Tuntuu, että juuri muita juttuja kuin vaellukseen liittyvää ei ole tarjolla. Tosin siitä vapaa-aika melkolailla on koostunutkin. Ainakin se sosiaalinen osuus.
Torstaina suuntasimme Erlandin (jonka tapasin Trolltungan retkellä, muut jo viikkoa aiemmin Morellenfestivaleilla) kutsumana Grimoon. Vuonon länsirannan melkein kärkeen. Minä, Inga ja Agnes matkattiin suoraan töistä katetun kahvipöydän ääreen, jossa pääsimme myös nauttimaan juuri poimituista kirsikoista ja luumuista. Eirik (samaa kautta tutustuttu) otti lautan vuonon toiselta rannalta ja liittyi myös seuraan.
Tarkoituksena oli tehdä kohtuu kevyt kävely lähimaisemissa. Pysähdyimme ensin Erlandin perheen mökille josta näkyi huimasti vuonon perälle melkein Oddaan asti, jopa näin pilvisellä säällä.
Vaelluksesta tuli kuitenkin hieman suunniteltua pidempi, joskaan ei mitenkään raskas reissu, kun päätimme alunperäisessä määränpäässä, että jatkamme matkaa Utneen muutamalla lisäkilometrillä.
Utne, joka sijaitsee aivan vuonon länsirannan päädyssä, varmasti (kuten Rosendalkin) olisi hyvä turistikohde jonain kesäpäivänä kauniine valkoisine rakennuksineen. Siellä sijaitsee myös Hardanger-museo sekä yksi Norjan vanhimmista (ainakin Hardangerin vanhin) hotelleista. Hotelli on perustettu 1722, heti Pohjan sodan jälkeen, jolloin alettiin rakennella majapaikkoja vapautuneille sotilaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti