Jotain muuta kuin etikkapunajuuria

Olivier palaili Oddaan nyt vuodeksi eteenpäin. Ilmeisesti kuukausi New Caledonian surffirannoilla oli riittämiin, ja Skandinaaviset maisemat kiehtoivat. Toivottavasti viihtyy täällä sateen ja sumun keskellä :)

Perjantaina istuttiin iltaa Steinarin luona. Jälleen vohveleiden kera.. norjalaisista kun niitä voi syödä aamupalaksi, lounaaksi ja illanistujaisissa :) Lauantaina luvassa oli vähän eksoottisempaa ruokaa kun Olivier kutsui luokseen illalliselle ja lupasin tehdä jotain jälkkäriä. Pääruokana oli inkiväärillä maustettuja katkarapuja ja karmellisoituja chicken wingsejä, kookosriisin kera.

Pari punajuurta jääkaapista päätyi viikonlopun keittolounaaksi Avec Sofien inspiroimana, mutta pari sai luvan osallistua illan tarjoiluihin. Täydellinen kokeilujuttu tästä punajuuri-suklaakakusta tuli, mutta kyllä ihan ok vaikka porkkana onkin se täydellinen juures kakkuun! Vähän ehkä enempi makeutta olisi pohja kaivannut, mutta ihan hyvin teki kauppansa.

Kakkupohja muistutti omassa tekeleessä kyllä enemmän mutakakkua, ainakin korkeuden suhteen. Alkuperäinen ohje on kyllä 17 cm vuoalle, joten olisi ehkä pitänyt tehdä puolitoistakertaisena. Alunperinkään en kyllä suunnitellut laittavani mitään täytekerrosta kakkuun, mutta en ehkä noin ohutta pohjaa olisi lähtenyt leikkelemäänkään. Päälliseen meni tällä kertaa kaapista 70 % suklaata raaka-kaakaojauheen ja kookosöljyn sijaan.

Kun päivät käyvät lyhyiksi

Niin monesta blogista saa lueskella, kuinka kuvien ottaminen hankaloituu kun päivänvaloa ei kotiin tultua tahdo riittää. Vaikka omat kuvat ovat usein ennemminkin ulkoa kuin sisältä, kyllä se kameran käytön aktiivisuuteen vaikuttaa.

Tällä kertaa tosin jotain ihan muuta verrattuna edellisiin aurinkoisen sunnuntaivaelluksen kuviin.

Aika upeasti heijastuvat valot näin peilikirkkaalla kelillä. Harmi, että maanantina salilla käytyä ei jaksanut raahutua enää ulos. Silloin olisi ollut tähtikirkas taivas, jota vasten olisivat lumihuiput näyttäneet aika upeilta (jos vielä osaisi valottaa täydellisesti...). Kiitos jalustan, tuli näistä kuvista sentään jokseenkin parempia kuin viime vuodenvaihteen ulkokuvailuista. Lumipeite laskeutui maanantain ja tiistain välisenä yönä muuten aikalailla alemmaksi, pikkuisen lunta näkyi jopa keskustan nurmikoilla. 

Raundalsvatnet

Sunnuntaina aamuisen usvan valuttua vuorenrinteitä ylös-alas, avautui maisema hieman ja auringosta oli nautittava pienen vaelluksen siivittämänä. Tosin muutamaan kertaan oli epäilys, väistyvätkö pilvet vaiko eivät. Onneksi aina välillä sumupeite roikkuu vain rinteiden puolessa välin, ja tällä kertaa onnistuttiin ajamaan autolla sen yläpuolelle.

Suuntana oli vuonon varrella Oddan kunnanrajalla sijaitseva Raundalsvatnet. Samainen reissu tuli tehtyä jo kesällä. Silloin päästiin ihan perille saakka.. tällä kertaa todettiin jonkin aikaa lumilänttien keskellä tarvottua, että jyrkkiä kohtia ei ole mitään järkeä yrittää henkensä uhalla edetä. Joten matka jäi puoleen väliin. Päästiin kuitenkin nauttimaan startatessa auringosta, ja matkan varrella upeista maisemista.

Syksyn väreissä

Tänään sai raaputella ensimmäistä kertaa ikkunoita ennen töihin lähtöä. Myös autonovi sanoi, että on tullut talvi. Onneksi apukuskin kautta pääsi sisään.

Nämä kuvat ovat kyllä vielä viime kuun puolelta, kun löytyivät kännykältä kuvia siirtäessä. Kyllä täällä vielä vähän syksyn merkkejä on jäljellä, mutta lunta löytyy jo aika paljon alempaa rinteiltä kun viikko-pari sitten. Voi olla että tämän sunnuntain vaellus oi tosiaan syksyn viimeinen. Tulevana viikonloppuna suuntana on Suomi ja sitten eletäänkin jo marraskuun loppua...

Viimeisiä vaelluksia

Lumipeite tosiaan on saavuttanut jo huiput, mutta hieman matalammalla vaeltaminen ilman lumivarusteita onnistuu vielä. Viime sunnuntaina kivuttiin Agnesin ja Matteuksen kanssa noin 300 korkeusmetriä Fossetenille, josta sieltäkin löytyy muutaman norjalaisen mökki. Ja lammashissi.

Ruskan värit näkyvät maastossa edelleen. Vaikka lehtipuut alkavat aika alastomia olla. Aika onnekkaita oltiin ajoituksen kanssa, kun sateisesta viikonlopusta löytyi tuo parin tunnin sateeton hetki. Alkuviikosta aurinkokin pilkahtelil täällä hetkittäin, mutta vain sinä aikana, kun itse istui konttorissa.

Valkeita huippuja

Ihan päivälleen ei mennä samoissa hetkissä kuvien ottamisen suhteen. Mutta kuun ensimmäisenä viikonloppuna tarttui taas Kalvanes filmille.

Viime viikon aikana tuli myös pysyvä "ensilumi". Lumirajan sanottiin torstaina radiossa olevan 900 metrissä. Mutta kyllä perjantain sateet näköjään tiputtivat sen tuonne 800 m alapuolelle Tokheimslian maastot tuntien. Tänä vuonna ollaan kuitenkin kahta aiempaa jäjessä. Katselin tuossa että ensimmääisen 900 m lumirajajutun kaksi vuotta sitten olin kirjoittanut lokakuun puolessavälin. Ja viime vuonna 700 m tuli mittariin jo syyskuun loppupuolella!

Big City Life

Bergenissä koulutuksen lisäksi oli positiivista, että pääsi vähän henkimään kaupunkielämää. Vaikka mitään suurempia ostoksia ei tullut tehtyä, niin oli ihan kiva kierrellä hetki ostoskeskuksia. Käydä ravintolassa syömässä. Ja katsella kaupungin menoa, vaikka kovin vilkasta se ei noin sateisena tiistai-iltana ollutkaan.

Bergenistä löytyy myös ehkä enemmän omaan makuun meneviä sisustuskauppoja. Oikeasti selkeälinjaista tanskalaistyylistä designia. Tuohon Byggenillä sijaitsevaan Tingiin tuli tosin tutustuttua edellisellä reissulla, mutta tällä kertaa tarttui näyteikkuna kuviin.