Nimittäin sunnuntaina yllätys, yllätys oli vuorossa taas vaellusta lähihuipulle. Tokheimsnuten (1346 m) tuli valloitettua ihan merenpinnantasosta lähtien. Kun nyt oli hyvä keli, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväkseen. Ja tällä kertaa olin matkassa ihan itsekseni.
Reitti Tokheimsnutenille kulkee pitkään samaa hyvin merkattua turistireittiä kuin polku Folgefonnan jäätiköllekin. Joten eksymisen vaaraa ei kyllä ollut. Vaikkakaan kovin montaa ihmistä ei reissussa vastaan tai ohi tullut. Etenkään ylöspäin suunnatessa. Reitin varrelle oli jo keväällä sijoitettu yksi Bolidenin kesäkisan laatikko. Ja nyt loppukesäksi kaksi, joten siltäkin suunnalta tsemppausta huipun valloitukseen oli.
Reilu 600m korkeudessa vähän alkoi iskeä ajatus, että tuonneko sitä pitäisi suunnata... mutta onneksi 825 m:ssa oli toinen Bolidenin piste ja samalla mökillä pienen tauon paikka. Sitäpaitsi olisihan se harmittanut jos sieltä olisi jo takaisin kääntynyt. Siitä jyrkimmästä kiipeämisestä huolimatta.
Ylhäällä ja ylhäältä oli kuitenkin huiput maisemat!
Joskaan polkujen tallaaminen ei ole aina niin mairittelevaa kuin maisemakuvat antavat olettaa :) Välillä on mutaa ja välillä kivikkoa! Vaikka vesiputoukset kauniita ovatkin, ne myös ylittävät polun, mikä tarkoittaa, että ilman kunnon kenkiä jalat kastuu. Mutta tällaisillakin reiteillä on oppinut kulkemaan huomattavasti sujuvammin kuin aluksi.
Kotimatkan taittuessa alamäkeen paljon nopeammin kuin ylös oli ylimääräistä aikaa poimia mukaan mustikoita ja kyllä, karhunvatukoita! Tosin taitaa olla hieman liian aikainen ajankohta vielä niille, mutta eipä ennen ole luonnossa vastaan tullut lainkaan.
Hi
VastaaPoistaSo nice that you would participate in my giveaway :)
... and then I discovered your blog too ღ Beautiful nature images and tempting food ... A little hard to understand what you write, then, hihi ... but pictures speak a thousand words ... Hugs, Mette
Thanks for visiting my blog! I find your photos very inspiring too.
Poista