Kahdeksan

Norjalaista päiväkirjaa kirjoittava Heli antoi minulle tunnustuksen, jonka mukana tuli kehotus kertoa itsestä kahdeksan totuutta. Blogin teemassa saavat nyt liittyä Norjaan.

1. Yritin sinnitellä norjalaisella lounaalla, voileivillä, ensimmäiset pari-kolme kuukautta. Sen jälkeen tuli aika täysstoppi ja olenkin sitten tehnyt joka päivälle jotain ihan omaa leivätöntä lounasta. Siitäkin huolimatta, että vähintään kerran viikossa miehet jaksavat kommentoida ruokiani.

2. Oddassa asumisen myötä ole löytänyt itsestäni uusia puolia ja oikeasti oppinut nauttimaan vaeltamisesta. Ensimmäiset vuorenrinteiden kiipeilyt eivät toki olleet ihan kivuttomia, kovin nopeita ne nyt eivät ole kai vieläkään.

3. Olen lukiosta lähtien tykännyt ruotsista (yläasteella ei sentään ollut lempiaine) ja itseasiassa lukiossa pidin äidinkielentunnilla kantaa-ottavana puheena puheen "pakkoruotsin puolesta". Ehkä siis asenne ulkomaille lähtiessä ratkaisee myös aika paljon.

4. Tällä hetkellä kuvittelen, että käyttämäni kieli, ainakin kirjoittaessa on ennemmin norjaa kuin ruotsia. Syystä että luen lähes kaikki tekstit norjaksi. Puhe on kuitenkin pitkälti ruotsia höystettynä norjalaisilla sanoilla.

5. Koen, että minusta on tullut paljon epäsosiaalisempi tänne muuttamisen myötä. Vaikka harrastuksien kautta ihmisiä vapaa-ajalla näkeekin. Osittain varmasti kieli- ja paikkakunta-kysymys. Mutta osittain kyllä omasta asenteesta kiinni. Mikä harmittaa!

6. Syksyn ja talven myötä olen löytänyt ilon ryhmäliikunnatatunneista, jotka ennen ovat olleet niitä ei-ei-juttuja kuntosalilla. Etenkin pilateksen kautta, mutta myös intervalli- ja zumbatunteja on tullut käytyä muutamat kerrat. Kyllä tosin edelleen nautin ihan perinteisestä puntteilustakin.

7. Olen Oddassa olon aikana asunut kahdessa osoitteessa. Kuitenkaan kumpikaan asunto ei ole tullut ihan valmiiksi kodiksi, ehkä osittain siksi että on ollut tunne, että täällä ollaan vain väliaikaisesti.

8. Väliaikaisuuteen liittyen.. olen jo jossain määrin alkanut ajatella mahdollista Suomeen paluuta.