10 kuvan haaste

Syyskuussa useammassakin blogissa törmäsin 10 kuvaa kesään -haasteeseen, tarkoituksena kuvata sama paikka kodin ikkunasta syksystä kesään. Itse sytyin tähän ajatukseen vähän myöhässä ja haastetta muokaten, ihan vaan koska nyt lokakuun ensimmäisellä viikolla sattui kuvattavaksi hieman erilainen tilanne pilvien valahdettua vuonoon. Maisemakaan ei kyllä ole kodin ikkunasta, jossei nyt kaukaakaan.

Kivahan se on katsoa nähdä maisema oikeasti muuttuu, vaikka aika samoja kulmia tässä Oddassa on tullutkin kuvailtua. Voi olla toki, että kamera ja asetukset muuttuvat myös (tämä kun tarttui vaan ohi kävellessä puhelimen muistikortiille), eikä ehkä ihan täydellistä vastaavuutta siksi synnykään. Mutta eiköhän tää ihan hauskaa dokumentointia tule kuitenkin olemaan.

Kadonnut loppukuu

Syyskuun loppupuoli vilahti ihan ohi blogia päivittämättä. Mutta ehkä se vaan on niin, että kun elämässä tapahtuu, ei tarvitse heilua täällä virtuaalimaailmassa.

Kuun loppupuolella ehti kuitenkin pariinkin merelliseen kaupunkiin - työn parissa Kristiansandiin ja vapaa-ajalla Helsinkiin. Kumpaisestakin löytyi katseltavaa sisustusjuttujen osalta. Kristiansandin sisustusputiikit olivat enempi tai vähempi merellisiä ja norjalaishempeitä. Helsingissä Design Weekin aikana ehdin piipahtaa Katajanokanlaiturilla katsastamassa selkeälinjaisempaa suomalaista ja tanskalaista designia. 

Odda-musikaali

Tällä viikolla vietettiin virallisia Oddan 100-vuotissyntymäpäiviä. Kesällähän jo yksi lauantai oli kansanjuhlaa, mutta viralliseen juhlaviikonloppuun (tai no, virallinen syntymäpäivä oli torstaina) oli tilattu musikaali 'Alltid er det no', jota esitettiin kolmen loppuunmyydyn näytöksen verran.

Tyssedal-kuoro oli tuotannollisessa vastuussa musikaalista. Mehän Agnesin kanssa jätettiin musikaalin vuoksi kevään osalta kuoroilut siellä, koska ei vaan olisi ollut aikaa ja paukkuja panostaa tuohon. Plus näin näytöksen nähtyä, olihan se oikeasti oddalaisten juttu! Itseltä olisi puuttunut kielitaidon lisäksi tunnesiteet ja historiantuntemus. Vähän tuossa näytöksessä kyllä harmitteli, että norjantaito ja Oddan tuntemus on sen verran heikko edelleen, että ihan kaikkea ei tosiaankaan saanut juonesta irti. Saati ymmärtänyt niitä sisäpiirivitsejä, joille yleisö pari kertaa hymähteli. Että ehkä täällä ollessa pitää vielä muutama juttu korjata :)

Produktioon oli kuitenkin saatu mukaan kuoron lisäksi myös ihan nimekästä porukkaa. Norjan tunnettuihin kirjailijoihin lukeutuva oddalainen Frode Frytten oli eräs käsikirjoituksen takana olleista henkilöistä. Ja lavalla nähtiin myös 'Varg Veum' Trond Espen Seim, jolla löytyy myös jotain sukujuuria täältä päin.

Stortingsvalget

Kuva lainattu. 

Norja tuntuu olleen pinnalla viime päivinä, vaikka itse ei Norjassa olekaan. Tämän päiväiset eduskuntavaalit ovat tottakai näkyneet myös Suomen mediassa. Porvaripuolueille povataan voittoa - ja täten vallan vaihtumista. 

Pari vuotta sitten Oddaan muuttaessani oli kunnallisvaalit - niissä pohjoismaalaisena olisi sentään päässyt äänestämään, mikäli olisi ehtinyt asua paikkakunnalla muutaman kuukauden pidempään. Storting-vaaleissa ei ei-norjalaisena ole äänioikeutta, joten poissaolo maasta vaalipäivänä ei kovin omaa elämää heilauta. Lähinnä edellisistä vaaleistakin mieleen jäi vaan vaalipäivän oluenmyyntikielto kaupoissa. Kai sillä sitten estetään humaltuneita äänestäjiä, ja mahdollisia humalaisten vallankumouksia äänestystulosten julkistuttua :) Oddassa kyllä kalenteriin huomasin silti merkatun vaalivalvojaiset paikallisessa kuppilassa.

Lisäksi niin lehdestä kuin radiosta on saanut seurata keskustelua suomalaisten muuttamisesta Norjaan työn perässä. Tai lehtijutussa kyllä pikemminkin puhuttiin utsjokisista, jotka käyvät Norjan puolella töissä. Ei varmaan kovin huono diili saada palkkaa Norjan puolella ja elää kuitenkin lappilaisilla elinkustannuksilla.

Sujuvaa matkustusta

 

Jos nyt ei ole matkailu Norjassa, tai ainakaan Oddan seudulla kovin sujuvaa, niin ei se ole Suomessakaan. Tällä kertaa VR tarjoilee pysähtynyttä maisemaa (vasta puolentoistatunnin ajan) junan ikkunasta Hyvinkään eteläpuolella. Alkaa tuntua, että eilisaamuinen puoli kuudelta startannut bussimatka Bergenin lentokentälle oli oikein sujuva. Vaikka sekin myöhästyi lauttayhteyden takia Bergenistä reilu 5 min, minkä seurauksena ehti nähdä kahden kenttäbussin takavalot. Piti sitten odotella seuraavaa lentokenttäbussia puoli tuntia, mutta olipahan tehokas kentällä olo, juuri ehti läpi kulkea.

Onneksi sentään kahvikupeissa on usein matkavirikettä. Nautin omani suomalaisessa hengessä, ilman paineita ihan itsekseni :) Mutta eipä ollut kovin seurallista porukkaa viereisillä penkeilläkään toisen nukkuessa ja käytäväseuran työskennellessä koneella.

Uutta ja jännää

"Suosikkiputiikkini" sisustushypistelykaupan/kahvilan Snoperietin, suljettua keväällä on Oddan kävelykadulla ollut kaupan menevä aukko. Ikkunoita on pitkään koristaneet pahvit, joissa luvattiin paikalle avautuvan syksyllä uusi ja jännä putiikki. (Näiden itse asiassa kuvittelin joskus osuneen kameran linssiin, mutta...)

Tänään pahvit olivat vihdoin poissa, ja uusi ja jännä tarkoitti kenkäkaupan avajaisia. Kauppojen kirjo ei todellakaan ole täällä kovin suuri, joten olettaisin, että uudelle tulokkaalle on kyllä kysyntää. Toisaalta eivät oddalaiset mitään supershoppailijoita omassa kaupungissaan taida olla, vaan ihan tyytyväisiä siihen tarjontaan mitä on löytynyt. Ainakin miehet työpaikalla valittelevat, kuinka muka muissa kaupungeissa ollessa pitäisi kierrellä monta kauppaa saadakseen haluamansa. Oddassa kun voi astella Terje Handelandille, saada hyvää palvelua ja juuri ne vaatteet kun tarvitsi...

Asiastahan voi olla montaa mieltä, mutta luulen kuitenkin, että ainakin oddalaiset naiset ovat ihan tyytyväisiä kenkävalikoiman tuplaannuttua.

Äitiinsä tullut

Viimeaikojen ulkoilut on olleet tavallista kevyempiä. Ei huippujen valloituksia muutamaan viikkoon, vaan eilenkin suunnattiin poimimaan sieniä Agnesin kanssa. Ja katselemaan Oddaa yläilmoista lounasta nauttien. Taitaa olla tyttö sittenkin äitiinsä tullut (samanmoisen sieni-intoilu-sähköpostin sain nimittäin tässä pari viikkoa takaperin), tai ainakin hyväksi herkkutatinmetsästäjäksi kasvatettu. 

Norjalaiset (oddalaiset) eivät taida noin yleisesti olla kovin sienitietoista kansaa, sillä aivan tästä Oddan keskustan kupeesta Eidesnutenille kulkevan polun varressa oli iso liuta herkkutatteja. Pienempiä ja isompia, mutta korkeintaan matojen vierailemia, ei yhdenkään sieniveitsen. Ainoa paikka mihin oli kajottu oli se, mistä sitten löytyi pari pienenpientä kantarellia.