suosiossa ja siten löytyi useampana sorttina. Brunostia ei valikoimasta löytynyt, mutta se lineekin liian tavallista :) Mitään supererikoisia uusia tuttavuuksia juustomaailmasta ei kuitenkaan tullut tällä kertaa vastaan.

Tosi kiva ja rento ilta näin pätkityn työviikon keskellä. Samalla tutustui taas pikkuisen lisää pariin ihmiseen, keitä aiemmin on vain tavannut kertaalleen. Ja toisaalta tapasi jälleen pari uutta naamaa. Näemmä jotain vaihtuvuutta täällä Oddassakin on... Tai sitten ei muuten vain olla satuttu samoihin tilaisuuksiin.

Vuoden toinen Julebord

Keskiviikkona otettiin taksi alle ja suunnattiin Tyssedal hotelliin syömään Julebordia insinööri-/lääkäriseurassa. Kaikkiaan meitä taisi olla kahdeksantoista, valitettavasti monia ihmisiä en ollut edes ennen tavannut, mutta toisaalta kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja joitain ihmisiä taas ei ollut nähnyt pitkään aikaan, joten mukava niinkin.

 

Meidän seuruetta odotellessa viimeisiä paikalle. Henriette ja Elen alimmassa kuvassa.

Juletallerken sisälsi tällä kertaa sekä pinnekjøttiä sekä ribbeä, oheistettuna hapankaalilla (joka maustetaan kyllä aivan erilailla kuin suomessa, olisiko kuminan siemeniä..) ja lanttulaatikon kaltaisella muhennoksella, ja perunalla. Jälkiruokana oli riskremiä, siis kylmää riisipuuroa joka on vatkattu kerman sekaan ja marjakastiketta.

Illallisen jälkeen siirryttiin hotellin sohville vähän rennompaan ympäristöön. Myöhemmin osa jatkoi vielä Vertshusetiin, mutta aamun herätys töihin jätti omalta osalta tämän väliin. Nyt sen huomaa, että ei enää keskellä viikkoa vietetäkään samanlaisia iltoja kuin Otaniemessä.

 Henriette ja Ingrid. Sekä Truls, ensimmäinen Bolidenin ulkopuolelta johon tutustuin Oddassa. Ingrid valitettavasti lähtee helmikuussa muualle harjoitteluun kun fysioterapeutin turnuspaikkaa ei vapautunutkaan Oddan sairaalaan.