Kotipäivä

Sunnuntai on mun kotipäivä. Myös päivä, jolloin ei tarvitse puhua ruotsia, jossei halua :) Tuntuu kuitenkin, että useimmiten se sisältää lähinnä siivoilua ja loppuviikon tiskien tai pyykkien pesua. Tänään olin tosin pullantuoksuinen täti, enkä siivoilija, ja leivoin leipää ja keksejä :) 

Toisinaan ilta on omistettu pienelle hemmottelulle, edes vaikka kynsien lakkailun muodossa. Muutoin omasta ulkonäöstä huolehtiminen on jäänyt valitettavan retuperälle.. ei tule siis mitään päivän asu -juttuja, koska ketään ei kiinnosta onko mulla työvaatteena tänään farkut vai firman housut. Ja mitkä villasukat päätyy kotiverkkareiden seuraksi. Säälittävää.

Joskus Elina kyseli kotiesittelyn perään, joten tässä lyhyesti, olkaapa hyvä. Oikein edistystä minkään sisustuksen kanssa ei ole kuukauteen valitettavasti tapahtunut, huonekalukaupan (ja Ikean nettikaupan) puuttuessa. Siksipä kuvatkin ovat ihan yhtä vanhoja, vaikka uvittelin jo tässä vaiheessa ottavan jotain uusia. Pitäisi tehdä jotain löytöjä tuolta kierrätyskaupasta, joita sitten itse fiksailisi, tai löytää joku Ikean nettikauppakorvike. Huonekaluja vaan on hankalampi ostaa näkemättä.

Talo itsessään ei siis ole todellakaan mikään kaunis. Tämmöinen kuuskytluvun betonihökötys. Olisi niin paljon kivempi asua jonkun tuolla taustalla näkyvän valkoisen talon ylä- tai alakerrassa :) Tai ehkä mieluummin jonkun vastaavan talon, vähän keskeisemmällä sijainnilla.

Sisustuskin on kovin pitkälle sellainen kuin mitä Otaniemestä tavaraa tuli mukaan. Ruokapöytä oli ensimmäisen viikonlopun pakkohankinta, eipä ollut aikaa ihmetellä, kun silloin ei ollut tietoa että milloin tavarat oikein tulee. Vähän on jälkeenpäin mietityttänyt, että olisi ehkä pitänyt ostaa jokun vähän perinteisemmä oloinen ruokaryhmä, mutta tällä mennään. Sopii toisaalta muuten mustavalko-harmaa sävytteiseen olohuoneeseen toki.

Koti siis kaipailisi vielä ainakin nojatuolin ja lipaston makuuhuoneeseen (vaatehuone ei vaan ole kovin kätevä, etenkään jos ei ole kunnon säilytysjärjestelmää), sohvapöydän, uudet olohuoneen verhot. Ja jonkun kivemman taulun olohuoneeseen, tuo tuli ostettua, koska jotain seinille oli laitettava.

Nederland ooo Nederland...

Jotenkin viimeiset pari viikkoa on tuntunut tosi hankalilta, lähinnä kielen puolesta. Ehkä kun olen ollut edelliset 3 viikkoa yksin tutustumassa elektrolyysihalliin, on päivittäinen ruotsin ja norjan käyttäminen jäänyt niin vähille, että vapaa-ajallakin kaipaisi mieluummin jotain muuta kieltä. Se ei sujukaan niin loistavasti kuin joinain muina hetkinä. Ja jotenkin ollut turhautunut olo, että kielitaito ei vaan tunnu kehittyvän niinkuin se alkuunsa kehittyi.

Muutenkin, olen jotenkin kovasti ajatellut Hollantia. Tuntuu jotenkin, että jos aion asua jossain muualla kuin Suomessa niin oikea paikka olisi Hollanti eikä Norja. Liekö syynä ollut vain helpompi ja hauskempi vaihto-opiskeluaika, ihmiset ja ympäristö.Toisaalta samanlainen fiilis valtasi kun maaliskuussa kävin Janican luona visiitillä Delftissä, tuntui ihan kodilta se kaupunki.Tai ehkä tää olo johtuu vaan kaikista "vinkeistä" Hollannista ympärillä.

Olen jostain syystä eksynyt lukemaan monia ulkosuomalaisten Hollanti-blogeja, viime lauantaina katsotussa elokuvassa tuntui vilahtaneen hollantilainen autonrekkari, kierrätyskaupassa oli myynnissä delftinsinisiä kukkaruukkuja (jotka oli harmittavasti menneet kun meinasin ne perjantaina käydä ostamassa).

Perjantaina myös lentistreeneistä kotiin kävellessä mietin, että pitäisköhän kysäistä josko joku hollantilainen tuttu haluaisi uudenvuoden aamukahveille Schipholin Starbucksiin. Tämä siis siksi, että kuvittelin, että mun vaihtoaika oli klo 6-10, eli neljän tunnin odottelu, vaikka tosiasiassa vaihtoaikaa oli vain tunti. Tuossa vaiheessa... Niin, olen siis matkustamassa Floridaan jouluksi, ja välilasku on Amsterdamissa :)

Kotiin tultuani oli kuitenkin Supersaverilta tullut viesti, että käypä tsekkaamassa sopiiko lentoyhtiön tekemä muutos lentoaikatauluun.. ja siellä oikeasti sitten olikin, että jatkoyhteys on vasta kymmenen jälkeen. Onko nää jotain enteitä?! Kuitenkin Amsterdamista lähtenyt lento on elämäni aikana ollut ainoa oikeesti poikkeuksellinen ja palannut takaisin kentälle! (jos nyt myöhästymisiä ja mm. nyt Suomesta tänne tullessa Oslossa vietettyä hotelliyötä ei lasketa)

Jotenkin valitsin ne lennot, jotka menee Amsterdamin kautta. Tosin vaihtoehtona oli Charles de Gaulle, joka todennäköisesti olisi tarkoittanut hukattuja matkatavaroita.

Olivia saapui taloon

Oi, vihdoin ja viimein. Sieltä se kurkisteli parketti- ja laattalattiamainosten välistä. Ihana raatini tilasi mulle suomenkielistä luettavaa vuodeksi eteenpäin. Odotellahan tässä ehdittiin, kun syyskuun lehden, tai viimeistään lokakuun, piti kai olla se ensimmäinen Oddaan kannettuna.

Nyt illalla sujahti lehti sohvalle Pentikin Haiku-viltille. Sinne alle taidan käpertyä minäkin lehden ja lämpimän teekupin seuraan.

Gangveg Sandvin

Sunnuntai oli vaihteeksi ihanan aurinkoinen päivä. Jotta lepopäivä ei olisi kulunut ihan sisätiloissa, päätin pakata kameran laukkuun ja suunnata Sandvinvannetin ympäri.

Aika monta muutakin ihmistä oli sunnuntailenkkeilemässä etenkin alkumatkan osuudella, jossa pääsee kävelemään tietä ja hiekkatietä pitkin. 

Sandviniin asti (järven toiseen päätyyn) kävely sujuikin oikein kivasti merkittyä polkua pitkin.  Muutama reippailija tuli matkalla vastaan myös metsän puolella. Toisesta päästä järveä löytyy maatila-alue. Pellolta löytyi hassuja karvaisia nautaeläimiä.

Mutta myös oikein nätti pieni hiekkaranta.

Näiden seurassa pelottaisi kuitenkin vähän uimareissut.

 

Sen jälkeen oli valittava, kiipeilläkö 250m ylöspäin merkitylle polulle, vaiko kävellä tien viertä. Päädyin jälkimmäiseen, koska mukana olleeseen karttaan oli merkattu, että osan matkasta tien vieressä kulkisi joku vanha tie. 

Valitettavasti ensimmäinen tälläiseksi merkattu pätkä oli pelkkää kivikkoa. Ei siis ihan mitä olin olettanut.

Jollekulle toiselle kulkijalle olikin käynyt hieman huonommin.

Onneksi seuraavalta pätkältä löytyi jotain kaunista.

Ja metsän puolelle siirryttä löytyi tuttuja herkkuja...

Lumiraja 900 m

Täällä puhutaan lumirajasta. Siis että kuinka korkealle pitää mennä, että on lunta. Mun epäilys on, että se on Oddan ympäristössä noin 900 m. Viikko takaperin taidettiin kyllä kirjoitella lehdissä, että lumiraja voi olla edellisen viikonlopun jälkeen 700 metrissä. Ei monet ihmiset kuitenkaan olleet tästä ottaneet oppia, vaan uutisissa näytettiin kuinka vuoristossa autot liukastelivat kesärankailla.

Aivan vuoren huipuilla näkyi lunta tosiaan jo edelliselläkin viikolla, mutta kyllä se lumiraja alemmaksi on siirtynyt. Tästä inspiroituneena ja kuulaana syysiltapäivänä jaksoin taas kävellä vähän kameran kanssa. Jotenkin kulkiessa tuli ihan vanha alppikylätunnelma.. vaikka en sellaisessa ole käynytkään.

Puissa on vielä aikalailla lehtiä, mutta kyllä se syksy ja talvi alkaa tuloaan tehdä. Yöllä on jo pakkasta eikä tunnu lämpötilat juuri 10 asteen yli nousevan päivisinkään. Kunnon ruskaa täällä ei ole kyllä ollut. Taitaa olla vääränlaista kasvustoa. Onneksi joissain pensasaidoissa näkyy värinä muutakin kuin keltaista ja vihreää.

Ylistys tiskikaapille

Oikeasti, aina ulkomailla asuessaan tulee miettineeksi, että miksi, miksi nämä muut eivät ole ymmärtäneet tiskikaappien päälle. Tai pitäisikö kysyä, miksi suomalaiset eivät ole osanneet markkinoida mainiota keksintöä maailmalle. 

Tiskikaappi vain on aikalailla arjen parhautta! Jos siis ei ole edes mahdollista laittaa astianpesukonetta keittiöönsä. Tässä asunnossa se on a) kiellettyä b) ei oikeastaan edes mahtuisi keittiöön, koska ainoaan sopivaan kaappiin on sijoitettu joku lämminvesivaraaja.

 Yksi ritilä voisi tehdä pienen Norjaan muuttaneen suomalaisen iloiseksi.

Kuinka helppoa olisi laittaa ne pestyt tiskit kaappiin ja antaa niiden siellä kuivua, sen sijaan, että pöydille ja seinille asetellaan mitä kummallisimpia muovisia, metallisia, taitettavia, ripustettavia kapistuksia. Mieluusti taiteltavia, jotka voi sitten kivasti säilöä johonkin keittiönkaappiin.

Oikeasti, niitä ei ole suunnitelut varmaan millekään lautasille, tai ehkä sellainen "kaikille sopiva"-malli on juuri taas sellainen mikä ei oikeasti ole hyvä kellekään. Näitä tuotteita on nyt toki muitakin. Ainakin se, mikä mun keittiöön täällä tarttui, ei pidä astioita hallinnassa. Johtuneeko muovisuudesta.. Mutta pakko oli ostaa joku sellainen, jossa oli pohja, koska tiskipöytähän on altaiden ympäristöä lukuunottamatta laminaattia tms., joten ei kannattane valutella tiskivesiä sillekään.

Jos olisi mahdollista, irroittaisin kyllä alalevyn kaapista ja ruuvailisin ritilän pohjaan.. Mutta koska tiskikaappihan ei ole mitenkään olennainen maailman mittakaavassa, on tiskialtaan yllä olevan kaapin pohjaan vedetty sähköjohdot ja lamppu. Eli hyvästi tiskikaappi-idea.

PS. Suomesta mukaan tarttui flunssa, joten tänään kahden neuleen sisällä ja viltin alla istuskellessa on ajatellut että ei haittaisi yhtään, jos patterit huutaisivat vähän kovempaa. Toivotaan, että alakerran asunnon remontti valmistuu ja siihen muuttaa joku talveksi, niin ehkä sen asunnon lämmitys auttaisi kylmää hohkaavaan lattiaan.

Viikko äidin seurassa

Tuttu seura on kummasti laskenut stressitasoa.  Plus ollut aika mukavaa, kun joku muu on hoitanut osan tiskeistä ja ruoanlaitosta.. sekä vapaaehtoisesti siivonnut mun asunnon :) Myös suomen puhumisesta on ollut paljon iloa, vaikka sitten välillä onkin töissä tuntunut, että ruotsi/norja-linjalla ei olekaan taas löytynyt kaikkia sanoja.

Viime viikonloppuna ohjelmassa oli Oddan keskustan katselun lisäksi vaeltelua Røldalissa sekä Oddassa.

Røldalissa keli oli aurinkoinen, vaikka pilvisen/sumuisen sään takia ei tässä siltä näytäkään.

 

Mielenkiintointa antia taisivat vaelluksella olla "villihevoset", joita turistit olivat varmasti ruokkineet, sillä keksit esiin kaivettuamme tuo kaksivärinen koitti kovasti tehdä tuttavuutta.

 Kotimatkalla pysähdyttiin kuvailemaan myös lähintä vesiputousta Låtefossia.

Tosin mielenkiintoisempaa oli vielä sekä lauantaina että sunnuntaina tehdyt pienet kävelyt metsään, jossa suppilovahveroita kasvoi läjäpäin :) Perinteistä syksyistä yhteistekemistä siis maasta riippumatta.

 Suppilovahveroita kertyi piirakkaa, keittoon ja pakkaseen toistakymmentä litraa. Tässä lauantain saalista.

Viikon aikana äiti on tutustunut sitten Oddaan ja Tyssedaliin, kun mä olen ollut töissä. Iltaisin on harrastukset vieneet osan ajasta, ja sään salliessa on ulkoiltu.

Torstain lenkillä näkyi myös paljon kynittyjä lampaita, sekä auton lavalla, että laitumella.