Tuo on kyllä jotenkin hassu sanonta. Mutta kuitenkin sopii kovin osuvasti eiliseen ja tähän päivään.
Eilisessä auringonpaisteessa intouduin kuvailemaan näkymiä kodin ikkunoista (ja vähän sisältäkin, mutta niitä ehkä myöhemmin). Ehkä vähän tylsää, että aina herättyään voi tsekkailla näkyykö töissä mitään kummallista, mutta ei noi lumiset vuorenrinteet muutoin kovin hassuilta maisemilta omista ikkunoista vaikuta.
Otin päivällä kameran kävelylenkillekin mukaan, sen toivossa, että näkisin kevään merkkejä.
Ja niitähän onneksi näkyi, voi kuinka iloiseksi pienet asiat voi tehdä. Kukkivat krookukset, leskenlehdet ja hiirenkorvilla olevat pensaat. Lenkkipoluilla auringon pilkistely oksistojen välistä. Ah, kevät!
Ja tipahti, sillä tänään aamulla herätessä oli Oddan keskustan katot ja autot peittyneet parin sentin lumikerrokseen. Onneksi ei aikaakaan, kun se oli poistunut ja kotiin tullessa oli taas kiva auringonpaiste ja keväinen ilma. Nyt vaan sormia ristiin, ettei tuollaisia yöllisiä taka-iskuja tule enempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti