Vaelluskausi avattiin lauantainamuutaman kilometrin päässä TjørnadalenissaMatteuksen, Agnesin, sekä uuden tuttavuutemme Oliverin kanssa. Hän on tekemässä dippatyötään Tyssedalissa. Kotoisin New Caledoniasta, mutta tänne päätyi Ranskasta, jossa on siis opiskellut ja ollut töissä.
Vaikka rinteillä onkin vielä lunta, ja viikolla tullut taas vettä enemmän kun tarpeeksi, piristi lauantainen reissu. Ehkä tämä vielä kevääksi muuttuu. Oikeasti oli jopa aika aurinkoinen pivä, vaikka kuvista voisi muuta päätellä. Päästiin kuitenkin aloittamaan kausi kevyesti kipuaalla 200 - 300 metriin, eikä siellä juurikaan märkää ollut, pikemminkin paluureissun hiekkatiellä johon sulamisvedet tuntuivat kertyneen.
En kovin usein linkittele blogiin viedoita, tai muiden kuvia. Mutta toisinaan ne osuvat vaan omiin ajatuksiin kovin tarkasti.
Aikanaan pomppasi silmiin "feminismin" alle uutisoituHesarinjuttu Facebookin kakkosjohtajasta Sheryl Sandbergista josta pohdinta naisten omakuvasta alkoi. Ehkä eniten omaan nilkkaan osui, naisten itsevarmuuden puute ja sen vaikutus menestykseen businesselämässä. Tämän on kyllä huomannut oman työnsä ohessa, ja etenkin kun on alkanut miettiä mahdollisia uusia urakuvioita. Toisaalta menestyvistä naisista pidetään vähemmän kuin menestyvistä miehistä. Artikkelin mukaan esim. kyselyssä menestynyttä naista arvosteltiin eri tavoin kuin miestä samalla profiililla.
On ehkä totta, että naisia pidetäänkin luonteenomaisesti pehmeämpinä kuin miehiä ja siksi kartetaan jos he menestyvät tai näyttävät menestyksensä. Mutta toisaalta pehmeydessäkään ei välttämättä ole mitään pahaa, vaan juuri empaattisuutensa takia voi naisista tulla erinomaisia johtajia.
Toinen itsetuntoa pohtimaan saanut juttu oli jokin aika sitten lukemani Eeva-Riitta Korholan kolumni Talouselämän liitteeseen suomalaisten itsevarmuudesta ja -arvostuksesta. Siinä todettiin, että suomalaiset kulkevat lysyssä ja vähättelevät esim. juuri kielitaitoaan (joo, osuu niin kohdilleen!) vaikka oikeasti vaikka kapulaenglanti on aivan mainio työväline EU-parlamentissa. Uskon, että omalla kohdalla "puhumattomuus" norjaksi työskentelyyn pakottamisen kautta teki hallaa itsetunnolle, vaikka kielellisesti olikin todella opettavaista.
Sääli, että sitä antaa muiden valintojen ohjailla itseään. Pitäisi vaan nousta omille jaloilleen ja otta ohjat siitä mihin elämä kulkee.
Viimehetkiä viedään tämän merellisen herkun parissa. Ainakin ranskalainen sanonta kuuluu, että simpukoita tulee syödä vain kuukausien, joissa on R, aikana.
Ennen Norjaan muuttoa en monestikaan edes ollut ajatellut laittavani simpukoita kotona. Nyt niitä on toki vähän saatavuden mukaan tullut valmisteltua perjantai-lauantai-iltojen pikaruoaksi. Täällä Oddassa tosiaan on vain yhdessä kaupassa kalatiski. Ja vaikka toisessa kaupassa simpukoita on toisinaan paketoituna (muoviin!) myynnissä, ei niitä tulisi mieleen ostaa.
Pikaruokaahan simpukat tosiaan ovat, vaikka puhdistaminen toki saattaa muutaman minuutin enemmän aikaa vaatiakin.
Ihan sommerklartia ei kodista vielä viikonloppuna kehkeytynyt, mutta vähän keväisempi kuitenkin siivoilujen ja pienen sohvatyynyjen vaihdoksen myötä.
Aurinko paisteli nätisti ikkunoista, jotka kyllä vielä kaipaisivat kevätpesua. Tosin nyt kun kevät on saapunut, näyttävät lämpimät säät muuttuvan myös sateisiksi, joten työn jälki ei varmasti olisi kovin pitkäaikainen. Ehkä kun lauantaina on luvassa jälleen aurinkoista (no, ainakin vielä..) niin voisi katsella jos hommaan löytyisi intoa.
Valoisat päivät ovat kyllä saaneet energiatasot nousemaan! Jostain syystä päivät vaan tuntuvat kuluvankin tosi nopeasti...
Yksi matkan omista huippuhetkistä, ja odotetuimmista jutuista oli myös musikaalissa käynti. Lontoossa musikaalikäyttäytyminen tosiaan tuntuu muistuttavan enemmän leffassa käyntiä puketumisine ja popcorneineen, kuin fiiniä teatteri-iltaa. Positiivisena puolena on, että musikaaleja pyörii paljon ja lippujen hinnatkaan ei ole mitään päätä huimaavia edes viikonloppuna, ainakin mikäli tinkii permantopaikoista.
Itsellä kyllä kylmät väreet oikein kävi, kun esityksen ensimmäinen ryhmätanssi-laulu-setti alkoi. Juoni tuossa tuotannossa oli ihan itse kehitelty, mutta helppo seurata ja muutamaan otteeseen kirvoitti oikein kunnon naurunremakat, muutamien näyttelijöiden leveistä murteista riippumatta. Niin ja mikä parasta, oli ilta höystetty eriomaisella Queenin musiikilla.
Markkinatunnelmista, erikoisista myyntartikkeleista, herkkukojujen katselusta ja katumusiikista pääsi nauttimaan niin suunnattua Portobello Roadin markkinoille Notting Hillin mutkaisilta kaduilta, kuin katetussa Covent Gardeninissakin.
Nuo iloiset veikot saivat kyllä lauantain piristymään ihmistungoksen keskellä :) Toisaalta juuri tuollaisesta ihmisvilinästä nauttii kun muutoin asuu täällä keskellä... ei juuri mitään.
Ja toki reissuun mahtui se yksi pakollinen fish&chips -annoskin. Tosin toisen pubiruokailun pitkään haudutettu lapaanlapa Yorkshire puddingin kera oli oikeasti aivan mainiota! Ei ne britit nyt ihan nollia kulinaaristen elämysten tarjoajina ole sittenkään.
Toki reissulle mahtui myös useampikin museovisiitti. Tosin kameraan tallentui varmaan enemmän museon rakenteita kuin itse näyttelyiden kohteita.
Lontoon visiittiin kai pakollisina turistijuttuina voidaan lukea myös vahdinvaihdot. Sekä hevos- että Buckinghamin palatsin vahdinvaihdossa oltiin läsnä. Ehkä jos seuraava reissu tulee koettua nopeammin kuin 10 vuoden päästä voi jälkimmäisen ihmispaljouden jättää kyllä väliin.
Towerissa käydessä olisi pitänyt vaan luottaa vaistoonsa ja suunnata ihan heti aluksi kruuununkalleuksia katsomaan, niin olisi voinut välttää ainakin jokin minuutin jonotusaikaa. Tosin sieltä poistuessa oli jono jo kasvanut useammalla kymmenellä metrillä. Joten jonotusten suhteen oltiin kyllä monessa paikkaa ihan onnekkaitakin.
