Sunnuntaina ensimmäinen lomanjälkeinen vaellus suuntautui aivan Oddan keskustan tuntumassa olevan Rossnoksen huipulle. Kuten kaikki muutkin reitit täällä, tämäkin alkoi jyrkällä nousulla, tällä kertaa ihan merenpinnan tasosta kotoa lähdettiin, joten jokainen korkeusmetri tuli tallusteltua. Rinnettä kivuttiin ensin asfaltti-, sitten hiekktietä ja lopulta polkua pitkin reilu 900 metriin Freimsstølenille. Täällä oli hyvä pitää ensimmäinen lepo- ja eväspaussi ja katsella maisemia.
Tämän jälkeen meno olikin onneksi vähän tasaisempaa. Ja ah, mikä ihana tunturi-ilman... tai kai se on oikeastaan vuori-ilman tuoksu. En yhtään ihmettele, että sen pullottamisesta lauletaankin :)
Lopuksi vielä muutamat jyrkemmät nousut, yksi köysien avulla sekä pienen lumi-alueen kierto ja perillä! Tuolta oli kyllä upeat maisemat Oddan ylle molempiin suuntiin. Joten reissu todellakin kannatti tehdä aurinkoisella kelillä. Tosin lämpötila oli ehkä turhankin kuuma paluumatkalla (joo, ei saa valittaan kun kerrankin näin päin), mutta onneksi tuuli viilensi menoa suurimman osan rinnettä alas tullessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti