Vuoden toinen Julebord

Keskiviikkona otettiin taksi alle ja suunnattiin Tyssedal hotelliin syömään Julebordia insinööri-/lääkäriseurassa. Kaikkiaan meitä taisi olla kahdeksantoista, valitettavasti monia ihmisiä en ollut edes ennen tavannut, mutta toisaalta kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja joitain ihmisiä taas ei ollut nähnyt pitkään aikaan, joten mukava niinkin.

 

Meidän seuruetta odotellessa viimeisiä paikalle. Henriette ja Elen alimmassa kuvassa.

Juletallerken sisälsi tällä kertaa sekä pinnekjøttiä sekä ribbeä, oheistettuna hapankaalilla (joka maustetaan kyllä aivan erilailla kuin suomessa, olisiko kuminan siemeniä..) ja lanttulaatikon kaltaisella muhennoksella, ja perunalla. Jälkiruokana oli riskremiä, siis kylmää riisipuuroa joka on vatkattu kerman sekaan ja marjakastiketta.

Illallisen jälkeen siirryttiin hotellin sohville vähän rennompaan ympäristöön. Myöhemmin osa jatkoi vielä Vertshusetiin, mutta aamun herätys töihin jätti omalta osalta tämän väliin. Nyt sen huomaa, että ei enää keskellä viikkoa vietetäkään samanlaisia iltoja kuin Otaniemessä.

 Henriette ja Ingrid. Sekä Truls, ensimmäinen Bolidenin ulkopuolelta johon tutustuin Oddassa. Ingrid valitettavasti lähtee helmikuussa muualle harjoitteluun kun fysioterapeutin turnuspaikkaa ei vapautunutkaan Oddan sairaalaan.

Kiireitä

Kiirettä on pitänyt reilu viikon, täysin vapaita päiviä ei viikkoon oikeastaan ole mahtunut. Paitsi maanantai, jolloin lentistreenit oli taas vaihteeksi olematta.. Olin sen kuitenkin aikatauluttanut omaan ohjelmaani ja menin paikalle. Onneksi tosiaan kävelymatka ei ole pitkä.

Viikkoon on mahtunut hiihtämistä, illallisia viime torstaista lähtien 4 kpl, ja tänään yksi lisää, kahdet kuoroharjoitukset ja yksi konsertti, ja sunnuntaina vielä toinen. Että tekemistä on kyllä piisannut.. vaikka todellisia joulukiireitä ei millään tavoin ole ollut. Korttien askartelun ja postittamisen kanssa tuli vähän kiirus, mutta toivottavasti ehtivät osoitteisiinsa ajoissa perille..

Tällä viikolla saapui perille pari oikein mukavan makeaa joulupakettia Suomesta. Kiitos rakkaat <3

Ikävintä kyllä Norjassa olossa on se, että ei näe tärkeitä ihmisiä! Ja tuntuu, että yhteydenpito muutenkin on jäänyt aivan liian vähäiselle. Eikä täällä olevista työkavereista nyt oikeen kunnon ystävyyssuhteita ole kehketynyt, vaikka heidän kanssa vapaa-aikaa pääosin tuleekin vietettyä.

Edelleen tuntuu myös raskaalta, ettei voi käyttää omaa äidinkieltään kommunikoinnissa, tai edes kieltä, jonka hallitsisi kyllin hyvin. Moni asia jää sanomatta tai tulee sanottua sinne päin, koska ei vain ole sanoja. Ja jos jossain istutaan iltaa, niin aina pitäisi olla hirmu skarppina (samoin kun töissä aina kokoustettaessa, ja muutenkin) koska muuten norjankielinen puheensorina menee ohi korvien. 

Olisi hurjan kivaa vaan istua tyttöjeniltaa ja rupatella. Tai kahvitella. Ihan Steinarin ja Matteuksen kahvitteluseura ei aja teidän asiaa (sori vaan pojat), vaikka kahville pari-kolme viikkoa sitten Tyssedalin voimalaitosmuseokierroksen jälkeen vanhan Smeltverkin alueen Smeltkafe:en päädyttiinkin. Museosta voisinkin pistää pienen postauksen myös, jos ehdin ja muistan..

Illallisia

Tällä viikolla, tai loppuviikosta on tullut syötyä. Torstaina Agnes oli kutsunut mut, Steinarin ja Matteuksen luokseen muuttoillalliselle. Muutettiin pari viikkoa sitten tavarat uuteen asuntoon, kun alkuperäisen asunnon talon omistaja halusi tehdä kylppäriremontin. Ei Agnes nyt ihan muutoinkaan niin hyvin talossa viihtynyt.. ja totta, että se oli remontin osalta vähän keskeneräiseksi jäänyt. Listoja puuttui sieltä täältä ja ikkunalaudat oli eri puusta kuin pielet, katossa kahta erilaista panelia yms. Että voin ymmärtää, että uudelle asunnolle oli tarvettakin. 

Itsekin oon kyllä muutamaan otteeseen miettinyt, että laittaisinko lehteen ilmoituksen, jos löytyisi asunto vähän kivemmalla sijainnilla ja kivemmasta talosta. 

Torstaina ruokalistalla oli kala/äyriäis-perunalaatikkoa. En tiedä mikä olisi oikea termi.. reunolle oli tehty perunamuusia ja keskellä katkarapuja, turskaa ja herkkusieniä ja päällä kastike. Oli kyllä hyvää! Jälkkärinä omenapaistosta, tosin siinä oli ehkä vähän liian vähän sokeria, tai omenat ei olleet oikeanlaisia.. Agnes itse sanoi, että maistoi kalan siinä.

Kerrankin oli kamera mukana jossain arkipäiväisemmässäkin.. tosin monet kuvat ei ihan onnistuneet :( Teelle löytyi Muumimukit. 

Perjantain illallisvuoro oli meidän lähimmän pomon, tai no ei virallisesti meidän pomo, mutta jotain sellaista.. Agnarin luona. Hän oli tehnyt pitsaa ja tarjoili sen ohessa itse pantua olutta ja hyviäa italialaisia punaviinejä. Illallisen jälkeen vielä kuunneltiin ja katseltiin kaikenlaista musiikkia, sekä pätkä norjalaista mykkäelokuvaa, joka on kuvattu täällä Oddan seudulla joskus 20-luvulla.

Viikon kolmas illallinen oli eilen Zakirin luona, jossa tarjolla oli ensin glögiä oheishärpäkkeineen, ruokasi alkuun lohta, perunoita ja vihanneksia majoneesin ja piparjuuren kera. Ja oikeastaan toisena pääruokana riisiä ja vihreää thai-kanacurrya. Sekä jälkiruokasi jäätelöä, ja lisää glögiä tai kahvia/teetä. Oli kyllä aikamoinen ähkyilta, Zakir vielä tuputti kovasti kaikkea vaikka oltiin varmasti kaikki kylläisiä. Steinarkin, joka normaalisti syö kolme kertaa muiden verran, koska treenaa tosi paljon, sanoi vielä tänäänkin, että ei ole varmaan vuoteen ollut yhtä täynnä.

Tähtitorttuja

Itsenäisyyspäivä tiistaina sujui hyvin arkisissa merkeissä, vajaa yhdeksän tunnit työpäivä vapaan sijaan (pitää keräillä plussia joulunajan vapaita varten). Ja illalla 3,5 h kuorotreenit, joten eipä tullut edes netin välityksellä Linnan juhlia seurattua. Tosin tää mobiililaajakaista on usein niin hidas, että ei olisi varmaan pelittänytkään.

Polttelin sitten parvekkeen puolella ikkunalla kahta kynttilää, koska en voinut olla kotona niitä valvomassa. Sen pienen hetken kun oikeaan aikaan olin kotona, paloi kyllä kaksi kynttilää ikkunan sisäpuolellakin :)

Töihin tosiaan leivoin joulutorttuja, koska ovat aika suomalainen juttu. Taikinaa tai luumuhilloa/-marmeladia ei kaupoista löytynyt ainakaan helpolla etsinnällä, joten kaikki alusta alkain itse väännettynä.. Kerta se on ensimmäinenkin :)

Torttutaikina syntyi suunnilleen seuraavalla ohjeella:

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

200g voita

2 dl maitorahkaa/kermaviiliä

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Nypi pehmeä voi jauhojen joukkoon. Lisää kermaviili ja sekoita. Koveta taikinaa jääkaapissa pari tuntia. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kaulitse taikina taitellen sitä useita kertoja, muotoile tortut. Kypsennä 10-15 min.

Torttutäytteeseen blendasin pussillisen kuivattuja luumuja, vajaa 1 dl keitettyä vettä johon sekoitettu hieman sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Miksiköhän suomalaiset syö kaikkea mikä näyttää kakalta?

Harrastuksia ja harrastamattomuutta

Pari viikkoa sitten olin ihan onnesta soikeana, kun pitkästä aikaa pääsi pelaamaan lentopalloa. Vaikka turnaus oli ihan hupihengessä järjestetty, pelaajat toimivat tuomareina ja kirjureina ja joukkueet olivat sekajoukkueita oli fiilis asteen verran korkeammalla kuin vain pelailutreeneissä. Sitäpaitsi aika tärkeetä onkin, että pelaaminen on nimenomaan hauskaa!

Maisemat olivat ihan hyvät myös Fjordserienin avauksessa. Tyssehallenin sisällä on kiipeilyseinä, johon on kuvattu maisemat Trolltungalta, joka on varmasti Oddan ympäristön hienoin ja suosituin vaelluskohde.

Näytänkö mä muka jotenkin lyhyeltä tuolla miesten keskellä. Lentopalloilussa saattaisi olla etua, jos olisi hieman enempi pituutta. Toisaalta kyllä mun sormet näyttää olevan muutaman sentin tuolla verkon yläpuolella, joten en voi sanoa, ettenkö voisi saada ainakin hipsuosumia torjunnoissa. :) 

Siihen se sitten valitettavasti jäikin. Nyt on olen edellisen kahden viikon aikana käynyt 3 treenit ma/pe toteamassa, että eipä näy treenaajia Oddahallenissa. Tylsää! Tiistaisin en treeneihin pääsisi, koska silloin on kuoro.. ilmeisesti osa porukasta on kuitenkin silloin pelanneet.

Kuoroonkin voisin koittaa muistaa raahailla kameran mukaan, niin näkisitte millaista porukkaa ja mikä meininki siellä on. Jos ei muuta, niin viimeistään joulukonsertteihin, jotka ovat luvassa 16. ja 18. päivä.

Joulun tuoksua

Tänä viikonloppuna alkoi hieman joulufiilikset kolkutella. Koti sai pienenpientä joulupynttäilyä hyasinttien mudossa. Kynttilöillä on fiilistelty jo hyvän aikaa, syys-lokakuusta lähtien, joten niiden polttamista ei voi laskea joulujutuksi. Tästä keskusteltiin männäviikonloppuna kyllä Matteuksen ja Steinarin kanssa.. No ainakin punaisia kynttilöitä jouluksi.

Pari viikkoa sitten ostin myös kynttilälyhdyn, jonka kuvittelin laittavani parvekkeelle. Parin viikon sateet ja myrskyt on saaneet sen kuitenkin pysymään sisätiloissa, ja edellisenä viikonloppuna päätin tehdä siitä sitten sisälyhdyn. Ainakin hetkittäisesti tunnelmavaloksi. Katsotaan jos nämä kelit muuttuu, ja jos keksin jonkin koukun sille tuonne ulos, mihin sen saisi roikkumaan.

Joulun tuoksuja ja tunnelmia tuli kasvatettua tänään pipareita leipomalla. Ja samalla valmistelin joulutorttuja, joita ajattelin tarjota itsenäisyyspäivänä töissä. Valmistelut olivat sikäli tarpeen, että lehtitaikinalevyjä ei tuntunut ainakaan kahdesta kaupasta mistä katselin löytyvän. Eikä myöskään luumuhilloa, joten sekin tuli blenderin avustuksella kuivatuista luumuista seostettua kanelin, sokerin ja kardemumman kera.

Pari jämäpaloista tehtyä versiota tortuista paiston pipareiden ohessa, mutta ei oikein hyvältä valitettavasti näyttänyt taikinan kohoamisen suhteen :( Toivotaan parasta noiden aihioiden osalta jotka odottelevat huomisillan käsittelyä pakastimessa. Voin paljastella millainen tulos oli.. jos ei onnistu, niin sitten leipasen jotain muuta suomalaista.. Mitähän helppoa ja kotoa löytyvillä aineksilla se voisi olla, muuta kuin pullaa?!

PS. Kaupasta ei löytynyt glögiäkään, vaikka se oli erikseen mainittu mainoslehdessä. Kummallista. Tosin muutenkaan sitä ei ole tuntunut näkyvän kuin yhtä merkkiä koko Oddassa, Alepassakin on varmaan 5 erilaista.

Perjantaiyllätykset

Tänään oli iloista saapua töiden jälkeen kotiin, kun postilaatikosta löytyi äidin kirjepaketti Suomesta. Tällaista perustavaraa ja herkkua se sisälsi. Oon kyllä aika koukuttunut ristikoihin, joten niitä on kiva saada, vaikka nykyisin suomenkielistä lukemista onneksi piisaa.. Raati 09:n tilaaman Olivian lisäksi viikottain kolahtaa postilaatikkoon Tekniikka ja talous ja Talouselämä. Plus lisäksi Norjan vastaava Teknisk Ukeblad (joita en vielä ole yhtään ehtinyt lukea).

Tänään sää onkin yhtäkkiä viilennyt kahden viikon sateiden jälkeen. Niitä on kyllä siis piisannut, kuten edellisestä postauksestakin saattoi päätellä. Ja meininki on jatkunut tämän viikon. Torstai-aamuna jopa sisälle asti. Heräsin kummaan koputukseen ja totesin ikkunan karmista tippuvan vesitippoja. Laitoin sitten talkkarille asiasta viestiä, mutta en usko, että se on edes käynyt paikalla. Nyt siinä ikkunalaudalla on varalta muovikulho, mutta ei sen aamun/aamupäivän noin 1-2 dl jälkeen ole onneksi tullut mitään. Oli siis loppunut jo kun eilen tulin kotiin. Kellarissa näytti olevan myös jonkin verran vettä, mutta ainakin vielä oma komero oli turvassa, vaikka seinän vieressä sijaitseekin.

Nyt yön aikana vesi oli muuttunut hieman kiinteämpään muotoon. Oman auton pinnalla ei kovin montaa lumi- tai jäähippua näkynyt, sen verran, että vähän sai ikkunaa rapsuttaa. Työpaikalle ajettua kuitenkin huomasi, ketkä asuu jossain korkeammalla, koska joidenkin autojen katolla oli lunta senttimäärin. Talvi tulee! Ja ensi viikolle on luvattukin (viikonlopun sadepäivien jälkeen) miinuskelejä.

Toinen perjantaiyllätys löytyi päiväruoan joukosta. Simpukoilla on kiva herkutella nyt, kun niitä kylminä kuukausina kuuluu syödä :) Toisinaan löytyy seasta pieniä söpöyksiä. Lasissa oluen sijaan Epplemostia, jota piti testiksi ostaa. Oikeastaan hiilihapotettua omenatuoremehua.

Toinen nyt jouluajan omppujuttu on Julebrus, joka maistuu suunnileen samalle kuin se vanha Hartwallin omenalimu 0,33l pulloissa, joista ainakin meidän rivitaloyhtiön talkoissa lapset taisteli.. että kuka saa sitä ja kuka joutuu tyytymään jaffaan. Ei kyllä enää ollut ihan mun makuun. Taidan pysyä loppukuun glögilinjalla joulujuomien suhteen.