Ja taas matkalla jonnekin

Kuten todettua, tämä viikko sujui taas Suomen maisemissa. Tiistaista torstaihin Kokkolassa työmatkan merkeissä ja viikonlopun verran kotosalla. Visiitistä sai kyllä kummasti puhtia taas omaan arjen aherrukseen. Katsotaan, kuinka kauan fiilis kestää.

Paluumatkalla Odda hiipi mieliin jo heti ensimmäisellä lennolla Helsingin ja Kööpenhaminan välillä. Blue1:n matkustamolehtisen melkein ensimmäisellä aukeamalla komeili nimittäin Trolltunga. Aikalaillahan se on Norjan mediassa ollut nyt syksyn myötä esillä, mm. muutamassa tv-ohjelmassa, mutta että ihan kansainvälistä julkisuutta tällä kertaa...

Oddan sijainnin eristyneisyys kyllä taas iski Bergenin lentokentällä. 5 minuutin viivästys matkatavaroiden saannissa siirsi kotiin saapumista melkein puolitoista tuntia... Ehkä seuraava asuinpaikka voisi sijaita vähän paremmilla yhteyksillä lentokenttään nähden.

On se syksy Oddassakin

Viime viikko oli melko hektinen neljän kuoropäivän muodossa, joten nyt näitä postauksia tippuu muutama putkeen. Tosin tämän viikon loppu menee työmatkan merkeissä Kokkolassa, sekä visiitillä Hämeenlinnassa.

Oddassa vietettiin viime viikolla Literatursymposiumia, ja tapahtumaan sisältyi kuoron esiintyminen avajaisissa yhden biisin verran. Lisäksi lauantaina oli konsertti samaisen Poing-yhtyeen kanssa kuin keväällä Borealis-nykymusiikkifestivaaleilla. Yllättävästi vaan keskiviikon yhden biisin keikkakin vei yli tunnin lämmittelyineen ja keikkojen lisäksi oli toki normaalit harjoitukset ja perjantaina läpikäynti bändin kanssa. Mutta ai että miten tuollaisista esiintymisistä tulee niin uutta puhtia peliin. Jotenkin perustreeneihin lähteminen tuntuu aina välillä olevan niin työn ja tuskan takana. Mutta nyt syksy jatkuu jouluohjelmistojen parissa.

Sunnuntain reippailu kameran kanssa sai myös tallentumaan muutaman syksykuvan Oddasta. Jotenkin syksy on ollut vähän huomaamaton. Johtuuko siitä, että ruoho vihertää joka paikassa ja ruusuistutukset kukoistavat edelleen?!

Mennellä viikolla on yllättäin tuntunut, että lehdet ovat melkein tippuneet puista ja kylmät ilmat saavuttaneet. Torstaina meillä oli tuolla vuorilla yhden työporukan kanssa illanvietto ja siellä kyllä huomasi kuinka auringon laskettua vuorten taa tuli tosi nopeasti kylmä!

Onneksi aurinko jaksaa vähän paistella, joten iloisempi viettää kirpeitä syyspäiviäkin kuin perinteisessä vesisateessa. Ainakin itse mieluummin puen vähän enemmän päälle kuin kärvistelen muutaman asteen lämpimämmässä vesisateessa.

Oslossa, osa 2

Lauantai jatkui myös iltapäivän osalta turisteilun ja shoppailun merkeissä. Kahvit käytiin juomassa Oslon oopperan terassilla. Ihanat merelliset maisemat ja syksyinen auringonpaiste. 

Hayn Hee-tuolit on joskus käyneet mielessä mahdollisiksi parveke- tai terassituoleiksi, jos vaikka joskus omistaisi sellaisen asunnon. Olen vaan kovasti pohtinut onko tuollaisella rautalankapenkillä hyvä istua, mutta nyt on tullut todettua, että on. Ehkä loungemalli olisi vielä rennompi, mutta ihanan linjakkaat nuo kyllä ovat. Tanskalainen design <3.

Sunnuntain jenkkidiner-aamiaisen jälkeen suunnattiin Vigelandsparkeniin. Tarkoitus oli käydä myös Munch-museossa, mutta oltiin kulutettu lauantaina sen verran jalkojamme, että sunnuntain ohjelmasta tuli aika kevyt.

Ihana kyllä, kun turistikausi oli kutakuinkin ohi (mitä nyt samalle viikonlopulle sattui Etelä-Norjan syyslomat) joten puistossa oli rauhallista. Ja istuessa saattoi seurailla koiranulkoiluttajia ja muita poutaisesta sunnuntaista nautiskelevia ihmisiä.

Viikonlopun ruokailut olivat kovasti aasialaispainotteisia perjantain thairuoan sekä lauantain ja sunnuntain vietnamilaisten ruokien merkeissä. Sunnuntain tofuwokki oli kyllä erittäin hyvä. Siitä intoutuneena kävinkin Helenan lähtiessä kohti lentokenttää pistäytymässsä yhdessä aasialaisessa ja yhdessä yleisesti etnisessä ruokakaupassa. Viikonloppuna on nyt sitten ollut kotioloissakin tofukokeiluita. Vielä kun osaisi, tai viitisi itse asetella ruokansa kauniisti.

Oslossa, osa 1

Perjantai-iltana tavattiin Helenan kanssa Delftin opiskelukaveri Calle illallisen merkeissä thairavintolassa. Konsepti oli jokseenkin omalaatuinen thaimaasta roudattuine kalusteineen sekä tuktukeineen. Ehkä vähän överiksi tosin meni kun illan mittaan ravintolossa koettiin lavastettuja (kuivia) trooppisia sadekuuroja ja sähkökatkoja.

Ilta jatkui pitkän kaavan kautta parissa keskustan baarissa. Mutta harvoin on Norjassa ollessa pitkiä iltoja tullut vietettyäkään. Lauantaina kuitenkin suunnattiin reippaina kymmenen aikaan etsimään aamiaista ja päivän mittaan kulutettiin jalkapohjia niin keskustan nähtävyyksien kuin kauppojen parissa.

Kuninkaanlinnalta löytyi myös Justin Bieber fanilauma. Pitää ehkä vain tämän tapahtuman todistettuaan ruveta bongiailemaan musiikkivideoita. Tätä tapahtuma kuitenkin nauhoitettiin. Meillä ei vaan kyllä ollut tietoa onko kyseessä musiikkivideon kuvaaminen vai vaan joku fan clubin oma juttu. Arvatkaa kuka ei kuulu joukkoon?!

Lounaaksi syötiin torikojusta espanjalaista kanapataa. Samaisella torilla maisteltavina oli myös eri maiden herkkuja. Lähinnä juustoja (terveisiä vaan Janicalle, ajateltiin sua niitä maistellessamme).

Syksy matkalla Osloon

Kyllä, ne on ihan tarkoituksella erillisiä sanoja. 

En nimittäin taaskaan ole huomannut kunnolla ruskaa Oddassa ollessani, vaikka syksyn tuloa olenkin monesti päivitellyt. Ehkä siellä vaan ei ole sopivaa puustoa paria hassua vaahteraa lukuunottamatta, jotka värjäisivät itseään puna-keltaisiksi.

Matkalla kohti Osloa ruskaa on sen sijaan päässyt todistamaan. Samoin, kuinka paljon lunta korkeammilla alueilla jo onkaan.

Aika hienoa toki, että Oddasta on suora bussiyhteys Osloon. Tästä on Oslon kautta otettujen lentojen suhteen ollut paljon iloa. Sääli vain, että matka kestää seitsemisen tuntia. Yöbussissa menettelee, vaikkakaan en kovin hyvin pysty matkalla nukkumaan. Jotenkuten. Se, mitä en oikein ymmärrä on matkan 45 minuutin tauko ainakaan näin päiväaikaan. Toki kuljettajilla pitää näin pitkissä ajopätkissä taukoja olla. Mutta todellisuudessa tuolla taukopaikassa aina vaihtuu kuljettaja.

Toisaalta tuossa ajassa ihmiset myös ehtivät syödä, mikäli eivät ole ottaneet omia eväitä bussimatkalle. Tuntuu, että aikamoista jonoa kahvilan pikaruokatiskille muodostuikin. Itse päätin Vinjen kahvila-grillin sijaan tutustua pariin pikku käsityö-/sisustusputiikkiin, jotka sijaitsivat aivan vieressä. Ainakin tuo Silkevippa oli aika hauska, tosin kivoin oli lelu- ja lastenvaatehuone. Sääli, että ei ole tarvetta sellaisille ostoksille. Vai onko jollakulla jotain uutisia?!

Päivän hyvä teko

Apartment Therapy:n sivuilta löysin mielenkiintoisen idean onnellisuuspäiväkirjan pitämisestä. Yksinkertaista, kirjoita vain lyhyesti yksi kiva asia päivän ajalta. Reflektoinnilla pitäisi kai olla kerrannaisvaikutus hyvien asioiden kokemuselle. Jospa tällaisella idealla saisi ajatuksia syksyn pimetessä vähän valoisammiksi.

Itseasiassa kyseistä päiväkirjaa olen raapustellut elokuulta lähtien. En tiedä huomaako positiivisia vaikutuksia, mutta on paljon helpompi kirjoittaa lauseen tai pari, kuin kerrata koko päivän tapahtumia. Eli ainakin jotain muistoja jää tällä tavoin.

Tämän päivän ilon aihe oli ehdottomasti kahden sateessa seisoneen vaeltajapojan kuljettaminen Tyssedalista Oddan keskustaan. Kuorotreenit oli peruuntuneet kai syyslomaviikon vuoksi, mutta viime viikolla lähetetyssä ensi viikon aikatauluja koskevassa mailissa ei ollut kuitenkaan mainintaa, etteikö tällä viikolla olisi treenejä. Ensi viikolla siis luvassa taas konsertointia... 

Mutta eipähän jäänyt ihan turhaksi 16 km autoilu - tuotti ainakin kolmelle ihmiselle hyvän mielen :)

Sisätiloihin

Kun syksyn sateet vihmoo, ei kesällä kuntoon -projekti taida enää olla voimassa. Onneksi voi aloittaa seuraavan projektin kohti ensi kesää.

Pohdin kyllä jo joskus keväällä, että pitäisikö hommata kuntosalikortti tuohon vieressä sijaitsevalle salille, mutta sitten alkutalven liikunnat hoitui lentiksen ja uimisen turvin. Ja loppukeväästä kiipeiltiinkin jo vuorenrinteitä pitkin. Edellisen asunnon aikana olisi ollut varmasti hyvä hommata kortti Odda Hallenin punttisalille, sen sijaitessa ihan vieressä. Ja koska sinne tuli monen monituista kertaa raahauduttua ihan vain toteamaan, että kovin montaa muuta ei inspiroinut pelata lentopalloa.

Vaikka tuo sali onkin tulpahintainen, ja niitäkään ryhmäliikuntoja mitä on tarjolla käytän kovin vähän, niin on vaan niin paljon helpompi kävellä 100 m ovesta oikealle, kuin kiivetä jotain 15 % mäkeä päästäkseen treenaamaan. Joten eiköhän rahoille saa vastinetta. Ei tosin haittaisi jos se olisi myös lauantaisin auki... 

Kuukauden kuntosalitreeneily ei nyt kyllä ole oikein antanut tuloksia, päinvastoin lisännyt painoa (tai sitten se on vaan muuten tää syksyn alku). Mutta onneksi ensi kesään on vielä reilusti aikaa. Energiaa siitä kuitenkin saa, ja etenkin epäsäännöllisten lentistreenailujen sijaan voi itse määrittää liikunnan säännöllisyyttä. :)