Syksy matkalla Osloon

Kyllä, ne on ihan tarkoituksella erillisiä sanoja. 

En nimittäin taaskaan ole huomannut kunnolla ruskaa Oddassa ollessani, vaikka syksyn tuloa olenkin monesti päivitellyt. Ehkä siellä vaan ei ole sopivaa puustoa paria hassua vaahteraa lukuunottamatta, jotka värjäisivät itseään puna-keltaisiksi.

Matkalla kohti Osloa ruskaa on sen sijaan päässyt todistamaan. Samoin, kuinka paljon lunta korkeammilla alueilla jo onkaan.

Aika hienoa toki, että Oddasta on suora bussiyhteys Osloon. Tästä on Oslon kautta otettujen lentojen suhteen ollut paljon iloa. Sääli vain, että matka kestää seitsemisen tuntia. Yöbussissa menettelee, vaikkakaan en kovin hyvin pysty matkalla nukkumaan. Jotenkuten. Se, mitä en oikein ymmärrä on matkan 45 minuutin tauko ainakaan näin päiväaikaan. Toki kuljettajilla pitää näin pitkissä ajopätkissä taukoja olla. Mutta todellisuudessa tuolla taukopaikassa aina vaihtuu kuljettaja.

Toisaalta tuossa ajassa ihmiset myös ehtivät syödä, mikäli eivät ole ottaneet omia eväitä bussimatkalle. Tuntuu, että aikamoista jonoa kahvilan pikaruokatiskille muodostuikin. Itse päätin Vinjen kahvila-grillin sijaan tutustua pariin pikku käsityö-/sisustusputiikkiin, jotka sijaitsivat aivan vieressä. Ainakin tuo Silkevippa oli aika hauska, tosin kivoin oli lelu- ja lastenvaatehuone. Sääli, että ei ole tarvetta sellaisille ostoksille. Vai onko jollakulla jotain uutisia?!

Päivän hyvä teko

Apartment Therapy:n sivuilta löysin mielenkiintoisen idean onnellisuuspäiväkirjan pitämisestä. Yksinkertaista, kirjoita vain lyhyesti yksi kiva asia päivän ajalta. Reflektoinnilla pitäisi kai olla kerrannaisvaikutus hyvien asioiden kokemuselle. Jospa tällaisella idealla saisi ajatuksia syksyn pimetessä vähän valoisammiksi.

Itseasiassa kyseistä päiväkirjaa olen raapustellut elokuulta lähtien. En tiedä huomaako positiivisia vaikutuksia, mutta on paljon helpompi kirjoittaa lauseen tai pari, kuin kerrata koko päivän tapahtumia. Eli ainakin jotain muistoja jää tällä tavoin.

Tämän päivän ilon aihe oli ehdottomasti kahden sateessa seisoneen vaeltajapojan kuljettaminen Tyssedalista Oddan keskustaan. Kuorotreenit oli peruuntuneet kai syyslomaviikon vuoksi, mutta viime viikolla lähetetyssä ensi viikon aikatauluja koskevassa mailissa ei ollut kuitenkaan mainintaa, etteikö tällä viikolla olisi treenejä. Ensi viikolla siis luvassa taas konsertointia... 

Mutta eipähän jäänyt ihan turhaksi 16 km autoilu - tuotti ainakin kolmelle ihmiselle hyvän mielen :)

Sisätiloihin

Kun syksyn sateet vihmoo, ei kesällä kuntoon -projekti taida enää olla voimassa. Onneksi voi aloittaa seuraavan projektin kohti ensi kesää.

Pohdin kyllä jo joskus keväällä, että pitäisikö hommata kuntosalikortti tuohon vieressä sijaitsevalle salille, mutta sitten alkutalven liikunnat hoitui lentiksen ja uimisen turvin. Ja loppukeväästä kiipeiltiinkin jo vuorenrinteitä pitkin. Edellisen asunnon aikana olisi ollut varmasti hyvä hommata kortti Odda Hallenin punttisalille, sen sijaitessa ihan vieressä. Ja koska sinne tuli monen monituista kertaa raahauduttua ihan vain toteamaan, että kovin montaa muuta ei inspiroinut pelata lentopalloa.

Vaikka tuo sali onkin tulpahintainen, ja niitäkään ryhmäliikuntoja mitä on tarjolla käytän kovin vähän, niin on vaan niin paljon helpompi kävellä 100 m ovesta oikealle, kuin kiivetä jotain 15 % mäkeä päästäkseen treenaamaan. Joten eiköhän rahoille saa vastinetta. Ei tosin haittaisi jos se olisi myös lauantaisin auki... 

Kuukauden kuntosalitreeneily ei nyt kyllä ole oikein antanut tuloksia, päinvastoin lisännyt painoa (tai sitten se on vaan muuten tää syksyn alku). Mutta onneksi ensi kesään on vielä reilusti aikaa. Energiaa siitä kuitenkin saa, ja etenkin epäsäännöllisten lentistreenailujen sijaan voi itse määrittää liikunnan säännöllisyyttä. :)

Fårikålens dag

Fårikålille, eli suomalaisittain kai lammaskaalille, omistettua päivää vietetään syyskuun viimeisenä torstaina. Tämän bongasin sattumalta. Kyseessä on kuitenkin yksi Norjan kansallisruoista, joten tapaus ansainee blogipostauksen. Reseptejä on toki monia, hieman ainsesosien suhteita vaidellen, mutta mistään huipputieteestä ei kyllä ole kyse.

Fårikål neljälle

1 ½ kg fårikål-lihaa (lampaan luista niskaa)

1 ½ kg valkokaali

4 tl kokonaisia pippureita 

2 tl suolaa

3 dl vettä

Valkokaali lohkotaan ja asetelleen kerroksittain lihan kanssa pataan. Suolaa ja pippuria ripotellaan kerrosten väliin (pippurit voidaan sijoitta myös erilliseen "pippurinpidikkeeseen"). Tämän jälkeen pataan lisätään vesi ja kiehautetaan, jonka jälkeen padan annetaan muhia meidolla lämmöllä 1-2 h. Jos padasta haluaa hieman sakemapaa voi sitä saostaa vehnäjauhoilla. 

Lisukkeena toimivat, kuinkas muutenkaan, flatbrød ja keitetyt perunat. Joskus myös porkkanat.

Norjalaiset tuntuvat olevan fanaattisia tiettyjen ruokien ja ruoka-aineiden osalta. Nimittäin myös pannukakuille löytyy oma päivänsä. Tämä oli ainakin tänä vuonna 21.2. En osaa kyllä sanoa, onko silläkin joku kiinteä viikonpäivänsä, vai päivämäärä. Itsehän en asiaa pannareita tekemällä muistanut juhlistaa, mutta muistan kyllä kuuleeeni radiosta töihin ajellessa kyseisestä juhlapäivästä :)

Oma lukunsahan ovat sitten lounas(ja muiden aterioiden korvikkeina toimivien)leipien päälliset, påleggit. Niitä kaupasta löytyy vaikka muille jakaa. Oma leivänsyönti on kyllä parin-kolmen ensimmäisen leipälounaskuukauden jälkeen jäänyt melkolailla olemattomiin.

Blueshelga

Niitä harvoja viikonloppuja kun Oddassa tapahtuu jotain. Siksipä lauantai-iltapäivällä suunnattiin Ingan kanssa kuuntelemaan yhtä Blueshelgan konserteista. Aika moni festivaaleilla mukana oleva bändi soittaa kuulemma nykyisin kaikkea muuta kuin bluesia. Viime vuonnahan olimme kuuntelemassa yhden vanhemman insinöörimme Agnarin jazzbändiä.

Itselle toki yksikään bändi ei nimeltään sanonut niin mitään. Joten arvalla mentiin. Konsertissa oli kuitenkin 4 esiintyjää, joten variaatiota tuossakin riitti.

Ehkä oman ikäisen kuuntelijajoukon saavuttamiseen olisi kaivattu lipunostoa kalliimmille iltakeikoille, mutta ne olisi pitänyt osata ostaa etukäteen. Tällä kertaa meiningistä tuli jokseenkin mieleen Tukholman- tai Tallinnanlaiva. Neli-viisikymppisten päiväkaljoittelua, joka kyllä muutaman tunnin konsertissa yltyi ihan jollekin tasolle, vaikka norjalaiset eivät ihan samanlaista juomaan menevää kansaa kai ole kuten suomalaiset. Ingan kanssa pidettiin vaan kahvilinjaa... ja nykynuorisoko muka on rappiolla :)

Toisenlaisia hileitä

Ei oo todellistakaan. Nyt on juuri syyskuun puoliväli ohitettu, viime vuoden lumet eivät tänä kesänä tainneet edes ehtiä sulaa huipuilta. 

Ja nyt ensimmäiset ovat jo sataneet +700 metriin. Viime vai toissaviikolla joku töissä jo puhui, että vuorilla oli tullut ensilumet. Mutta aika uskomatonta. Muistan kyllä, että aikaista lumentuloa viime vuonnakin kauhistelin, mutta ei se näin ajoissa tainnut olla.

Onneksi viikonlopulle on luvassa kuitenkin aurinkoa ja +10 C kelejä. Ja onneksi kauppaan mennessä poikkesin Cubukseen, josta tarttui noin 4,5 e kappalehintaan pari Essien pirteänväristä lakkaa. Jos hinta  lakoille ei ollut jo muutenkin kylliksi alennettu, niin kaiken huipuksi kaupanpäälle tuli vielä matkakokoinen kynsiviila. Todellinen "gjør ett kupp".

Kaktus kurkussa

Ai että söinkö eilenkin?! Sunnuntaina sanoin, että kyllä. Pitäähän nyt toisinaan herkutella.. mutta ei kuitenkaan vilustuttaa kurkkuaan.

En suosittele kokeilemaan jostain jenkkiruokablogista luettua ohjetta jäätelöpurkin hileilyn estämiseen. Pohdin kyllä jo etukäteen, että miten se kansi voi muka olla tiivis, kun purkki kapenee alaspäin jonkin verran. Ei  toimi, joten ei muuta kun leikattu reuna väliin, jotta pysyy edes jotenkuten kasassa.

Tuskimpa tämä olotila nyt ihan jätskin syönnistä syyskeleillä johtuu. Pikemminkin edellisellä viikolla vähintään kerran arkipäivään työmatkapyöräillessä kastuminen ei varmaan auttanut asiaa. Eikä se, että syysharrastukset ovat alkaneet parin viikon sisään. Samaa flunssailua esiintyy aina koulujen alussakin.

Nyt siis vitamiineja poskeen ja tsemppailua, että ei yskää pahemmaksi kehity. Tuntuu kyllä enempikin sellaiselta köhältä, että yhtäkkiä ilma on tullut tosi kuivaksi. Ehkä sisätiloissa onkin, mutta ulkona ihan päinvastoin.