Morellfestivalen

Viikonloppuna heräsi Lofthusin pikkukylä Ullensvangissa vuonon länsirannalla eloon Morellfestivalenin myötä. Väkimäärä varmasti tuplaantui tai triplaantui tapahtumien aikana. 

Päivällä ohjelmassa oli kirsikankivien sylkemisen Norjan mestaruuskilpailut, huutokauppa ym. ohjelmaa. Me lääkäri-/fysioterapeuttiseurueen kanssa keräännyttiin kuitenkin ensin Elenin ja Adrianin luokse Tyssedaliin, mistä he keväällä ostivat talon. Aikamoinen urakka kahden nuoren kunnostaa nelikerroksinen talo! Mutta aikalailla kaksi kerrosta oli jo uudet pinnat saanut. Ja mikä määrä tilaa.. tiedä sitten onko paljonkin jälkikasvua odotettavissa :)

Illemmalla siirryttiin mekin Lofthusiin, kun luvassa oli musiikkia ja tanssia parin bändin säestyksellä. Tarjolla oli kirsikoita, kuinka yllättävää! Tosin ensin tosi niukasti, kunnes pimeän tultua niitä kanneltiin ihmisille laatikkokaupalla syötäväksi. Sekä kuulua Hardangerin omenasiideriä ja paikallisen pikkupanimon/baarin Expedisjonenin omia oluita. Ainakin Raud Harding oli kovasti näin ei perus-lagerista niin välittävän mieleen!

Vierailu Oddassa

Näin kesäaikaan aina silloin tällöin eksyy Oddaan erinäisiä vuonoristeilyaluksia. Tällä kertaa ehta höyrylaiva, joka kuulutteli matkustajia takaisin sen verran kovin piipunvihellyksin, että piti itsekin lähteä kurkkaamaan ja jättää lehden lukeminen puistossa hetkeksi kesken.

Rossnos 1407 moh

Sunnuntaina ensimmäinen lomanjälkeinen vaellus suuntautui aivan Oddan keskustan tuntumassa olevan Rossnoksen huipulle. Kuten kaikki muutkin reitit täällä, tämäkin alkoi jyrkällä nousulla, tällä kertaa ihan merenpinnan tasosta kotoa lähdettiin, joten jokainen korkeusmetri tuli tallusteltua. Rinnettä kivuttiin ensin asfaltti-, sitten hiekktietä ja lopulta polkua pitkin reilu 900 metriin Freimsstølenille. Täällä oli hyvä pitää ensimmäinen lepo- ja eväspaussi ja katsella maisemia.

Tämän jälkeen meno olikin onneksi vähän tasaisempaa. Ja ah, mikä ihana tunturi-ilman... tai kai se on oikeastaan vuori-ilman tuoksu. En yhtään ihmettele, että sen pullottamisesta lauletaankin :)

Lopuksi vielä muutamat jyrkemmät nousut, yksi köysien avulla sekä pienen lumi-alueen kierto ja perillä! Tuolta oli kyllä upeat maisemat Oddan ylle molempiin suuntiin. Joten reissu todellakin kannatti tehdä aurinkoisella kelillä. Tosin lämpötila oli ehkä turhankin kuuma paluumatkalla (joo, ei saa valittaan kun kerrankin näin päin), mutta onneksi tuuli viilensi menoa suurimman osan rinnettä alas tullessa.

Vielä yksi Suomesta

Loma meni kyllä nopeaan, mutta niin on mennyt ensimmäinen viikko loman jälkeenkin. Vaikka tuntuu, että töissä ei ole mitään saanut aikaan. 

Kesäloman kaksi viimeistä viikonloppua kuluivat kavereiden seurassa. Tyttöporukalla Imatralla, sekä loman viimeinen päivä aurinkoisessa Helsingissä. Imatralla käytiin kaverin suosittelemilla blineillä Nuotassa. Ihan ok blinit, mutta palvelu ja aikataulutus kyllä kaikkea muuta. Ja tottakai viikonlopulle ajoitettiin myös koskinäytöksen katselua. 

Helsingissä vietettiin päivää ensin piknikillä Suomenlinnassa mm. Madam Whiten ja J:n kanssa, ja myöhemmin kierrellen kuppiloita. Kesäinen Helsinki on kyllä niin kaunis :) On se kumma, kuinka täällä vuononpohjassa asuessa kaipaa kuitenkin niin kovasti avomerta. Tai ainakin aavaa järvenselkää, jonka yli voisi tuijottaa auringonlaskua.

Äidin kasvimaalla

Raparperi on toisinaan iloinen kesäjuttu, toisinaan taas aikamoinen riesa, sitten kun varsia on pukannut yksi toisensa jälkeen useamman kuukauden. Äiti oli kovin iloinen, kun lomallani kehittelin niille jotain normaalista poikkeavaa käyttöä. Raparperi-chutneyta kutakuinkin oheisen reseptin mukaan tein niin omalle mökille kuin tuliaisiksi kahdelle ystävälleni vieraillessamme Imatralla.

12 dl raparperia

2-3 kpl punasipulia

4 kpl valkosipulinkynttä

1 kpl tuoretta chiliä

3 dl sokeria

1 dl sherry- tai omenaviinietikkaa

2 tl suolaa

           pieni pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna

Kuori raparperit ja leikkaa sentin paksuisiksi paloiksi. Silppua kuoritut sipulit. Hienonna halkaistu chili, jonka siemenet on poistettu. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 15 min välillä sekoittaen. Kaada kuuma chutney puhtaisiin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Lisäksi raparperinvarsia päätyi viimeksi pari vuotta sitten kokeilemaani, hieman kaapista löytyneiden aineiden mukaan muokattuun Stefanin raparperipiirakkaan:

Pohja:

100 g voita

200 g sokeria

300 g vehnäjauhoja

1 muna

0,5 tl suolaa

Täyte 1:

kuorittua ja pilkottua raparperia

2 rkl sokeria

1 rkl kanelia

Täyte 2:

2 kananmunaa

3 rkl sokeria

1 dl vaniljakastiketta+maitoa 

1 tl vaniljasokeria

4 rkl vehnäjauhoja

2 rkl voisulaa

Pohja: Sekoita ainekset keskenään. Vaivaa taikina hyvin ja anna levätä tunnin verran jääkaapissa. Täyte 1: Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua ainakin tunti. 

Kauli taikina ohueksi levyksi, painele korkeareunaiseen piirakkavuokaan ja pistele haarukalla. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä. Siivilöi ylimääräinen liemi pois täyttestä 1 ja levitä raparperit piirakkavuoan päälle. 

Täyte 2: Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaniljakastike munavaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Lisää vehnäjauhot ja voisula. Sekoita. Kaada sen jälkeen täyte 2 raparperien päälle. Jos pohjataikinaa jää yli, niin murustele sitä piirakan päälle ennen paistoa. Paista piirakkaa uunin keskiosassa 180 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Kesäinen Tampere

Kesäloman toinen viikonloppu kului siskon luona Tampereella. Kaupunkiviikonloppu oli oikein mukavaa vaihtelua mökkeilyn vastapainoksi. Eivätkä alkaneet kesäalet vähentäneet kiinnostusta kierrellä kaupungilla. 

Vaikka Tampere ei ole ehkä maailman kaunein kaupunki, pidän kyllä itse sen selvästä teollisesta leimasta vanhoine punatiilisine tehdasrakennuksineen. Kaupungin ravintolatarjontakin taitaa olla Suomen parhaiden joukossa. Meidän perjantai-ilta kului herkutellessa Inez:n tapaksilla, Minetti-jäätelöllä ja istuskellessa viimeisien auringonsäteiden valossa terassilaivalla.

Sunnuntaikävely tehtiin Pyynikin maisemiin ihailemaan Tamperetta kattojen yltä. Vaikka aamupalasta ei ollut kuin muutama tunti aikaa oli kuuluisia munkkikahveja pakko maistaa. Ja toki juuripaistettu kardemummainen munkki hyvältä maistuu! Tampereen "pakollisia" kohteita jatkettiin vielä Metson kulmilla Muumi-kaupassa.

Männikössä

Blogi viettelee hiljaiseloa, sillä loma on alkanut mökkeillessä ensin juhannuksena Päijänteellä kaveriporukalla ja sittemmin porukoiden mökillä.

Perinteisiä puutöitä ja muuta mökin huoltoa suoritettiin tällä kertaa aurinkoisissa ja lämpimissä keleissä. Kiva näin, sillä viime vuoden kesälomakeleissä ei ollut juuri hurraamista. Viime vuonna hankitun mökin savusaunan kattokin korjattiin syksyn aikana, joten pääsin vihdoin kokeilemaan löylyjä myös siellä. On kyllä ihana :) Toki tavallinen saunakin järven rannalla on jo melko luksusta. Etenkin kun uimavesi on yli 20 asteista. Kumma kyllä, kun en Norjassa ollessa ole juuri saunaa kaivannut, mutta nyt taas tuntuu niin kivalta päästä saunomaan.