Russefeiring - eli kolmen viikon penkkarit

Russefeiring, eli toisen asteen koulutuksen loppumisen juhlinta alkaa virallisesti 26.4. mutta vasta tänään itse huomasin täällä Oddassa jotain liikehdintää. Hieman tuntui, kuin vappu olisi siirtynyt tännekin, kun haalarikansaa vaelteli kadunkulmassa. Juhlinta päättyy 17. toukokuuta, kansallispäivänä. Tällöin (wikipedian mukaan) myydään myös russelehtiä, eli kovin samankaltaisia perinteitä silläkin saralla. 

Haalariperinne ei niinkään kuulu Norjassa yliopistomaailmaan, vaan niihin pukeudutaan russeviikkojen aikaan. Tähän juhlintaa ottavat osaa kaikki videregående skolen, eli toisen asteen koulutuksen läpikäyneet, niin lukiolaiset kuin ammattikoululaiset. Haalarien värit erottavat sitten, mitä kukakin on lukenut. Oddassa bongasin vain punaisia (yleisaineet, eli kai normaali lukio) ja mustia (ammattiaineet) haalareita. Myös hatut ovat samanväriset kuin haalarit.

Valitettavasti russet ehtivät hävitä kulmilta nopeammin kuin ehdin kameran kanssa alas, joten kuvamateriaalia ei nyt ole kovinkaan mairittelvasti. Meinasin käydä kaupan edessä pyörineitä tyttöjä kuvaamassa ja kyselemässä juttuja, mutta eipä onnistunut. 

No, tehän nyt olette nähneet haalareita ennenkin. Norjalaisen haalarikansan näkeminen toi myös mieleen, että Anun ja Päivin kanssa ollessamme Trondheimin ISW:llä luultiin meitäkin 18-vuotiaiksi haalareissamme ja teekkarilakeissa.. imartelevako?!

Kolmen viikon juhlinnan aikana kierrellään russebilillä ja kokoonnutaan erinäisiin paikkoihin juhlimaan. Steinar töissä kertoi, että nykyään kuitenkin  myös päättökokeita on sijoitettu tähän ajanjaksoon, joten propsit heille, jotka ne juhlinnan ohessa kunnialla suorittavat.

Talven tuuletus

Sunnuntaina reippaillessa tuli huomattua, kuinka pitkällä kevät oikeastaan on. Pensasaidat alkaa olla jo lehdessä, hiirenkorvien viherryksen sijaan. Ja niin on osa puistakin.

Kukkapenkit kukkii ainakin narsisseja, tulppaaneita ja muita kevään ensimmäisiä kukkia. Tällaisia keltaisia kukkapensaita täällä myös näkyy. Osaako joku sanoa mikä pensas tää on?

Kropan ja mielen ulkoilutuuletuksen lisäksi kyytiä saivat pesukoneessa talvitakit, hanskat ja pipot. Myös talvineuleet näkivät nypynpoistokoneen (ihana kapistus!) ennen kesäunia. 

Sisälläkin alkaa talven hiljaisuuden jälkeen vihertää. Orkidea koittaa tehdä uutta kukkaa. Ei ihan niin montaa nuppua vielä, mutta tuntuu, että parissa viikossa kukkavarret ovat tulleet ihan humauksessa. Pääsiäisen satunnaiset oksapoiminnat ovat saaneet melkoiset lehdet nekin aikaiseksi. Tarkoitus oli ostaa viime viikolla neilikoita niiden seuraksi, mutta eihän niitä sitten löytynytkään kaupasta.

Aurinkoa

Eilen jopa suunnattiin täällä Oddassa vähän istumaan iltaa poikien kanssa. Tosin kovin pitkälle ei tarvi suunnata, kuten kuva osoittaa. Aika on kyllä mennyt taas pääsiäisen jälkeen aika hurjaa tahtia. Arkea, arkea.

Huolimatta muutamista pakkasasteisista aamuista on tällä viikolla kelit olleet kivan aurinkoisia. Senpä vuoksi oli aiheellista suunnata myös katsastamaan Oddan pyörävalikoimat. Jo joitain viikkoja sitten laitoin kyllä ilmoitukset kauppojen ilmotauluille, että ostaisin käytetyn pyörän työmatkapyöräilyyn, jos joku myy. Toisesta lapusta on yhteystietolappuja lähtenytkin 3 kappaletta, mutta en ole mitään yhteydenottoja saanut.

Lopputuloksena kiertelystä oli kuitenkin asian siirtyminen torstaille. Koska toisesta kaupasta sanoivat, että silloin heille tulee toinen miettimäni vaihtoehto. Mieluusti jotenkin ostaisin sen pyörän joka tapauksessa niin, että sillä ensin pääsee testiajelulle.

Aurinkoisen sään saattelemana tuli mieleen, että aurinko ja rusketus tuntuvat olevan aika iso juttu norjalaisille. Etelänmatkoille on suunnattava vähintään pari kertaa ruskettumaan vuosittain. Tosin hytteillä ollessaan olivat aika monet saaneet ainakin kasvoille pääsiäisrusketukset myös. 

Mutta rusketuksen merkitystä jotenkin korostaa, että täältä Oddan kokoisesta paikasta löytyy useampikin solarium. Tai sitten täällä ollaan vaan jääty kovasti ysikytluvulle :) Pari putiikkia on kyllä pistetty kiinni, mutta tietääkseni ainakin kaksi toimii.. toinen tosin uimahallilla. Se kai lienee vielä yleinen yhdistelmä Suomessakin. 

Pehmoilua

Tämä jotenkin osui silmiin koneella olevia kuvia selaillessa. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä ainakin, ja Ruotsissa kielivalinnoista päätellen, on Lambi-papereita pistetty koristamaan pehmoisia mietelauseita.

Matkamuistoja

Ah, ihanaa oli päästä vierailemaan Suomeen puolen vuoden jälkeen! Vaikka nyt on ollut aika laiska ja saamaton viikko täällä, kaiken muun kuin työn osalta. Joskin tuntuu, että ei ole lomaa edeltäviä asioita saanut oikein hoidettua kun viikon aikana on tullut pari uutta projektia.

Vuorimiespäivät oli kyllä juurikin niin Suomeen matkaamisen arvoiset kuin olettaa saattoi! Lomasta ei alkuosalta juuri kuva- tai kerrontamateriaalia ole, mutta muutama kuva sentään tuli viimeiseltä viikonlopulta räpsittyä. Kiitos osaltaan Pipsan :) Tuleepahan itsestäkin jotain kuvia talteen.

Perjantaina syötiin Jussin ja Pipsan seurassa illallista ja iltaa jatkettiin Otaniemessä, ihan vanhaan malliin. Vähänkö kätevää, että keittiötä voi kuvailla lasin takaa - tosin sumentaa näemmä otoksia. Ja kätevää sekin, että joku muu kokkaa. Toiset voi sitten keskittyä skumppapullon availuun :)

Jälkkärinä syötiin Janican mumminsa reseptillä tekemää vadelmapiirakkaa vaniljakastikkeella. Ja kahvia jallun kera, kuinkas muutenkaan. Tai pitäisikö sanoa, että kerta se on ensimmäinenkin, kahden tähden kera.

Kotimatka kesti tovin välilaskuineen Kööpenhaminassa. Joka oli kyllä miljoonasti parempi vaihtokenttä kuin Oslo! Ja hotelliyöpymisineen Bergenissä, koska viimeinen bussi Oddaan lähtee 20.30 on turha kuvitella edullisilla iltalennoilla ehtivänsä bussiin. Toisaalta oli kiva syödä lomapäivänä hotelliaamiaista sen sijaan, että olisi pitänyt tyytyä jääkaapin valoon. Ja hassua - tuntui ihan kivalta palata Oddaankin arjen pariin. Ehkä tänne on siis alkanut jokseenkin kotiutua...

PS. Ennen en ole oikeastaan pitänyt punajuuresta, ehkä johtuen perus etikkasäilöttyjen punajuurten mausta. Mutta syötyäni ensin Vuorimiespäivillä ja sitten Köpiksessä salaattia jossa oli punajuurta, totesin, että ehkä on opeteltava itsekin käyttämään sitä. Vaikka taitaa olla hieman sotkuista puuhaa. Oisko jollain jotain hyviä reseptejä vaikka salaattipunajuuriin?

Konsertti

Viikko sitten tosiaan järjestettiin Oddassa osana Bergenin Borealis-nykymusiikkifestivaalia muutama konsertti. Yhdessä olimme myös me Tyssedalkoretin kanssa mukana.

Konsertit sijoittuivat yhteen Smeltverkin rakennuksista. Joten ympäristö oli jokseenkin sosialismis-työläishenkiselle konsertille soveltuva. Melko pikaisella aikataululla koko setti vedettiin kasaan ja viimeisiä muutoksia hiottiin vielä perjantai-illan yhteisharjoituksessa. Aika haastavaa myös kun mukana oli sekä ammattilaismuusikkoryhmä, amatöörikuoro, amatööriorkesteriryhmittymä ja joukko musiikkikoululaisia. 

Perjantain harjoituksen perusteella en kyllä olisi uskonut, että lauantain kenraalissa saadaan ohjelma kasaaan. Saati, että konsertti sujui jouhevasti. Kaipa kaikki tsemppaisvat sitten täysillä kun perjantaista jäi sen verran hatara fiilis. 

Joka tapauksessa yleisöstä kuului kehuja ja itsellekin jäi oikein hyvä fiilis. Tällä kertaa konsertistakin tuli taltioitua materiaalia, sillä mukana järjestelyissä oli eräs Olli, joka tavattiin äidin kanssa Bergenissä äänestämässä käydessä. Kiitokset siis sinne suunnalle konsertin kuvailusta.

Plus mahtava oli kuunnella solisti Maja Ratjken äänenkäyttöä. Hän on kaiken lisäksi erikoistunut erilaisiin ääniin, joten aika mielenkiintoisia juttuja sai kuulla ihmisäänellä tuotettuna.

Kiistakapula

Lonely Planet toteaa Oddasta: Frequently cited as Norway’s ugliest town (it does battle with some pretty dire places in Finnmark), Odda is the Hardanger region’s industrial, iron-smelting capital. What it does offer is a front-row view of one of Norway’s finest landscapes: the innermost reaches of Hardangerfjord with a riotous waterfall and the icy heights of the fabulous Folgefonn glacier. Just try not to breathe in while you’re admiring the view.

Osuu ja uppoaa. Jo syksyllä olin suunnitellut tekeväni jonkun Ruma Odda - Kaunis Odda postausvertailun. Nyt se kuitenkin on enemmän kuin ajankohtaista.

Keskellä kaupunkia sijaitsee Oddan vanha Smeltverk, joka on siis vanha lannoitetehdas. Se on kyllä hyvinkin sellainen yksityiskohta joka kaupunkia rumentaa, katsoi mistä suunnasta tahansa. 

Tehdas on uraa uurtavan prosessinsa vuoksi ollut UNESCO-(haku)listalla ja sen vuoksi seissyt nyt 10 vuotta konkurssinsa jälkeen paikallaan. Aikamoista mielipiteiden vaihtoa on paikallislehdessä asiasta syksyn mittaan ollut ja aika monelle paikalliselle juttu on puolesta tai vastaan kovin henkilökohtainen. 

Nyt on kuitenkin tehty päätös, että vanha kalkkiuuni puretaan. Hurraa! Sitä oli satakunta oddalaistakin tässä viikolla juhlistamassa kuohujuoman kera. Paikalla on varmasti oma historiansa ja tunnearvonsa, mutta tosiasiahan on, että eivät turistit tänne tule vanhaa lahoamispisteessä olevaa tehdasta katsomaan. Vaan niitä vuoria, vesiputouksia ja jäätikköä. Kiipeämään vuorenrinteitä, vaeltamaan ja laskettelemaan. 

Hieno ajatus sinällään säilyttää historiaa, mutta ehkäpä jonkinlainen museo onnistuisi vaikka nämä riutuneet rakennukset purettaisiinkin. Aika vaikea aistia, millaisilla fiiliksillä mä olen koko syksyn keskustelua seurannut ;)

Toisaalta alueelta löytyy myös oikein kaunistakin rakennuskantaa. Ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Osassa harrastetaan aikuisopetusta ja erilaisia kulttuuritapahtumiakin, kuten vaikka Oddan kirjallisuusfestivaalit ja meidän viime lauantain konsertti. 

Lisäksi alueella toimii ainakin vielä hetken Oddan toinen viihtyisä kahvila (Snoperietin lisäksi). Huhuja on kuitenkin ollut että Smeltcafe lopettaisi toimintansa. Toisaalta en ihmettele, kun itse en edes tiedä esim. sen aukioloaikatauluja. Tässä kylässä tosin elämä tapahtuu päivätyön aikaa, ja lähes kaikki paikat sulkevat ovensa 16.30 torstaita lukuunottamatta, jolloin keskustan tarjonnasta voi nauttia klo 18 saakka. Ja ei, sunnuntaiaukioloaikoja ei tunneta.