Kuten jo aiemmin tuli todettua, Oddan vapaa-ajanvietto rajoittuu pitkälti ulkoiluun (friluftsliv, joka on kuulemma Norjan kouluissa jopa oppiaineena).
Perjantai-illan ratoksi tehtiinkin uusien prosessi-insinöörien kesken valloitusreissu mun kotia lähinnä olevalle vuorenhuipulle, joka on matalimmasta päästä tässä lähistöllä, hieman yli 900m. Reissu oli kuitenkin ihan haastava, koska seinämät on aikalailla eri luokkaa kuin perus Suomen Lapin tunturimaastot. Välillä sai kiipeillä köysistä tukea pitäen. Ylös kuitenkin päästiin ja alaskin, joskin jo illan pimettyä otsalamppujen avulla (ei ollut ihan alkuperäisessä suunnitelmassa niin pitkä reissu).
Takaisin tullessa pysähdyttiin tsekkaamaan myös, että kaikki tehtaalla pyöri hyvin, jopa ilman meitä ;)
Matkassa mukana Matteus, Steinar ja Agnes.
Olin Bergenistä tullessa vapautunut sen verran perus-pohjoismaalaisesta käytöksestä, että tutustuin lääkäriopiskelijaan Trulsiin, joka tekee täällä tunus-vuottaan. Muutoin opiskellut Bergenissä. Ajattelin aluksi, että bussin vaihtoa odotellessa on hyvä jutella ja kysyä joltain nuorelta, mitä Oddassa oikein vapaa-ajalla voi tehdä.. Mutta kävikin ilmi, että itse olin ollut täällä viikon-pari pidempään.
Puhelimeen tuli viesti kuitenkin tulla istumaan iltaa heidän luokseen, joten sinne päädyttiin Agnesin ja Steinarin kanssa. Mukana oli myös muutama muu lääkäriopiskelija (Johanna, Ingrid ja Henrietta) ja yksi opettaja (Petters?). Tulipa pelattua korttiakin ensimmäistä kertaa elämässä ruotsiksi/norjaksi. Muutoin ilta rajoittui vain istuskeluun, kaikenmoinen koti-etkoilu taitaa olla Norjassa vieläkin tyypillisempää kuin Suomessa. Me Agnesin kanssa suunnattiin sitten 1:30 kotiin, kun muut vielä lähtivät katsomaan, josko keskustasta löytyisi jotain mielenkiintoista. Ehkäpä ilta-/yöelämään tulee tutustuttua kun parin viikon päästä on Blues-festivaalit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti