Grimosta Utneen

Tuntuu, että juuri muita juttuja kuin vaellukseen liittyvää ei ole tarjolla. Tosin siitä vapaa-aika melkolailla on koostunutkin. Ainakin se sosiaalinen osuus.

Torstaina suuntasimme Erlandin (jonka tapasin Trolltungan retkellä, muut jo viikkoa aiemmin Morellenfestivaleilla) kutsumana Grimoon. Vuonon länsirannan melkein kärkeen. Minä, Inga ja Agnes matkattiin suoraan töistä katetun kahvipöydän ääreen, jossa pääsimme myös nauttimaan juuri poimituista kirsikoista ja luumuista. Eirik (samaa kautta tutustuttu) otti lautan vuonon toiselta rannalta ja liittyi myös seuraan. 

Tarkoituksena oli tehdä kohtuu kevyt kävely lähimaisemissa. Pysähdyimme ensin Erlandin perheen mökille josta näkyi huimasti vuonon perälle melkein Oddaan asti, jopa näin pilvisellä säällä.

Vaelluksesta tuli kuitenkin hieman suunniteltua pidempi, joskaan ei mitenkään raskas reissu, kun päätimme alunperäisessä määränpäässä, että jatkamme matkaa Utneen muutamalla lisäkilometrillä.  

Utne, joka sijaitsee aivan vuonon länsirannan päädyssä, varmasti (kuten Rosendalkin) olisi hyvä turistikohde jonain kesäpäivänä kauniine valkoisine rakennuksineen. Siellä sijaitsee myös Hardanger-museo sekä yksi Norjan vanhimmista (ainakin Hardangerin vanhin) hotelleista. Hotelli on perustettu 1722, heti Pohjan sodan jälkeen, jolloin alettiin rakennella majapaikkoja vapautuneille sotilaille.

Rosendal Fjellstreif

Sunnuntaina suuntasimme Rosendaliin katsomaan NutenOpp-ylämäkijuoksukisaa. Ja kuten kuvista näkyy, emme olleet ainoita. Meillä taisi kestää pari tuntia kivuta rinnettä ylös (melko rauhalliseen tahtiin tosin, ja kerrankin itse en ollut se hännänhuippu..)

Kilpailijat vetivät kyllä hirmu suorituksia. Ihan kävellenkin tuntuu kiipeäminen yhä jaloissa. Ja naisten voittaja (kuvassa oikealla) oddalainen May Britt Buer juoksi matkan aikaan 42:23, miesten voittaja seitsemisen minuuttia nopeammin.

Ei tosin ihmekään, jos juoksu ylämäkeen sujuu ollessaan kotoisin tällaisesta ympäristöstä. Ja kahvipöytäkeskusteluista ymmärrettyäni May Britt on asunut täällä Buerbreen jäätikölle vievän tien viimeisimmällä maatilalla, eli jokapäiväistä koulumatkaa on aina taitettu ylämäkeen! Pitkäjänteistä harjoittelua siis.

Vaikka matka oli jyrkkä, niin ylös kuin alaskin tullessa, oli huipulla pilvikerroksen yllä sen verran huikeat näkymät ja auringonpaiste, että kannatti kiivetä. Tällaisina hetkinä tulevat kyllä ehdottomasti ne Norjassa asumisen parhaat puolet esiin :)

Sommer og sol

Voisiko päätellä, että mulla on jotenkin tylsä viikonloppu kun samana päivänä ilmestyy kaksi postausta. Mutta nyt tulee, kun kerrankin pääsi ottamaan aurinkoisia kuvia :)

Täältä Oddasta kyllä puuttuu aivan tyystin auringonotolle soveltuvat rannat ja puistot. Tänään pyöräilin kuitenkin vanhan asunnon kupeeseen Sandvinvannin rannalle. Aiemmin olin ajatellut, että siellä nurtsilla nyt viitsii loikoilla vähän paremmin kun tuossa kirkon vieressä, jossa muutamaan otteeseen olen istuskellut penkillä lehden kanssa. Onnekseni sieltä löytyi kuin löytyikin rantakallio, jossa puiden suojassa rantapolulta viitsi köllötellä ihan bikinit päällä.

Rantalukemisestakin oli pakko ottaa kuva. Jos olisin muotibloggari, niin tässä kuvassa olisi varmastikin italian Vogue ja nätit sandaalit, mutta...

PS. Mahtavaa, kaksi pronssia samaan päivään!

Grillikutsut

Torstai-iltana meidät oli kutsuttu Ingan luokse grillailemaan. Hän on liettualaislähtöinen (vaikkakin itse luulin pitkään, että Puolasta) fysioterapeutti, joka muutti tänne Oddaan tammikuussa ja itse tutustuin häneen vähän myöhemmin keväällä. Ja ehkä toukokuun jälkeen ollaan oltukin vähän enempi tekemisissä, käyty pyöräilemässä ja lenkillä muutamasti myös kaksistaan. 

Ja huomenna suuntana on Rosendal, jossa on ylämäkijuoksukisat. Niitä tosin vain katsomaan - ja kävelemään samainen reitti. Henriette ja Agnes olivat suuntaamassa paikalle jo tänään, koska illalla on jotain ohjelmaa ja suunnittelivat ainakin torstaina, että yöpyisivät teltassa...

Grillikutsuista Inga puhui jo viime viikonlopun vaelluksella. Mutta kutsuille oli toinenkin syy, tämänpäiväiset syntymäpäivät. Niitä tuntuu ajoittuvan kovasti tähän elokuulle.

Itse grillailun kuvailu jäi vähemmälle, mutta muistin kuitenkin kaivaa kameran esille viedessäni tavaroita takaisin laukkuun sisälle - eli kuvia kakusta tällä kertaa. (Steinar tosin taisi olla innostuneempi Trondheimilaisesta Dahls-oluestaan)

Kakku oli hieman erilainen kotitekoinen vadelmakakku, sillä se kreemitäytteiden sijaan sisälsi hyytelökerroksia. En sitten tiedä onko se tyypillistä Liettuassa, Inga vain totesi reseptin olevan "Ingan kakku". Täällä Norjassa kuitenkin tuntuu olevan aika paljon hyytelöitä myynnissä ja niitä käytetään juustokakkujenkin tekoon, perinteisen liivatteen sijaan. Lisäksi sekä liivatteesta että kakkupohjasta löytyi unikonsiemeniä. Ne ainakin ovat tyypillistä  niin makeassa kuin suolaisessa leivonnassa.

Ylitä itsesi

Kuten joskus on ehkä tullut todettua, lienee luonto ja vaellus sellaiset asiat mistä täällä Oddassa kesäaikaan oikeasti voi nauttia. Tällä kertaa kuvat puhukoon kyllä puolestaan! Vuorossa oli ehkä Oddan suosituin vaelluskohde Trolltunga.

Opaslehtisten mukaan reissu on luokiteltu vaativaksi ja kestoltaan 8-10 tuntiin, mutta meidän reippaiden norjalaisten perässä mäkin sain sen kuljettua alle 7,5 tunnissa. Aikamoinen suoritus, josta voi olla kyllä ylpeä! 

Alku aina hankalaa - pätee todellakin tähän vaellukseen. Se nimittäin alkaa reippaalla (epäilisin) 45 minuutin rappusten nousulla. Ennen tämä Måkelibana, jonka rappuja siis kuljettiin, on toiminut ja ihmiset ovat voineet hengähtää ensimmäiset noustavat sadat metrit. Nykyisin pitää käyttää reisilihaksia. Joten tauko tämän rutistuksen jälkeen oli paikallaan.

Vielä rappusten jälkeenkin pitää tsemppailla jonkinmoinen tovi ylämäkeen. Mutta muutoin reitti on melko tasainen (kaikkihan on suhteellista, mutta ehkä verrattavissa Lapin vaelluksiin). 

Välillä kohdattiin lumisempiakin paikkoja, eikä oikeastaan koko vaellusta taideta suositella juuri tekemään ennen heinäkuuta ihan lumen vuoksi.

Mutta tsemppailu todella kannattaa. Tällaisia maisemia ei kyllä juuri mistään löydä. Sen olivat meidänkin kanssa samanaikaisesti muutamat turistit huomanneet :) Ei voi muuta sanoa, kuin että aika huima paikka. Tosin reunalta kurkkailu ei huimannut päätä ihan niin paljon kun olisin kuvitellut. 

Trolltungan vierestä löytyi myös pienoisversio varsinaisesta. Sekä lähellä sijaitsee myös Preikestolen, pystysuora kallioseinämä samaiselle järvelle (ei tosin tuo mikä kuvassa näkyy). Tunnetumpi Preikestolen löytyy kyllä Stavangerin läheltä, mutta se on kuulemma ennen ollut joku muu nimeltään, mutta anastanut nimen itselleen. 

Ja mikä parasta

Se mikä lomasta on jäänyt ihan mainitsematta, ja toisaalta mihin lomalla käytti jokseenkin jopa yllättäin aivan liian vähän aikaa - ystävät! 

Onneksi ensimmäisen viikonlopun mökkikeikalla näki useampaa ihmistä kerralla. Kööpenhaminassa ehti nähdä Helenaa, Hämeenlinnassa suunnattiin Elinan kanssa Wanajafestivaaleille (montakohan kertaa on jo mietitty, että ei ehkä enää..) Ja polttarisuunnittelut Helsingissä jatkuivat ruokailulla ja sittemmin vielä terasseilulla Janican kanssa. Ah, ensimmäinen aurinkoinen terassi-ilta tähän kesään.

Ehkä kuun lopussa olevien häiden jälkeen voisi koittaa vielä tutustua WDC-Helsinkiin hieman enempikin. Neljän viikon lomalla tulin pääkaupunkiseudulla viettäneeksi suunniteltua vähempi aikaa. Osin johtuen parin ekan viikon flunssailusta.

Viimeisenä lomaviikonloppuna olikin vielä edessä polttarit, jotka niin morsiamen (kuin itseni) iloksi keräsivät useita tärkeitä ihmisiä kasaan. Viikonloppu oli aivan ihana niin ihmisten, auringon hellimisen kuin herkuttelun myötä. 


Vaaka ei ihan hirveästi tosin tykännyt lauantain skumppabrunssialoituksesta sunnuntain brunssiaamiaiseen asti jatkuneesta syömisestä ja skumpan juomisesta. Mutta nestettähän ne pari kertynyttä kiloa vain ovat, eikö. Ja onneksi kaapista löytyy pari muutenkin väljää mekkoa :) Eikä vieraiden tarvitse suorittaa morsiusdieettejä.

Kotoilua

Pikkuisen on loman jälkeen arkeen paluu tökkinyt, joten kiva muistella nyt lomajuttuja. Kuvia kun ei ehtinyt silloin läpi käydäkään. Saati tosiaan oikein mitään tänne kirjoitella.

Kotoilun merkeissä tuntuu olevan ihan kiva viettää tätä tasailuviikkoakin. Tosin kakkukahviteltiin eilen Agnesin luona hänen synttäreitään. Kuitenkin niin töissä kuin eilenkin tuntui vähän siltä, että kielitaso on kuukauden suomen käytön jälkeen taantunut ehkä puolisen vuotta. Vaatii taas hurjasti keskittymistä. Mutta eihöhän se siitä taas pian palaudu.

Lapsuuden kesät muistuivat kyllä mieleen visiitillä mummolassa. Yläkertaa siivoillessa löytyi jostain kätköistä myös Postipankin säästöpossut. Pyyhejoutsenten ja muiden hotellikoreiluiden puutteessa olivat siskon toimesta aseteltuina meidän sängyn päälle :) 

Lisäksi uusia kokemuksia pihapiirissä pääsi syntymään kun lämmitettiin pellonlaidan pihasaunaa. Ennen niitä on jopa ollut kaksikin, mutta en oikeastaan muista kummassakaan saunoneeni.

Kai sitä on kyllin aikuistunut, kun kesän kivoimpiin juttuihin alkaa lukeutua äidin kasvimaasta mansikoiden syönnin, ja sienestyksen lisäksi jo marjastuskin. Mustikoiden poimintakin olikin kyllä tänä vuonna aika helppoa, kun mökin pihaa pidemmälle ei tarvinut lähteä täyttääkseen ämpäriä. 

Niistä tosin ei ole oman pakasimen täytteeksi, joten täällä Oddassa joutunee tekemään jonkun uuden keikan. Vielä kun tietäisi mistä poimia Muutama vadelma päätyi mukaan jo kävelylenkin varrelta. Tosin paras aika niiden suhteen taitaa vielä olla edessä.