Viimeaikojen ulkoilut on olleet tavallista kevyempiä. Ei huippujen valloituksia muutamaan viikkoon, vaan eilenkin suunnattiin poimimaan sieniä Agnesin kanssa. Ja katselemaan Oddaa yläilmoista lounasta nauttien. Taitaa olla tyttö sittenkin äitiinsä tullut (samanmoisen sieni-intoilu-sähköpostin sain nimittäin tässä pari viikkoa takaperin), tai ainakin hyväksi herkkutatinmetsästäjäksi kasvatettu.
Norjalaiset (oddalaiset) eivät taida noin yleisesti olla kovin sienitietoista kansaa, sillä aivan tästä Oddan keskustan kupeesta Eidesnutenille kulkevan polun varressa oli iso liuta herkkutatteja. Pienempiä ja isompia, mutta korkeintaan matojen vierailemia, ei yhdenkään sieniveitsen. Ainoa paikka mihin oli kajottu oli se, mistä sitten löytyi pari pienenpientä kantarellia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti