Ylitä itsesi

Kuten joskus on ehkä tullut todettua, lienee luonto ja vaellus sellaiset asiat mistä täällä Oddassa kesäaikaan oikeasti voi nauttia. Tällä kertaa kuvat puhukoon kyllä puolestaan! Vuorossa oli ehkä Oddan suosituin vaelluskohde Trolltunga.

Opaslehtisten mukaan reissu on luokiteltu vaativaksi ja kestoltaan 8-10 tuntiin, mutta meidän reippaiden norjalaisten perässä mäkin sain sen kuljettua alle 7,5 tunnissa. Aikamoinen suoritus, josta voi olla kyllä ylpeä! 

Alku aina hankalaa - pätee todellakin tähän vaellukseen. Se nimittäin alkaa reippaalla (epäilisin) 45 minuutin rappusten nousulla. Ennen tämä Måkelibana, jonka rappuja siis kuljettiin, on toiminut ja ihmiset ovat voineet hengähtää ensimmäiset noustavat sadat metrit. Nykyisin pitää käyttää reisilihaksia. Joten tauko tämän rutistuksen jälkeen oli paikallaan.

Vielä rappusten jälkeenkin pitää tsemppailla jonkinmoinen tovi ylämäkeen. Mutta muutoin reitti on melko tasainen (kaikkihan on suhteellista, mutta ehkä verrattavissa Lapin vaelluksiin). 

Välillä kohdattiin lumisempiakin paikkoja, eikä oikeastaan koko vaellusta taideta suositella juuri tekemään ennen heinäkuuta ihan lumen vuoksi.

Mutta tsemppailu todella kannattaa. Tällaisia maisemia ei kyllä juuri mistään löydä. Sen olivat meidänkin kanssa samanaikaisesti muutamat turistit huomanneet :) Ei voi muuta sanoa, kuin että aika huima paikka. Tosin reunalta kurkkailu ei huimannut päätä ihan niin paljon kun olisin kuvitellut. 

Trolltungan vierestä löytyi myös pienoisversio varsinaisesta. Sekä lähellä sijaitsee myös Preikestolen, pystysuora kallioseinämä samaiselle järvelle (ei tosin tuo mikä kuvassa näkyy). Tunnetumpi Preikestolen löytyy kyllä Stavangerin läheltä, mutta se on kuulemma ennen ollut joku muu nimeltään, mutta anastanut nimen itselleen. 

Ja mikä parasta

Se mikä lomasta on jäänyt ihan mainitsematta, ja toisaalta mihin lomalla käytti jokseenkin jopa yllättäin aivan liian vähän aikaa - ystävät! 

Onneksi ensimmäisen viikonlopun mökkikeikalla näki useampaa ihmistä kerralla. Kööpenhaminassa ehti nähdä Helenaa, Hämeenlinnassa suunnattiin Elinan kanssa Wanajafestivaaleille (montakohan kertaa on jo mietitty, että ei ehkä enää..) Ja polttarisuunnittelut Helsingissä jatkuivat ruokailulla ja sittemmin vielä terasseilulla Janican kanssa. Ah, ensimmäinen aurinkoinen terassi-ilta tähän kesään.

Ehkä kuun lopussa olevien häiden jälkeen voisi koittaa vielä tutustua WDC-Helsinkiin hieman enempikin. Neljän viikon lomalla tulin pääkaupunkiseudulla viettäneeksi suunniteltua vähempi aikaa. Osin johtuen parin ekan viikon flunssailusta.

Viimeisenä lomaviikonloppuna olikin vielä edessä polttarit, jotka niin morsiamen (kuin itseni) iloksi keräsivät useita tärkeitä ihmisiä kasaan. Viikonloppu oli aivan ihana niin ihmisten, auringon hellimisen kuin herkuttelun myötä. 


Vaaka ei ihan hirveästi tosin tykännyt lauantain skumppabrunssialoituksesta sunnuntain brunssiaamiaiseen asti jatkuneesta syömisestä ja skumpan juomisesta. Mutta nestettähän ne pari kertynyttä kiloa vain ovat, eikö. Ja onneksi kaapista löytyy pari muutenkin väljää mekkoa :) Eikä vieraiden tarvitse suorittaa morsiusdieettejä.

Kotoilua

Pikkuisen on loman jälkeen arkeen paluu tökkinyt, joten kiva muistella nyt lomajuttuja. Kuvia kun ei ehtinyt silloin läpi käydäkään. Saati tosiaan oikein mitään tänne kirjoitella.

Kotoilun merkeissä tuntuu olevan ihan kiva viettää tätä tasailuviikkoakin. Tosin kakkukahviteltiin eilen Agnesin luona hänen synttäreitään. Kuitenkin niin töissä kuin eilenkin tuntui vähän siltä, että kielitaso on kuukauden suomen käytön jälkeen taantunut ehkä puolisen vuotta. Vaatii taas hurjasti keskittymistä. Mutta eihöhän se siitä taas pian palaudu.

Lapsuuden kesät muistuivat kyllä mieleen visiitillä mummolassa. Yläkertaa siivoillessa löytyi jostain kätköistä myös Postipankin säästöpossut. Pyyhejoutsenten ja muiden hotellikoreiluiden puutteessa olivat siskon toimesta aseteltuina meidän sängyn päälle :) 

Lisäksi uusia kokemuksia pihapiirissä pääsi syntymään kun lämmitettiin pellonlaidan pihasaunaa. Ennen niitä on jopa ollut kaksikin, mutta en oikeastaan muista kummassakaan saunoneeni.

Kai sitä on kyllin aikuistunut, kun kesän kivoimpiin juttuihin alkaa lukeutua äidin kasvimaasta mansikoiden syönnin, ja sienestyksen lisäksi jo marjastuskin. Mustikoiden poimintakin olikin kyllä tänä vuonna aika helppoa, kun mökin pihaa pidemmälle ei tarvinut lähteä täyttääkseen ämpäriä. 

Niistä tosin ei ole oman pakasimen täytteeksi, joten täällä Oddassa joutunee tekemään jonkun uuden keikan. Vielä kun tietäisi mistä poimia Muutama vadelma päätyi mukaan jo kävelylenkin varrelta. Tosin paras aika niiden suhteen taitaa vielä olla edessä.

Kööpenhamina

Loma on kyllä aikalailla täysin irtaannuttanut koneen ääreltä. Mikä lienee ihan hyväkin siihen nähden kuinka paljon koneella arkisin tulee istuttua. Blogi on kuitenkin yhtälailla jonkinmoinen päiväkirja elämästä, joten pieniä kesälomatekemisjuttuja on syytä kirjoitella edes näin jälkikäteen.

Muutaman päivän irrottautuminen Kööpenhaminaan tuntui ihan piristävältä idealta keväällä matkoja varaillessa. Tosin kun heinäkuun kelit Suomessakin ovat olleet pilvisiä ja sateisia, on jälkikäteen tullut ajateltua, ettei olisi yhtään hullumpi ollut varailla matka hieman pidemmälle etelään.

Suurkaupungin hälinä kylläkin oli piristävää vaihtelua Oddan katujen katseluun. Ja tuskimpa sitä kuukautta olisi ihan vanhempien nurkissa ja mökillä saanut kulumaankaan.

Kolmen ja puolen päivän reissulla ehti nähdä perus turistikulmat. Keskustahan on tosiaan aika pieni, ja kaikki kävelyetäisyydellä. Pyörän vuokraaminenkaan ei varmasti ole yhtään huonompi idea. Mutta tuollaisella lyhyellä reissulla ehti parin bussimatkan avustuksella nähdä Nyhavnia, Pienen merenneidon, Tivolin, keskustan kauppoja ja tanskalaista designia. Muutama museokin mahtui päiväohjelmiin. Samoin rutkasti jäätelöä tuoreissa vohveleissa (pilvisistä keleistä huolimatta). 

Muutoin tosin matka ei ollut kovin kulinaristinen elämys. Osittain johtuen matkaseurueen kahden teini-ikäisen tytön ruokatottumuksista.. tai suostumuksista.

Piristävää oli myös iltaseltaan nähdä Helenaa, jonka kanssa oltiin vaihdossa Delftissä. Sekä kuulla piristäviä kaupungin kaksi viikkoa täyttäviä jazz-festivaalien esityksiä. Osa konserteista kun vain oli järjestetty erinäköisinä katusoittelusessioina.

Ensimmäinen lomaviikko

Aika on hujahtanut hurjan nopeasti perinteisissä kesätunnelmissa, mökkeillessä alkuun kahden raatiporukan voimin Nummi-Pusulan maisemissa.

Kotiin siirryttyä piti ottaa takaisin syntymäpäivänä väliin jääneet herkuttelut vaihtoehtoisen "perinteisen mansikkakakun" voimin. Sekä siskon nimipäiväksi tehdyllä Key lime pie:lla. Nams.

Ensimmäisellä mökillä päästiin mökkihommiin maisemoimalla kaatunutta kantoa. Omalla mökillä Orivedellä raivauksen alla oli kaadettua metsäalaa oman tontin vierestä. Ja perinteisiä puutöitä. Lainavaatteissa :) 

Auringonlaskut kyllä kumpaisellakin järvellä olivat hurjan kauniita keskikesäisen Suomen tunnelmia mukailevia.

Kotiin päästyä kesän parhaat herkut odottelivat takapihalla. Ehkä parasta ikinä on päästä poimimaan mansikoita omasta pihasta suoraan suuhun. Tosin mökillä olon jäljiltä niitä oli kyllä kertynyt ihan enempikin kuin vain suoraan suuhun poimittaviksi. Toivotaan, että muutama olisi vielä kypsymiskuntoisia kunhan tulevalta Kööpenhaminan (ja pääkaupunkiseudun) reissulta tulee kotiuduttua.

Hyvää matkaa

Huh, loma on vihdoin alkanut. Vaikkakin klo 5:50 lähteneellä bussilla Oddasta, ja kaikkiaan 12 h matkustamista luvassa tänään ennen kuin ollaan Suomen maankamaralla. Oslon kentällä tosin 4 h vaihtoaika, aivan liian pitkä, etenkin kun tän kentän on vuoden sisään jo muutaman kerran nähnyt.

Onneksi löytyy sporttibaari, jossa voi kirjaimellisesti korkata lomansa (vaikka väkeviä ei saa tarjoilla ennen klo 13, kun olisin halunnut drinkin) ja seurata EM-kisojen pituushyvpyn karsintaa. 

Suomi, here I come.

PS. uusi lukukertojen tuhatluku on taas mennyt rikki. Kiva kun käytte lukemassa kuulumisia :)

Merellinen Odda?

Juhannusjuttuja blogeista selaillessa on vastaan tullut mitä ihanampia meri- ja järvimaisemia. Vaikka Odda vuonon rannalla sijaitseekin, ei tätä kovin merelliseksi ympäristöksi voi kutsua. Meri-ilmastoa, ja siten sademääriä lukuun ottamatta.

Satama-allas on useimmiten tyhjä vierasveneistä. Tosin kerran siellä näkyi yksi kovasti romanttisissa tunnelmissa ollut vene kannelle levinneen tai levitetyn ruusukimpun kera. Ja juuri silloin kauppaan ohi kävellessä ei tullut mieleen ottaa kuvaa. Muutamia symppiksiä puuveneitä on myös joskus muulloin tullut bongattua vuonosta. Aika harvakseltaan.

Venesataman ohi poljen joka päivä työmatkalla. Mutta aika pienihän sekin on, kolmen venelaiturin kokoinen. Harva kai jaksaa matkustaa täältä vuonon pohjukasta kymmeniä kilometrejä päästäkseen avomerelle. Veneet varmaan sijaitsevat mieluummin merenrantamökkien laitureissa.