Blueshelga

Niitä harvoja viikonloppuja kun Oddassa tapahtuu jotain. Siksipä lauantai-iltapäivällä suunnattiin Ingan kanssa kuuntelemaan yhtä Blueshelgan konserteista. Aika moni festivaaleilla mukana oleva bändi soittaa kuulemma nykyisin kaikkea muuta kuin bluesia. Viime vuonnahan olimme kuuntelemassa yhden vanhemman insinöörimme Agnarin jazzbändiä.

Itselle toki yksikään bändi ei nimeltään sanonut niin mitään. Joten arvalla mentiin. Konsertissa oli kuitenkin 4 esiintyjää, joten variaatiota tuossakin riitti.

Ehkä oman ikäisen kuuntelijajoukon saavuttamiseen olisi kaivattu lipunostoa kalliimmille iltakeikoille, mutta ne olisi pitänyt osata ostaa etukäteen. Tällä kertaa meiningistä tuli jokseenkin mieleen Tukholman- tai Tallinnanlaiva. Neli-viisikymppisten päiväkaljoittelua, joka kyllä muutaman tunnin konsertissa yltyi ihan jollekin tasolle, vaikka norjalaiset eivät ihan samanlaista juomaan menevää kansaa kai ole kuten suomalaiset. Ingan kanssa pidettiin vaan kahvilinjaa... ja nykynuorisoko muka on rappiolla :)

Toisenlaisia hileitä

Ei oo todellistakaan. Nyt on juuri syyskuun puoliväli ohitettu, viime vuoden lumet eivät tänä kesänä tainneet edes ehtiä sulaa huipuilta. 

Ja nyt ensimmäiset ovat jo sataneet +700 metriin. Viime vai toissaviikolla joku töissä jo puhui, että vuorilla oli tullut ensilumet. Mutta aika uskomatonta. Muistan kyllä, että aikaista lumentuloa viime vuonnakin kauhistelin, mutta ei se näin ajoissa tainnut olla.

Onneksi viikonlopulle on luvassa kuitenkin aurinkoa ja +10 C kelejä. Ja onneksi kauppaan mennessä poikkesin Cubukseen, josta tarttui noin 4,5 e kappalehintaan pari Essien pirteänväristä lakkaa. Jos hinta  lakoille ei ollut jo muutenkin kylliksi alennettu, niin kaiken huipuksi kaupanpäälle tuli vielä matkakokoinen kynsiviila. Todellinen "gjør ett kupp".

Kaktus kurkussa

Ai että söinkö eilenkin?! Sunnuntaina sanoin, että kyllä. Pitäähän nyt toisinaan herkutella.. mutta ei kuitenkaan vilustuttaa kurkkuaan.

En suosittele kokeilemaan jostain jenkkiruokablogista luettua ohjetta jäätelöpurkin hileilyn estämiseen. Pohdin kyllä jo etukäteen, että miten se kansi voi muka olla tiivis, kun purkki kapenee alaspäin jonkin verran. Ei  toimi, joten ei muuta kun leikattu reuna väliin, jotta pysyy edes jotenkuten kasassa.

Tuskimpa tämä olotila nyt ihan jätskin syönnistä syyskeleillä johtuu. Pikemminkin edellisellä viikolla vähintään kerran arkipäivään työmatkapyöräillessä kastuminen ei varmaan auttanut asiaa. Eikä se, että syysharrastukset ovat alkaneet parin viikon sisään. Samaa flunssailua esiintyy aina koulujen alussakin.

Nyt siis vitamiineja poskeen ja tsemppailua, että ei yskää pahemmaksi kehity. Tuntuu kyllä enempikin sellaiselta köhältä, että yhtäkkiä ilma on tullut tosi kuivaksi. Ehkä sisätiloissa onkin, mutta ulkona ihan päinvastoin.

Toisen roina on...

Viime kevään ja kesän suurin hitti norjalaisessa sisustuksessa lienee ollut eurolavat (ja muut lastauslavat, sekä kaapelikelat). Joskus tässä kevään ja kesän aikana etenkin norjalaisia sisustusblogeja selatessa on tullut vastaan monenmonta viritelmää lavoista. Ensimmäisten kohdalla pidin niitä ihan mielenkiintoisina ja omaperäisinä ideoina.

Kyllähän monet tällaiset ideat näyttävät kauniilta, jos ne on viitsitty toteuttaa huolella. Mutta no... makuasioista ei voi kiistellä.

Kuvat lainattu NIB 

Norske interiørblogg -yhteisön kautta on huomannut kuinka paljon niitä sitten oikeasti käytetäänkään. Ulkotiloihin esim. sohvan korvikkeeksi sopivat varmaan ihan hyvin. Pyörien avulla helposti siirreltävissä ja kesän jälkeen voi kasata lavat varastoon. Mutta paljon niitä on norjalaisissa sisustusblogeissa näkynyt kyllä myös erityisesti sohvapöytinä. Yksi- ja kaksikerroksisina, pyörillä tai ilman.

Mutta mitä enemmän samankaltaisia juttuja näki, sitä enempi aloin vaan ajatella, että kyseessä on romupuuta. Etenkin kun tässä keskustassa asuessa takapihani koostuu erinäisten putiikkien lastausalueista, joista juurikin noita lavakasoja löytyy. Välillä kaikenmoista mielenkiintoista, mutta toisaalta myös suurimmalta osin täyttä roinaa näkyy päivittäin alakerran sähkö- ja kodinkoneliikkeiden vierustoilla :)

Pieniä muutoksia

Kuten kirjoittelin, olohuone sai vähän uutta ilmettä viikonloppuna järjestämällä huonekalut toisella tapaa. Kuten kevään kuvista näkyy, on sohva on ollut muutosta lähtien ikkunaseinällä mutta nyt kääntyi hieman vinottain huoneen poikki. Koitetaan päästä eroon siitä suomalaisten seiniä pitkin sisustamisen syndroomasta. Ehkä vähän saa samalla täytettä huoneelle, se kun on mun kalusteisiin nähden ihan turhan suuri (kuten asuntokin...)

Kuvia katsellessa huomasi myös kuinka kovasti puunvärinen telkkahyllykkö sotii muuta sisustusta vastaan. Se tosin oli lähdössä kiertoon jo ennen tänne muuttoa. Mutta Norjaan saa tiensä sitten päättää, kun aika tulee täältä muuttaa. Ei oikein norjalainen hempeilyrustiikkinen sisustus sekään ole kuitenkaan niin mun juttu, että tulisi tähän hätään uutta ostettua.

Toinen mikä pisti silmään oli lampun sijoittelu. Ajattelinkin sen siirtää sohvan viereen vähän luontevammalle paikalle. Vaikuttaa niin hassulta yksinään tuolla kulmassa. Kaikki muuten näyttää tosi vinolta, ja onkin. Tämä talo on vissiin ajan kanssa vähän kärsinyt maaperän liikkumisista.

Siivousviikonloppu

Viikonloppu tuli vietettyä niinkin mielenkiintoisissa merkeissä kun kotia puunatessa. Oli kyllä aikakin, kun pari edellistä viikonloppua on tullut vietettyä muissa maisemmissa. Enkä oikeastaan muista milloin lattiat on viimeksi pesty. Lauantaiksi ennustettiin sadetta, joten päätin jättää Eidfjordiin, vuonon itärannalle, suuntautuneen vaellusreissun väliin. Siitäkin huolimatta, että siellä en edes ole vielä käynyt.

Lauantain ruokakauppareissu poikkesi muutamaan muuhunkin putiikkiin. Joten asunto sai pienen puhallin-lämmittimen, joka varmasti tulee tarpeeseen ilmojen viiletessä. Nytkin toisinaan sormet kohmeilee kotona ollessa. Norjalaiset varmaan kauhistuisivat, kun ajattelin oikeesti sen talven varalle sijoittaa makuuhuoneeseen (en vaan ymmärrä miksi pitäisi nukkua sellaisissa lämpötiloissa, että nenä jäätyy). Mietin jo nimittäin, että pitäisikö kesäpeitto vaihtaa talvitäkkiin.

Myös ostoslistalla keikkunut maljakko-hankinta on nyt tehty, ainakin yksi. Joten sohvapöytä sai siivouksen jälkeen koristeeksi ruusukimpun. Samalla huone vaihtoi vähän järjestystäkin. Ehkä kurkistus siihen seuraavaksi.

Ikkunoiden pesu on ollut myös juttu, joka on keikkunut todo-listalla tovin. Joten nyt kävin toimeen, eikä ainakaa vielä päivän sateiden jälkeen ole mitään katastrofaalisia sade- tai lokinkakka-jälkiä, kuten ennen pesua. Katsotaan kauanko kestää :) Pesutoimenpiteet itsessään olivat ihan mielenkiintoisia, tämä norjalainen ikkunanavauspatentti siis.

Ja kerta kiellon päälle sunnuntai-illan uutisia katsellessa tuli myös lakanapyykit silitettyä. 

Olen joskus miettinyt, että vaikka muotoonommellut lakanat kuinka käteviä ovatkin, ainakin 120cm sänkyyn johon ei oikein sopivankokoisia lakanoita löydy, niiden silittäminen ja kauniiksi viikkaaminen ei ole mitään helpointa puuhaa. Tällä hetkellä ei asia juuri kosketa, koska 150cm sänkyyni istuvat ihan hyvin normaalilakanat. Mutta tulevaisuuden (ja muiden pähkäilijöiden) varalle löytyi jonkun selaamani blogin kautta hyvä videovinkki.

Aina väärään aikaan, tai väärään paikkaan

Matkustaminen on ihan mukavaa, mutta... Oslon lentokenttä on kyllä alkanut tulla vähän turhankin tutuksi. Tälläkin reissulla Norwegian pisti odottelemaan ekstraa reilun tunnin. Siinä päätyi aika moneen kun ryhtyi laskeskelemaan, että kuinka monta lentoa tässä vuoden aikana onkaan ollut myöhässä aikataulustaan. Puhumattakaan viime lokakuun alun matkasta Suomessa Norjaan, jossa Oslon viimeiset lennot Bergeniin oli jo lennetty ja yöksi suunnattiin sitten lentokenttähotelliin pariksi tunniksi nukkumaan. 

Vähän samanmoisia kokemuksia toki kertyi opiskeluaikana suhatessaan junalla edestakaisin. Satunnaiset käyttäjät eivät huomaa myöhästymisiä juuri, mutta tiheämmällä tahdilla matkustaessa alkaa havainnoida kuinka usein kaikenmoista normaalista poikkeavaa tapahtuukaan.

Omaa lentoani odotellessa oli kenttä aikalailla hiljentynyt. Hassua nähdä se sellaisessakin tilassa, kun yleensä ympärillä häärii ihmisiä törmäämisiin asti.

Toinen ehkä ei niin mukava puoli ulkomailla asustelussa ja siten matkailussa on ollut se, että tuntuu koko ajan jättävän kotinsa. Useinmiten palatessaan Norjaan.

Vaikka täällä on tullut nyt reilu vuosi asuttua kaikki tuntuu väliaikaiselta. Ja ympäriltä puuttuu tukivekot. On kuitenkin aika vaikea ystävystyä ilman kyllin hyvää yhteistä kieltä. Ja paikallisiin tutustuminen vapaa-ajan puitteissa on kyllä jäänyt pinnalliselle harrastus-kaveritasolle. Omat piirit kun ovat koostuneet muualta tänne muuttaneista ihmisistä. 

Ehkä tällaisissa asioissa Oddan kuppikuntaisuus kyllä tuleekin ilmi. Ihmiset ovat kyllä tosi ystävällisiä ja tietyllä tavoin avoimia. Mutta ulkopuolelta tulleet ovat kuitenkin ulkopuolisia. Eikä kukaan oikeastaan jaksa oikeasti tutustua. Ehkä töissäkin toki ihmiset tiedostavat että usein muualta tulleet myös lähtevät muutaman vuoden sisään, mutta ei se tutustumattomuus ainakaan asiassa auta.

Voi olla, että ei oikein itsekään kyllä jaksa tutustua kunnolla, mikä on vähän sääli.. Mutta toisaalta myös omanikäinen paikallien porukka on kovin erilaisessa elämäntilanteessa kuin mitä itse on.