Kiireitä

Kiirettä on pitänyt reilu viikon, täysin vapaita päiviä ei viikkoon oikeastaan ole mahtunut. Paitsi maanantai, jolloin lentistreenit oli taas vaihteeksi olematta.. Olin sen kuitenkin aikatauluttanut omaan ohjelmaani ja menin paikalle. Onneksi tosiaan kävelymatka ei ole pitkä.

Viikkoon on mahtunut hiihtämistä, illallisia viime torstaista lähtien 4 kpl, ja tänään yksi lisää, kahdet kuoroharjoitukset ja yksi konsertti, ja sunnuntaina vielä toinen. Että tekemistä on kyllä piisannut.. vaikka todellisia joulukiireitä ei millään tavoin ole ollut. Korttien askartelun ja postittamisen kanssa tuli vähän kiirus, mutta toivottavasti ehtivät osoitteisiinsa ajoissa perille..

Tällä viikolla saapui perille pari oikein mukavan makeaa joulupakettia Suomesta. Kiitos rakkaat <3

Ikävintä kyllä Norjassa olossa on se, että ei näe tärkeitä ihmisiä! Ja tuntuu, että yhteydenpito muutenkin on jäänyt aivan liian vähäiselle. Eikä täällä olevista työkavereista nyt oikeen kunnon ystävyyssuhteita ole kehketynyt, vaikka heidän kanssa vapaa-aikaa pääosin tuleekin vietettyä.

Edelleen tuntuu myös raskaalta, ettei voi käyttää omaa äidinkieltään kommunikoinnissa, tai edes kieltä, jonka hallitsisi kyllin hyvin. Moni asia jää sanomatta tai tulee sanottua sinne päin, koska ei vain ole sanoja. Ja jos jossain istutaan iltaa, niin aina pitäisi olla hirmu skarppina (samoin kun töissä aina kokoustettaessa, ja muutenkin) koska muuten norjankielinen puheensorina menee ohi korvien. 

Olisi hurjan kivaa vaan istua tyttöjeniltaa ja rupatella. Tai kahvitella. Ihan Steinarin ja Matteuksen kahvitteluseura ei aja teidän asiaa (sori vaan pojat), vaikka kahville pari-kolme viikkoa sitten Tyssedalin voimalaitosmuseokierroksen jälkeen vanhan Smeltverkin alueen Smeltkafe:en päädyttiinkin. Museosta voisinkin pistää pienen postauksen myös, jos ehdin ja muistan..