Raundalsvatnet

Sunnuntaina aamuisen usvan valuttua vuorenrinteitä ylös-alas, avautui maisema hieman ja auringosta oli nautittava pienen vaelluksen siivittämänä. Tosin muutamaan kertaan oli epäilys, väistyvätkö pilvet vaiko eivät. Onneksi aina välillä sumupeite roikkuu vain rinteiden puolessa välin, ja tällä kertaa onnistuttiin ajamaan autolla sen yläpuolelle.

Suuntana oli vuonon varrella Oddan kunnanrajalla sijaitseva Raundalsvatnet. Samainen reissu tuli tehtyä jo kesällä. Silloin päästiin ihan perille saakka.. tällä kertaa todettiin jonkin aikaa lumilänttien keskellä tarvottua, että jyrkkiä kohtia ei ole mitään järkeä yrittää henkensä uhalla edetä. Joten matka jäi puoleen väliin. Päästiin kuitenkin nauttimaan startatessa auringosta, ja matkan varrella upeista maisemista.

Teamsamling

Kevään aikana meidän kaksi osastoa on yhdistetty ja siksi operaattoreille järjestetty tiimikokouksia ja illanviettoja kevään mittaan. Tällä kertaa oli aika kerätä meidän päivä-/konttoriporukka kokoustamaan, ja sen jälkeen viettämään vapaamuotoisemmin aikaa.

Toinen kerta elämässäni, ja toinen kerta Oddassa, kun olen saanut aseen käteen. Edellinen kerta oli haulikolla savikiekkojen ampumista Young Professionalsin kanssa. Tällä kertaa kiväärillä Oddahallenin sisätiloissa. Henkilökohtaisesti jopa vähän pelkään aseita tai ainakin kunnoitan niitä. Toisaalta noiden parin kerran perustella on kyllä tullut sellainen olo, että urheiluammunta (ja ehkä jopa metsästys) on aika hieno juttu. Ja tietyllä tavalla, kyllä, asetta pidellessä tulee voimakkaampi olo.

Aika jännä, että tällainen valikoitui jälleen illanvietteeksi, ennen illallista, sillä sama henkilö oli kumpaisenkin illan ohjelmasta vastuussa. Kummallista siksi, että hän itse ei osunut koko maalitaulupaperiin ensimmäisellä kierroksella vaan pamautti kattolampun kylkeen rei'än. Mietittiin kyllä vähän tän tapahtuessa, että oliko tarkoitus aiheuttaa jotain viihdearvoa muille.. Mutta jälkeenpäin hän sanoi, että alkoi sitten vasta osua paperiin kun tähtäsi valkoiselle, eikä ees yrittänyt katsella mustia pisteitä. Että ei yhtään huonompia ainakaan nuo mun makuuammunnan osumat "ensikertalaiseksi".

Männikössä

Blogi viettelee hiljaiseloa, sillä loma on alkanut mökkeillessä ensin juhannuksena Päijänteellä kaveriporukalla ja sittemmin porukoiden mökillä.

Perinteisiä puutöitä ja muuta mökin huoltoa suoritettiin tällä kertaa aurinkoisissa ja lämpimissä keleissä. Kiva näin, sillä viime vuoden kesälomakeleissä ei ollut juuri hurraamista. Viime vuonna hankitun mökin savusaunan kattokin korjattiin syksyn aikana, joten pääsin vihdoin kokeilemaan löylyjä myös siellä. On kyllä ihana :) Toki tavallinen saunakin järven rannalla on jo melko luksusta. Etenkin kun uimavesi on yli 20 asteista. Kumma kyllä, kun en Norjassa ollessa ole juuri saunaa kaivannut, mutta nyt taas tuntuu niin kivalta päästä saunomaan.

Stavanger

Edellinen viikonloppu tuli vietettyä Stavangerissa kaupunkia kierrellen, Ikeassa shoppaillen, syöden hyvin (!) ja sunnuntaina tallustellessa Preikestolenille.

Stavanger on Norjan kolmanneksi suurin (jos Sandnes lasketaan mukaan) kaupunki ja Rogalandin läänin pääkaupunki. Kulttuurin nälkäiselle kaupungista ei taida hirveästi löytyä teatterin ja öljymuseon lisäksi tarjontaa.Kaupunki on Norjan "öljykeskus" joka näkyy katukuvassa kansainvälisyytenä, lukuisina putiikkeina ja ravintoloina. Tosin myös hintatasossa.

Tuollainen rento kaupunkiviikonloppu teki todellakin hyvää. Se, mitä itselle jäi parhaiten mieleen oli kyllä kaupungin ravintolatarjonta. Perjantaina syötiin India Tandoori -ravintolassa ja lauantaina Gaffel og Karaffel:ssa. Intialainen oli vaarallisen hyvää, koska hyvä että syötyä jaksoi kävellä. Lauantaina sain ehkä elämäni parhaan hampurilaisen. Ei taida olla tarvetta niitä vähään aikaan syödä tuollaisen elämyksen jälkeen. Eli voin lämpimästi suositella kumpaistakin paikkaa, jos Stavangeriin joku on suuntaamassa. 

We will, we will...

Rock You!

Yksi matkan omista huippuhetkistä, ja odotetuimmista jutuista oli myös musikaalissa käynti. Lontoossa musikaalikäyttäytyminen tosiaan tuntuu muistuttavan enemmän leffassa käyntiä puketumisine ja popcorneineen, kuin fiiniä teatteri-iltaa. Positiivisena puolena on, että musikaaleja pyörii paljon ja lippujen hinnatkaan ei ole mitään päätä huimaavia edes viikonloppuna, ainakin mikäli tinkii permantopaikoista.

Itsellä kyllä kylmät väreet oikein kävi, kun esityksen ensimmäinen ryhmätanssi-laulu-setti alkoi. Juoni tuossa tuotannossa oli ihan itse kehitelty, mutta helppo seurata ja muutamaan otteeseen kirvoitti oikein kunnon naurunremakat, muutamien näyttelijöiden leveistä murteista riippumatta. Niin ja mikä parasta, oli ilta höystetty eriomaisella Queenin musiikilla.

Puoli viikkoa Lontoota

Pääsiäsviikosta tosiaan puolet kului Suomessa, puolet Lontoossa. Oli aikakin päästä vähän Pohjoismaiden ulkopuolelle, niitä kun on nyt suhattu edestakaisin niin töiden kuin lomien merkeissä. Kesälomamatkakin kun suuntautui Suomesta Kööpenhaminaan.

Lontoon ohjelmassa oli toki perinteistä nähtävyyksien ja muiden turistipaikkojen päälistelyä, kuten kuvista saattaa päätellä. London Eyesta oli ihan kohtalaiset näkymät kaupungin ylle, vaikkakin aamun aurinko vaihtui melko pikaisesti pilvipeitteeksi jokaisena päivänä. Mutta harvempi kai matkustaa Lontooseen kelien takia. Toisaalta siellä vuotuinen sademäärä 600 mm on jotakuinkin puolitoista metriä vähemmän kuin täällä Oddassa! Eikä kyllä matkan aikana parin minuutin kuuroa ja muutamaa räntähiutaletta lukuunottamatta sateita näkynytkään. 

Kausi paketissa

 

Tänään oli kauden kolmas ja viimeinen Fjordaserien lentisturnaus. Aiemmat ovat olleet kaksipäiväisiä, mutta viimeinen yksipäiväinen. Samaan syssyyn voidaan sitten pitää banketti ja palkintojen jaot. Tosin tänä vuonna meitä oli ilmoittautunut vaan 3 Hegen luokse illalliselle, j oten se peruuntui. Pelailu, vaikkakaan ei kovin vakavasti, on ollut erittäin hauskaa. Kyllä sitten kun pisteitä lasketaan tulee vähän eri vaihde päälle. Vaikka treenailut on tämän vuoden puolella koko Oddan porukalla jääneet ihan minimiin.

 

Aika minimaaliseksi jäi meidän varsinainen joukkuekin tänään. Vain minun ja Elenin ollessa paikalla, jakaannuttiin sitten Odda/Tyssedalin kahteen muuhun joukkueeseen. Taisin oikeaan valintaan, koska loppujen lopuksi kotiin kulkeutui turnauksen ykköspokaali :)

Kirjastoterkut

Oma kone on tosiaan taitanut sanoa lopullisesti sopimuksensa irti. Joten pääsiäisen aikaan Suomeen matkustaessa taitaa olla uuden hankinta edessä. Mahtaako jolla kulla olla hyviä läppärisuosituksia?!

 

 

Oddassa ollessa tosiaan kirjaston käyttö on jäänyt lähes olemattomaksi. Joskus heti tänne muutettuani kävin pari kertaa käyttämässä nettiä/printtaamassa jotain tarpeellista. Mutta varsinainen kirjastokäyttö on jäänyt tyystin väliin. Enkä siis vieläkään omista kirjastokorttia.

Toki etenkin DVD:itä voisi käydä lainaamassa, sillä NRK:n (Norjan Yle) tarjonta ei aina ihan riitä perjantai- tai lauantai-iltojen täytteeksi. Mutta toisaalta noilla kolmella kanavalla on television katselu sitten jäänytkin todella maltilliselle tasolle. Jääpähän aikaa muullekin.

Koneen käyttö vapaa-ajallakin on tainnut kyllä korvata sitä. Siitä huolimatta, että töissäkin saisi istua ihan tarpeellisen määrän koneen ääressä. Blogeilu on sitten kuitenkin kirjoittamisen ja lueskelun myötä vienyt mukanaan.

Nyt kun kone ei toimi, on tullut huomattua kuinka paljon ylimääräistä aikaa oikeastaan jääkään. Ainakin parin viime viikon aikana lukeminen on vauhdittunut huomattavasti. Niiden normaaleiden 2-3 lehden lukemisen lisäksi on kirjansivujakin käännelty ahkeraan... Joten ehkä kirjastokortin hommaaminen olisi sittenkin ajankohtaista.

Leffasunnuntai

Taisi olla vasta toinen kerta kun täällä Oddassa olen käynyt elokuvissa. Tosin kuukauden sisään leffoja onkin sitten katseltu melkein koko syksyn edestä. Joululomalla kun tuli Suomessa ollessa käytyä katsomassa Puhdistus ja Hobitti.

Muutaman kerran olisin melkein voinut leffaan lähteäkin, mutta kun kyseessä on ollut tyyliin norjaksi dupattu Ice Age tai ranskalainen elokuva (norjalaisin tekstein), on leffat jääneet väliin. Toisekseen, täällähän suurimmaksi osaksi leffat pyörii vain kaksi näytöstä eli viikon verran. Tai hyvässä lykyssä kaksi viikkoa, niin ajoituksen pitäisi muiden menojen kanssa osua aika kohdilleen.

Tänään kuitenkin suunnattiin Odda Kinoon katsomaan Historien om Pi. 

Kuva lainattu.

Sen lisäksi että sali toimii tosiaan elokuvateatterina, on siellä toisinaan konsertteja (kuten toinen joulukonserteista missä kävin tänä vuonna) ja muita esiintyjiä mm. stand-upia. Ja ehkäpä tämän vuoksi ei sali ole ihan sellainen kuin 5 000 asukkaan kylälle voisi olettaa. Konsertissa taisi jopa olla suurimmalta osin käytössä.

Kuva lainattu.

Tänään paikalla oli parikymmentä elokuvan ystävää. Hobitin ensi-illassa (yönäytös) taisi paikallislehti uutisoida olleen 130. Tosin eipä vaikka Puhdistuskaan enää Hämeenlinnassa Tapaninpäivänä kovin montaa katsojaa vetänyt kun minun ja siskoni lisäksi paikalla oli kaksi eläkeläisdaamia ja yksi herra. Mutta tosiaan kapasiteettia riittää täälläkin yllin kyllin.

Musiikkia Oddassa

Kulttuurikiintiötä on tullut täytettyä oman kuorolaulannan lisäksi nyt kahden joulukonsertin muodossa. 

Perjantaina Oddan kirkossa oli joulukonsertti, jossa varsinaisen pääesiintyjän lisäksi esiintyi joukko Oddalaisia lapsia ja nuoria. Ehkä ei ihan hintansa veroinen, mutta pientä joulutunnelmaa toki loi. Ja oli ihan hauska kuulla samoja lauluja, kuin mitä me kuorossa lauletaan, jonkun muun esittämänä.

Tänään Kinosalissa oli Lions Clubin organisoima hyväntekeväisyys-konsertti, jossa esiintyivät Oddan International-kuoro, lapsikuoro, kolme paikallista laulajaa ja bändi, jonka osa jäsenistä toimi myös solisteina. Amira lentiksestä on tuonne International-kuoroon mua useampaan otteeseen houkutellutkin jo. En tosin ole koskaan ennen heitä kuullut. Ei ehkä ihan niin taitava ja organisoitu, kuin meidän kuoro, mutta ainakin vaikuttaa, että heillä on tosi hyvä fiilis keskenään. Joten katsotaan josko kävisin jotkut harjoitukset katsomassa.

Aika moinen määrä kuitenkin musikaalisesti lahjakkaita ihmisiä löytyy tämän kokoiselta paikkakunnalta. Joskin osa, ne taitavimmat, ovatkin sitten aika monessa mukana.

Sørfjorden

Eilen illalla tuli viimein testattua Oddan "uusi" thai-(norjalais-)ravintola Sørfjorden Restaurant. Ravintolahan avattiin jo toukokuussa, mutta eipä vain ole tullut sen jälkeen käytyä ravintolassa täällä.

Kuten China Housellakin, listalta löytyy siis myös norjalaistyyppistä ruokaa. Minun ja Elenin annokset koostuivat vokatusta kanasta, kasviksista ja cashew-pähkinöistä. Agnes ja Matteus sen sijaan pysyivät sillä norjalaisella linjalla lasagnen ja kalan muodoissa.

Täytyy kyllä todeta, että ainakin China Housen hapanimeläkanan tuo annos voitti menen tullen. Sichuan-naudassa, jota siellä ensimmäisellä kerralla söin, ei ollut silloinkaan mitään valittamista. Hinnat liikkuvat molemmissa varmaan aika samoissa, tosin China Housessa on lounastarjoukset klo 17 saakka, minkä vuoksi siellä muutamaan otteeseen silloin viime talvena käytiinkin.

Juustoilta

Keskiviikkona vietettiin Espenin ja Monikan luona viini- ja juustoiltaa. Meitä oli paikalla reilu 10, joten valikoimaakin juustoista löytyi. Joskin brie tuntui olevan useamman suosiossa ja siten löytyi useampana sorttina. Brunostia ei valikoimasta löytynyt, mutta se lineekin liian tavallista :) Mitään supererikoisia uusia tuttavuuksia juustomaailmasta ei kuitenkaan tullut tällä kertaa vastaan.

Tosi kiva ja rento ilta näin pätkityn työviikon keskellä. Samalla tutustui taas pikkuisen lisää pariin ihmiseen, keitä aiemmin on vain tavannut kertaalleen. Ja toisaalta tapasi jälleen pari uutta naamaa. Näemmä jotain vaihtuvuutta täällä Oddassakin on... Tai sitten ei muuten vain olla satuttu samoihin tilaisuuksiin.

Vapaata laskua

Niin se vain viikko on vierähtänyt. Jos nyt toinenkin, koska Vossista on postaus vielä kirjoittamatta. Unohdetaan nyt kuitenkin kronologisuus, sillä viime sunnuntai oli sen verran aurinkoinen päivä, että siitä on paljon mukavampi postata näin aurinkoisen viikon jälkeen.

Røldalin laskettelukeskuksessa järjestettiin viime viikonloppuna Freeride World tourin osakilpailu, jota mekin suunnattiin katsomaan. Osa suksin, osa ilman. Aurinko paistoin saapumishetkestä pari tuntia, kilpailun alkuun, joten odotellessa oli mukava paistatella päivää ja aistia tunnelmia. Tosin oltiin siinä kuvitelmassa, että itse kisan piti alkaa suurinpiirtein silloin, kun itse oltiin paikalla :)

Kilpailijat ja kilpailuvälineet kuljetettiin lähtöpaikalle helikopterin voimin, joten ihan mistään peruslaskettelusta kisassa ei kyllä ole kyse. Vaikkakaan kaukaa alarinteestä katsoessa ei temput ja lasku näytä niin makeelta kuin lähi- tai tv-kuvissa. Yleisö kuitenkin viihtyi musiikin, auringonpaisteen ja tarjoilujen keskellä. 

Itse kisasta parempia kuvia löytyy varmasti HF:n sivuilta. Teleobjektiivi lienee lähes välttämätön hankinta järkkäriin. Sen verran täällä ja Floridassa on kaikenmoista tullut kuvailtua ja todettua, että perusobjektiivin paukut ei vaan riitä.

Vaikka itse Oddassa ei lunta ole juuri tänä talvena ollut havaittavissa, muutamia päiviä/viikkoja lukuun ottamatta. Sitä riittää kyllä vuorilla, ja aika reippaasti. Vaikka nämä kinokset on toki osittain aurauksen jälkiä, on lumenkorkeus kuitenkin metri-lukemissa.

Ohjelmantäyteinen viikko

Olisi ollut varmaan aikaa kirjoitella kuulumisia viikon aikanakin, mutta ei vaan ole jaksanut. Klo 7:15 kokouksella alkavat aamut ei ole ihan mun juttu, mutta tuotannon aamukokoukset siirtyi tämän vuoden puolella 45 min aikaisemmiksi. Ei siellä tosin ole aina pakko istua, mutta ihan kiva tietää missä mennään ja aina välillä oppii niiden kautta uusia juttuja "miten asiat vaan toimii" (tai ei toimi). Enemmän asiat tosin käsittelee tuotannon huolto- ym. juttuja, jotka ei niin hirveesti mua kosketa.

Töissä on tullut viikon aikana labrailtua paljon! Ja pari reilu 9 tunnin päivää mahtui joukkoon myös, joten kotiin päästyä ollut puhti aika pois.

Vihdoin tällä viikolla myös lentistä on treenattu kunnolla kahden treenikerran voimin, kun joulukuussa ei treenejä yhteensä varmaan kovin montaa enempää ollut. Ehkäpä kuitenkin tän viikonlopun turnaus houkutteli porukan taas salille. 

Treenien lisäksi siis alla kahden päivän ja kuuden pelin turnaus.. vähän tuntuu kropassa :) Mutta ainakin tietää tehneensä jotain. Ja hyvin meni, kun kuudesta voitettiin 5. Ja ainoa häviö oli vain saman treeniporukan toiselle joukkueelle 3-1.

Kuva lainattu wikipediasta.

Perjantaina käytiin myös töiden jälkeen Agnesin, Henrietten, Matteuksen ja Steinarin kanssa syömässä China Housessa. Ja eilen illalla oltiin erään Taranehin luona. Hän on aloittanut Tyssedalin Erametin titaani-/rautatehtaalla lokakuussa insinöörinä. Tehdas siis sijaitsee vuonon toisella rannalla.

Aiemmin Steinar ottikin jo häneen yhteyttä, josko oltaisi saatu seuraamme silloin Tyssedalin voimalamuseoon, mutta nyt viimein tavattiin. Lisäksi paikalla oli muutama muu Erametilla työskentelevä, joista yksi myös kuoroporukkaa. Meidän insinöörit oli kyllä vähän nuorempaa kastia kuin heidän, mutta iltaa istuttiin seitsemän tunnin verran. Ja ilta osalla porukasta jatkui sittenkin, kun itse Agnesin kanssa suuntasin kotiin. Hauska kyllä tavata uutta porukkaa!

Ohjelmaa on siis jokseenkin piisannut näin Oddan mittakaavaan! Mutta kiva, kun kerrankin tapahtuu jotain.

Kiireitä

Kiirettä on pitänyt reilu viikon, täysin vapaita päiviä ei viikkoon oikeastaan ole mahtunut. Paitsi maanantai, jolloin lentistreenit oli taas vaihteeksi olematta.. Olin sen kuitenkin aikatauluttanut omaan ohjelmaani ja menin paikalle. Onneksi tosiaan kävelymatka ei ole pitkä.

Viikkoon on mahtunut hiihtämistä, illallisia viime torstaista lähtien 4 kpl, ja tänään yksi lisää, kahdet kuoroharjoitukset ja yksi konsertti, ja sunnuntaina vielä toinen. Että tekemistä on kyllä piisannut.. vaikka todellisia joulukiireitä ei millään tavoin ole ollut. Korttien askartelun ja postittamisen kanssa tuli vähän kiirus, mutta toivottavasti ehtivät osoitteisiinsa ajoissa perille..

Tällä viikolla saapui perille pari oikein mukavan makeaa joulupakettia Suomesta. Kiitos rakkaat <3

Ikävintä kyllä Norjassa olossa on se, että ei näe tärkeitä ihmisiä! Ja tuntuu, että yhteydenpito muutenkin on jäänyt aivan liian vähäiselle. Eikä täällä olevista työkavereista nyt oikeen kunnon ystävyyssuhteita ole kehketynyt, vaikka heidän kanssa vapaa-aikaa pääosin tuleekin vietettyä.

Edelleen tuntuu myös raskaalta, ettei voi käyttää omaa äidinkieltään kommunikoinnissa, tai edes kieltä, jonka hallitsisi kyllin hyvin. Moni asia jää sanomatta tai tulee sanottua sinne päin, koska ei vain ole sanoja. Ja jos jossain istutaan iltaa, niin aina pitäisi olla hirmu skarppina (samoin kun töissä aina kokoustettaessa, ja muutenkin) koska muuten norjankielinen puheensorina menee ohi korvien. 

Olisi hurjan kivaa vaan istua tyttöjeniltaa ja rupatella. Tai kahvitella. Ihan Steinarin ja Matteuksen kahvitteluseura ei aja teidän asiaa (sori vaan pojat), vaikka kahville pari-kolme viikkoa sitten Tyssedalin voimalaitosmuseokierroksen jälkeen vanhan Smeltverkin alueen Smeltkafe:en päädyttiinkin. Museosta voisinkin pistää pienen postauksen myös, jos ehdin ja muistan..

Illallisia

Tällä viikolla, tai loppuviikosta on tullut syötyä. Torstaina Agnes oli kutsunut mut, Steinarin ja Matteuksen luokseen muuttoillalliselle. Muutettiin pari viikkoa sitten tavarat uuteen asuntoon, kun alkuperäisen asunnon talon omistaja halusi tehdä kylppäriremontin. Ei Agnes nyt ihan muutoinkaan niin hyvin talossa viihtynyt.. ja totta, että se oli remontin osalta vähän keskeneräiseksi jäänyt. Listoja puuttui sieltä täältä ja ikkunalaudat oli eri puusta kuin pielet, katossa kahta erilaista panelia yms. Että voin ymmärtää, että uudelle asunnolle oli tarvettakin. 

Itsekin oon kyllä muutamaan otteeseen miettinyt, että laittaisinko lehteen ilmoituksen, jos löytyisi asunto vähän kivemmalla sijainnilla ja kivemmasta talosta. 

Torstaina ruokalistalla oli kala/äyriäis-perunalaatikkoa. En tiedä mikä olisi oikea termi.. reunolle oli tehty perunamuusia ja keskellä katkarapuja, turskaa ja herkkusieniä ja päällä kastike. Oli kyllä hyvää! Jälkkärinä omenapaistosta, tosin siinä oli ehkä vähän liian vähän sokeria, tai omenat ei olleet oikeanlaisia.. Agnes itse sanoi, että maistoi kalan siinä.

Kerrankin oli kamera mukana jossain arkipäiväisemmässäkin.. tosin monet kuvat ei ihan onnistuneet :( Teelle löytyi Muumimukit. 

Perjantain illallisvuoro oli meidän lähimmän pomon, tai no ei virallisesti meidän pomo, mutta jotain sellaista.. Agnarin luona. Hän oli tehnyt pitsaa ja tarjoili sen ohessa itse pantua olutta ja hyviäa italialaisia punaviinejä. Illallisen jälkeen vielä kuunneltiin ja katseltiin kaikenlaista musiikkia, sekä pätkä norjalaista mykkäelokuvaa, joka on kuvattu täällä Oddan seudulla joskus 20-luvulla.

Viikon kolmas illallinen oli eilen Zakirin luona, jossa tarjolla oli ensin glögiä oheishärpäkkeineen, ruokasi alkuun lohta, perunoita ja vihanneksia majoneesin ja piparjuuren kera. Ja oikeastaan toisena pääruokana riisiä ja vihreää thai-kanacurrya. Sekä jälkiruokasi jäätelöä, ja lisää glögiä tai kahvia/teetä. Oli kyllä aikamoinen ähkyilta, Zakir vielä tuputti kovasti kaikkea vaikka oltiin varmasti kaikki kylläisiä. Steinarkin, joka normaalisti syö kolme kertaa muiden verran, koska treenaa tosi paljon, sanoi vielä tänäänkin, että ei ole varmaan vuoteen ollut yhtä täynnä.